torstai 13. joulukuuta 2012

Urhea Koistinen

Nimen anto lapselle on tärkeä päätös. Se tuntuu niin kovin lopulliselta. Jostakin syystä nimiasioissakin on trendejä. Tiettynä aikana annetaan lapsille tietynlaisia nimiä. -Minä tunnen lukuisia alle 5-vuotiaita Akseleita ja Venloja. Nimeävätköhän meidän lapsemme omia lapsiaan Pirkoiksi ja Penteiksi? 

Jotkut antavat lapsille nimet tietyn etukirjaimen säännöllä. Kaikkien lapsien nimien täytyy alkaa K:lla. Meillä mentiin intuitiolla. Luettiin almanakasta nimiä ja soviteltiin vaihtoehtoja sukunimeemme. Hyviäkin nimiä jäi pelistä pois ihan vaan sen takia, että tunsimme jonkun sen nimisen kusipään. Tai jos jonkun niminen henkilö oli jo tuttavapiirissä. Vaihtoehtoja oli paljon, mutta täytyy sanoa, että nimet Eversti ja Xtina eivät tulleet puheeksi, toisin kuin joissain muissa perheissä


Nimi ei miestä pahenna, mutta haluaisin tietää, mikä saa aikuisen ihmisen sulkemaan pois mielestään sen, että Merikarhu niminen lapsi voi saada osakseen myös vähän vähemmän imartelevaa huomiota. Miltä tuntuisi kirjoittaa työhakemukseen Urhea Virtanen? No, Merikarhusta ei sitten koskaan tullut Merikarhua, mutta Tempusta tuli Temppu ja Iloitusta Iloittu. Sääliksi käy, ei voi mitään. Voisiko aikuinen ihminen tavoitella erilaisuutta ihan vaan omassa elämässään, muita sivullisia siihen sotkematta?

38 kommenttia:

  1. Tuollaiset erikoisten nimien listat ovat kyllä aika viihdyttävää luettavaa. :) Ehkä eivät sen lapsen kannalta, tosin... Miksiköhän (viattoman) lapsen nimen täytyy nimenomaan olla jotenkin ERIKOINEN, jota kenelläkään muulla ei ole?

    En myöskään ymmärrä sitä että annetaan täysin sukupuolineutraali nimi, kuten Silmu ja sitten puetaan lapsi niin sukupuolineutraalisti, että kaikki joutuvat arvailemaan onko kyseessä tyttö vai poika. Eipä sillä että asialla olisi varsinkaan ulkopuoliselle mitään merkitystä, mutta onhan se nyt ärsyttävää kun ei tiedä! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Niin, ja Silmu on sinänsä ihan kaunis nimi kyllä. :)

      Poista
    2. Itselläni oli aiemmin sukunimenä hankala nimi, jonka joutui joka välissä tavaamaan. Olin niin onnellinen, kun mentiin naimisiin ja sain tavallisen nimen, joka menee kerrasta perille. Noi erikoiset etunimekin voi varmaan olla rasittavia, kun ne kuullaan aina väärin ja niitä joutuu selittelemään.

      Mulla tulee Silmusta mieleen vaan Simo Silmu ja hän on toipuva alkoholisti. Se ei ole mielikuva, jonka haluan liittää lapseen. :D Mutta nämä sukupuolineutraalit säädöt ovat kyllä myös omituisia. Kyllä se seksuaalisuus kuitenkin on aika merkityksellinen asia ihmisen identiteetissä. Ei sitä voi tai saa häivyttää pois.

      Poista
    3. Sukupuolineutraaliudessa on musta sekin vähän erikoista, että vanhemmat luulee jotenkin vain ohittavansa yhden aspektin yhteiskunnasta, jossa elävät. Noin vaan. Kaikkivoipuuskuvitelmia ehkä. Tai ehkä asuvat kirjaimellisesti jossain korvessa eivätkä näe ihmisiä.

      Poista
    4. Kyllä varmaan lapsellekin tulee ihan ihmeellinen käsitys seksuaalisuudesta, tai siitä miten hän itse sille kartalle asettuu...? Minun mielestäni on ihan päivänselvää, että maapallolla on sekä tyttöjä että poikia, eikä siinä ole mitään ihmeellistä tai häivytettävää.

      Se on sitten ihan eri asia, halutaanko tukea jotain typerää stereotypiaa, ettei poikien kuulu itkeä tms. Mutta nyt menee jo vähän aiheen vierestä :)

      Poista
    5. Laura: On myös tyttöjä, jotka kokevat olevansa poikia ja päin vastoin. Ne toki ovat vähemmistö, eikä nimiasiat vaikuta heidän elämäänsä mitenkään, mutta esimerkiksi (ammatti)kasvattajana sellainen asia pitäisi huomioida (kaikille ei ole päivänselvää, onko tyttö vai poika).

      Poista
    6. No tietenkin on näin, mutta tämä onkin taas ihan eri asia kuin nykyinen sukupuolineutraali kasvatusvillitys.

      Poista
    7. Liinan kommentista tuli mieleen, että sillä sukupuolen piilottamisella vanhemmat tulevatkin tehneeksi asiasta ison numeron. Jos lapsen nimi on Mikko, ei asiasta tarvitse paljon keskustella, mutta Silmu, josta ei saa edes kysyä sukupuolta, herättää aivan varmasti huomiota.

      Poista
    8. Mikä painajainen! Kun jostain (esim. sukupuolesta) ei saa keskustella, niin tulee väistämättä todella outoja tilanteita. Lapsi ei välttämättä jaksa arvostaa tätä säätöä aina kun uusia ihmisiä tavataan.

      Vaihtaakohan Silmu isona nimensä Liisaksi tai Simoksi?

      Poista
    9. Hilpeetä, musta Silmu on ihan itsestäänselvästi tytönnimi, koska tunnen kaksi pikku-Silmua joiden vanhemmat ei ole lapsen sukupuolta mitenkään erityisesti salanneet. Silmu menee musta ihan siihen kukannimi-kategoriaan. Mut sit tunnen kaksi Kuuraa joista toinen on tyttö, toinen poika. Nyt paljastuu, että taidan tuntea aika monta hippiä :D

      Mun eräs suosikkinimistä, erittäin kaunis kukannimi diskattiin, koska tunnen kaksi sennimistä, eeh, ei omiin suosikki-ihmisiini kuuluvaa naista. Onneksi löytyi toinen kukannimi jonka esikoinen sitten sai. Molemmilla lapsilla on samalla alkukirjaimella alkavat nimet, mikä ei ollut alunalkaen mitenkään intentionaalista mut sattuivat vaan miellyttämään. Sukunimikin alkaa samalla kirjaimella, että on tuplakonsonanttia meidän perheessä riittämiin :)

      Poista
    10. Minustakin Silmu on sinänsä ihan ok nimi, mutta kun se eräässä tietämässäni tapauksessa yhdistyy sukupuolen tarkoituksenmukaiseen peittelyyn, niin se on sitten jo vähän omituista... :)

      Poista
  2. Meitä on tässä perheessä kaksi opettajaa nimiä valitsemassa. Voit ehkä kuvitella montako kivaa nimeä joku pikku kusipääoppilas (ja näinhän kansankynttilä EI tietenkään ajattele ihanista pikku apinoistaan) on pilannut. Noin radikaaliksi ei kuitenkaan tarvinnut ruveta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi kynttilä! Ymmärrän tuskanne.:D

      Poista
  3. Meidän molempien tyttöjen nimet on kalenterinimiä. Ensimmäisen nimi on ollut useamman vuoden top-5:ssä annetuissa nimissä. Pitkään mietitytti, että voiko antaa lapselleen niin yleistä nimeä, ärsyttävää jos koululuokassa on viisi saman nimistä, mutta kun nimi oli kerran jo loksahtanut, niin minkäs teet.

    Kyllähän ne nimikaimat vaikuttaa. Itse olisin halunnut ekan toiseksi nimeksi Anneli, mutta miehen työpaikalla oli joku superankea kollega nimeltään Anneli, joten se siitä. Mahdollisen pojan olisin nimennyt Osmoksi, mutta siihenkin oli miehellä joku kylän rapajuoppo yhdistettäväksi. :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on kyllä hassua, miten paljon nimiin liittyy tunnelatauksia ja mielikuvia, jotka tulevat omasta historiasta.

      Poista
  4. on sitä osattu ennenkin: http://www.cazfi.net/nimet/wiki/Vanhoja_nimi%C3%A4

    terv. kolmen "peruskalenterittoman" (huom. on myös ortodoksikalenteri) lapsen äiti

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta. Onhan noita kaiken maailman muinais suomalaisia nimiä. Kaino-Sieluja ja muita. Tuleekohan ne joskus muotiin.

