Vuoden viimeinen päivä. Neljä vuotta sitten, tänä samaisena päivämääränä, jäin ensimmäistä kertaa elämässäni äitiyslomalle. Puolenyön tienoilla tallustelin tuskaisena parin sadan metrin matkan illallisjuhlista Kaivopuiston rantaan raketteja katsomaan. Nyt olemme olleet lapsiperhe jo niin kauan, etten osaa enää kaivata aamuun jatkuvia uudenvuodenjuhlia, vaan rakettien ampuminen ja tinojen valaminen ennen kello yhdeksää tuntuu ihan tavalliselta.
Viime vuosi painuu mieleen vuotena, jona kohtasin oman rajani äitinä. Kypsyin kuluttamaan leikkipuiston hiekkaa päivä toisensa jälkeen ja tajusin, etteivät rahkeeni riittäneet kahden tahtovan ja uhmaavan lapsen kärsivälliseen kohtaamiseen kokopäiväisesti.
Aloitin illan nauttimalla pari särkylääkettä ja odottamalla, josko kuume hieman laskisi. Sitten vedin jalkaan pyjamahousut ja istahdin lankomiehen viereen päivällispöytään. Tuntuu siltä, että vuoden vaihtuessa taidan olla jo unten mailla. Oikein hyvää uutta vuotta kaikille teille.
Viime vuosi painuu mieleen vuotena, jona kohtasin oman rajani äitinä. Kypsyin kuluttamaan leikkipuiston hiekkaa päivä toisensa jälkeen ja tajusin, etteivät rahkeeni riittäneet kahden tahtovan ja uhmaavan lapsen kärsivälliseen kohtaamiseen kokopäiväisesti.
Aloitin illan nauttimalla pari särkylääkettä ja odottamalla, josko kuume hieman laskisi. Sitten vedin jalkaan pyjamahousut ja istahdin lankomiehen viereen päivällispöytään. Tuntuu siltä, että vuoden vaihtuessa taidan olla jo unten mailla. Oikein hyvää uutta vuotta kaikille teille.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti