keskiviikko 5. joulukuuta 2012

Itsenäisyyden aika

Lähden töihin, kun lapset vielä nukkuvat tai vasta heräilevät. Silloin on vielä pimeää. Tulen töistä kotiin, kun on jo pimeää. Ruokailu, pyykkejä, lasten kanssa jonkin aikaa. Sitten onkin jo iltapalan aika ja lapset menevät nukkumaan. Näen lapsiani arviolta kolme tuntia päivässä, ja samalla teen paljon muutakin, kuin olen heidän kanssaan. Se tuntuu ihan älyttömän lyhyeltä ajalta. Hurjaa.



Havahduin tiistaina töissä siihen, että kello oli yksi ja minulta edelleen lounas syömättä. Aika oli juossut ja huomasin olleeni uppoutuneena töihin melkein viisi tuntia. Kukaan ei ollut mankunut ruokaa tai ketään ei täytynyt laittaa ajoissa päiväunille. Tuntuu hyvältä tehdä asioita omassa rytmissäni.

6 kommenttia:

  1. Hurjaa :)! Onnea uuteen itsenäisyyteen ja uuteen elämänvaiheeseen. Uuden työn aloitus on usein melkoisen tempaavaa ja hullunmyllyäkin. Mukavasti sattui Itsenäisyyspäivä teille keventämään viikkoa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mies sentään lähtee myöhemmin töihin, mutta kyllä se aika lasten kanssa on todella minimaalista kahden täyttä päivää tekevän vanhemman kanssa. Tulee sellainen olo, että tunteekohan sitä kohta omia lapsiaan ollenkaan, kun näkee niin vähän.

      Poista
    2. Tulit juuri kiteyttäneeksi motiivini kotihoidolle :) Tosin olen vielä aika kaukana sun 4 vuoden taipaleesta, enkä ole ihan varma, yllänkö siihen, mutta siis nyt, kun muksu on 1 v ja moni ikätoverinsa on jo päiväkodissa, mun syy olla kotona on se, että haluan oppia tuntemaan lapseni, joka kasvaa ja kehittyy joka päivä. Vähän itsekästä, mutta mä mietin, että jos missaisin työpäivän mittaisen osan siitä kehityksestä, niin tarhan tädit tuntisivat melko pian lapseni minua paremmin. Vielä en suostu.
      Kiva kuulla, että uusi työ on mukaansatempaava!

      Poista
    3. Itselläni oli tuo sama syy olla kotona. Lapsen persoonallisuus kehittyy noiden ensimmäisten vuosien aikana ja halusin olla paikalla, kun se tapahtuu. Päiväkotiaikana ne lapset kuitenkin viettävät suurimman osan päivästä ihan muiden ihmisten kanss.a Nyt kun asia konkretisoituu omassa elämässä, se tuntuu tosiaan aika hurjalta.

      Poista
  2. todellakin hurjaa, ja onneksi olkoon uudesta hienosta rytmistä! Saako kysyä, että ovatko lapset pitäneet hoitajastaan, ja onko kaikki mennyt sen suhteen niin kuin toivoit? :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ekat päivät mentiin sukulaisvoimin ja hoitaja aloittaa vasta maanantaina. Jännää nähdä, miten lapset reagoivat.

      Poista