      Poista
  5. Rupesi hymyilyttämään, kun tästä tuli mieleen taannoinen keskustelu Suvi Trokee-Daktyylin blogissa liittyen sukupuolineutraaliuteen ja erityisesti Ruska-nimeen. Ja joka sai ihan julkisuuden henkilönkin rientämään keskusteluun. :)

    Sinänsä nuo sukupuolineutraalit nimet ovat mielestäni ihan ok, että Suomessa on nykyisin tukuttain lapsia, joilla on ulkomaalainen nimi ja josta kantasuomalainen ei osaa suoralta kädeltä sanoa onko kyse miehen tai naisen nimestä. Toki sukupuoli tulee yleensä tavatessa heti ilmi, koska sitä ei tarkoituksella yritetä peitellä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on totta, eihän sillä molemmille sukupuolille soveltuvalla nimellä aina sukupuolta pyritä häivyttämään.

      Poista
  6. Meidän lasten numet löytyy kalenterista, ei tunneta ketään esikoisen nimistä tosin. Kakkosen nimi on keikkunut top listoilla 5v sitten kai ja kolmosen nimisiä oli yhdessä vauvakinossa kolme samalla rivillä (kiitos vaan mies joka sen valitsit..)

    VastaaPoista
  7. Eiköhän aika moni nimi ole aikojen kuluessa käynyt läpi samanlaisia reaktioita ihmisten parissa, kuin mitä nämä uudet (jonkun mielestä erikoisuuteen pyrkivät nimet) nimet saavat aikaiseksi. Esim. Taru, Satu, Meri, Tuuli, Otso, Pyry, Visa, Ilona, Impi ja Yrjö esimerkkeinä ei minussa ainakaan herätä sen kummallisempia tunteita kuin Merikarhukaan. Jotkut nimet poistuu käytöstä, toisia tulee tilalle, ei siinä sen kummempaa.

    ja joka vuosihan nämä samat listat saa aikaiseksi tällaista päivittelyä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No ainakaan Merikarhu ei ollut mennyt nimilautakunnassa läpi, että sen verran omituinen se oli ollut.

      Mä en ole mieltänyt noita sun mainitsemia nimiä uusiksi, mutta varmasti myös erilaisiin nimiin totutaan.

      Poista
    2. Höh, harmi:/

      Tarkoitin, että luettelemani nimet ovat tod.näk. olleet aikoinaan aivan yhtä erikoisia kuin nykyään nämä muka niin sukupuolineutraalit nimet. Ja nykyään ovat niin tuikitavallisia, ettei kukaan reagoi niihin millään tavoin.

      Eli kierros pyörii, uusia ihmetellään ja hämmästellään,ennekuin vakiintuvat käyttöön tai jäävät harvinaisuuksiksi.

      Poista
    3. Merikarhu-nimessä on varmaan ollut ongelmana se, että (olettaisin että) se on haluttu antaa pojalle, mutta Meri on tytön nimi ja Suomen lain mukaan ei pojalle saa antaa tytön nimeä (eikä tytölle pojan)

      Poista
    4. Totta! Poika nimeltä Päivi! Enpä tullut ajatelleeksi, mutta näinhän se varmasti on. Tämänlainen sukupuolineutraalius on siis kielletty.

      Poista
  8. Huomaan aina kiihtyväni näistä kauhisteluista :)

    Itselläni on harvinaisehko etunimi ja nyttemmin avioliiton kautta myös sukunimi, joita molempia saan tavata. Itse asiassa tavaan etunimen lähes joka kerta esittäytyessäni ihan varmuuden vuoksi, tai muuten saan seuraavaksi kuulla olevani Stiina tai Tiina. Parhaimmillaan olen ollut Simo. Mutta tästä huolimatta olen aina ollut ylpeä nimestäni ja iloinen siitä, että vanhempani antoivat minulle nimen jolla erottuu. Olen pitänyt nimeäni suurimpana aarteenani.

    Ja tämän halusin jakaa myös lapselleni, jolla on huomattavasti harvinaisempi nimi kuin minulla. Lapsellani on myös sukupuolineutraali nimi, mutta ei oikeastaan kovin tarkoituksellisesti, se nyt vain sattui olemaan niin. Emme varsinaisesti pyrkineet harvinaiseen nimeen vaan halusimme antaa lapsellemme kauneimman ja parhaan nimen, minkä keksimme. Luulenpa, että Merikarhunkin vanhemmat olisivat halunneet. Tosin nykyään nimien kenttä tuntuu levähtäneen niin laajalle, että tuskin luokassa enää istuu viittä Minnaa ja Mikkoa. Minusta se on pelkästään hyvä asia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaikki saa tietenkin suhtautua omaan nimeensä juuri niin ylpeästi tai katkerana kuin huvittaa. Eikä siinä tietenkään ole mitään pahaa, että haluaa antaa lapselleen kauneimman nimen, jonka tietää. Välillä vaan tuntuu, että arviointikyky pettää aikuisilla ihmisillä, kun jotain Mordor henkistä halutaan lapselle nimeksi. Kyllä se nimilautakunta on mun mielestä ihan tarpeen.

      Poista
  9. Haluaisin mieluusti kuulla, millä tavoin sukupuolineutraali nimi on aiheuttaa henkilölle ongelmia? Sukupuoli tulee selville sekunnin murto-osassa ulkonäöstä, paljon ennen kuin henkilö on nimeänsä kertonut, jos sen haluaa muille viestiä.

    Ja miten sukupuoleton kasvatus liittyy sukupuolineutraaliin nimeen? Tai miten se lapsen seksuaalisuus onnistuu hämääntymään omasta sukupuolettomasta nimestään?

    Kun kirjoitan tämän kommentin nimettömänä ilman sukupuolta, ärsyyntyykö joku? Miten tilanne muuttuu, jos allekirjoittaisin tämän sukupuolineutraalilla nimellä?

    nimim. ihmettelenpä vain miksi kirjalliset tuotoksetkin pitää sukupuolittaa

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lähinnä kai alunperin viitattiin sukupuolineutraaliuden ihmettelyssä varhaislapsuuteen. Olen tavannut henkilöitä ja lukenut myös lehdistä perheistä, jotka tarkoitushakuisesti eivät halua tuoda millään tapaa esiin lapsen sukupuolta, eivät käytä lapsesta tyttö tai poika nimitystä tai eivät myöskään kerro kysyjille, kumpaa sukupuolta lapsi edustaa. En tiedä, kuinka monta ikävuotta nämä perheet onnistuvat tätä harrastamaan, mutta kovin hankalalta sellainen salailu kuullostaa.

      Sukupuoletonta kasvatusta on varmasti monenlaista, eikä sukupuolineutraali nimi välttämättä liity tähän ajatusmaailmaan mitenkään. En itsekään mitenkään ohjaa, ilmiselvästi tytöiksi nimettyjä lapsiani, leikkimään joitain tiettyjä leikkejä tai pue heitä tiettyihin väreihin, mutta kyllä minä heitä tyttöinä puhuttelen. Joskus tuntemattomat erehtyvät sukupuolesta, mutta harvoin asiaa korjaan. Joillakin perheillä sukupuolettomuus korostuu enemmän.

      Tuskin kukaan sinun nimimerkistäsi mitään kovia tunnekuohuja saa. En oikein ymmärrä miksi saisi. Lähinnä varmaan monia ihmetyttää se, jos pyritään antamaan lapselle sellainen kuva, että hän voi itse päättää oman sukupuolensa tai että sukupuolta ei ole olemassa. En usko, että se on hyväksi lapselle.

      Poista
    2. Kiitos Liisa kun puit ajatukseni selkokielelle! :)

      Sinänsä tämä äärimmilleen viety sukupuolineutraalius ja vähän oudommat (sukupuolineutraalit tai ei) nimet ovat ihan eri asia. Menin siis aiheen viereen heti ensimmäisessä kommentissani. :) Joskus sukupuolineutraali nimi vain on yksi ilmentymä siitä äärimmilleen viedystä sukupuolineutraalista kasvatusasenteesta, ja SE kasvatustapa on se mitä olen ihmetellyt, ei nimi sinänsä.

      Poista
    3. Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.

      Poista
    4. Itse myös ihmetellyt tätä, että miksi sukupuolineutraali nimi yhdistetään heti sukupuolineutraaliin kasvatukseen. Kyse on kuitenkin kahdesta aivan eri asiasta, jotka jotkut ihmiset liittävät automaattisesti yhteen ja pitävät sitä ikäänkuin pakettina.

      Onko kyse vain sitten siitä, että joitakin ihmisiä vain ärsyttää suunnattomasti, jos nimestä ei heti selviä sukupuoli? Vai mikä?

      Pitäisikö olla antamatta omasta mielestään kaunista nimeä vain siksi, että joku voisi kiusata? Ongelman ei kuitenkaan pitäisi koskaan olla kenenkään nimi (saati mikään muukaan syy), vaan kiusaaminen.

      Asennekasvatus lähtee kotoa ja aikuisen sanomisilla on iso vaikutus lasten asenteisiin. Eiköhän meidän pitäisi aikuisena olla sen verran fiksuja, että opetetaan lapsille avoimuutta ja suvaitsevaisuutta omalla esimerkillään, eikä "säälitä" niitä lapsia, ketkä saattavat omistaa vähän harvinaisemman tai erikoisemman nimen.

      (muokkasin hieman tekstiä, siksi poistin edellisen kommentin)

      Poista
    5. Kiusaamista ei tietenkään voi koskaan hyväksyä. Itse ajattelen niin, että aikuisenakin nimellä on väliä. Se on usein ensimmäinen tieto ihmisestä, joka kerrotaan. Se luo mielikuvia, vähän niinkuin vaatetus, joka ihmisellä on päällään. Jos ihminen kertoo nimekseen Muna tai Tarzan (heitäkin on) voi mun mielestä huomio kääntyä pois itse asiasta, vaikka työpaikkatiedusteluja tehdessä. Nimestä huvittuminen on varmaankin joidenkin ihmisten mielestä ihan asiatonta ja idioottimaista, mutta mun mielestäa aika inhimillistä, jos kyseessä on termi tai hahmo, johon liittyy paljon mielikuvia. En usko, että tuomitsisin yhtään ihmistä hänen nimensä takia, mutta kyllä mä silti ihmettelen joidenkin vanhempien arviointikykyä nimen annossa.

      Poista
  10. Mun mielestä nimen keksiminen lapselle oli yhtä tuskaa. Kaikki hyvät nimet oli käytössä tuttavilla tai sitten top-5:ssä (vaikka sitä kuvittelee olevansa niin individuaali, niin aikansa tuote sitä sitten näköjään onkin ja fanittaa samaa kuin muutkin). Lopulta lapselle valittiin nimeksi ihan rehellisesti sanottuna vähiten huonoin nimi kalenterista.

    Pienellä googlauksella varmistettiin, ettei nimi tarkoita mitään kummallista valtakielillä. Kun googlaus paljasti, että nimi on ihan yleisesti käytössä muissakin maissa, oli päätös selvä.

    Itselläni on sattumalta niin kummallinen perushärmäläinen nimi (sekä etu- että sukunimi), että se kirjoitetaan lähes poikkeuksetta oikein myös ulkomailla, vaikken tavaisi sitä. Toiveena siis oli, ettei lapsen nimi olisi ylitsepääsemättömän vaikea ainakaan englanninkielisissä yhteyksissä. Sukupuolen voi suomalaisesta nimestä tunnistaa vain suomalainen, joten sillä ei sinänsä ollut väliä. Eihän ulkomaalainen voi esim. mitenkään näkemättä tietää Ilkan, Hilkan, Kirsin, Virpin tai Kimmon sukupuolta.

    Itse en ymmärrä keinotekoisia tavuyhdistelmiä, joita joutuu tavaamaan, mutta uskon kuitenkin siihen, että uusia nimiä tulee, joten kaikkeen tottuu.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kaunis tarina lapselle kerrottavaksi nimen valinnasta! :D

      Se on kyllä totta, että ei ulkomaalaiset tunnista suurinta osaa meidän nimistä naisten tai miesten nimiksi.

      Poista
  11. En ihan ymmärrä, miksi Sälli joutui hylkylistalle mut Temppu ei. Sälliä voi joo käyttää sanonnassa "Onpa siinä mukava sälli" tms., mut kamalampaa mun mielestä on antaa lapselle nimi, jota voi käyttää merkityksessä "tehdä temput"...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Temputhan siinä on tehty, kun Temppu on syntynyt. Buahhhahhhaa. :D

      Mun mielestä Temppu on lempinimi, joka on varmaan lapsella ihan kiva, mutta aikuisena miehenä en haluaisi lähteä baariin tapaamaan naisia ja esittäytymään Temppuna.

      Poista