Suhteellisuusteoriaa

Jos ennen ajattelin työmatkaa pakollisena siirtymänä kodin ja konttorituolin välillä, on näkökulma näinä aikoina erilainen. Työmatka on minun omaa aikaani opiskeluun, hiljentymiseen, musiikin kuunteluun tai netin selailuun. Vuorokauden minuutit maksimoidakseni, valitsen vähän pitemmän matkan bussipysäkille ja harpon rivakkaa tahtia. Tuleepahan harrastettua liikuntaa, kun iltaisin ei ehdi. Tästä on varmaankin kirjoitettu joku elämäntaito-opas -Ole läsnä hetkessä, tee jokaisesta hetkestä merkityksellinen. 

Tunnen itseni varsin tehokkaaksi, kun laittelen seuraavan päivän iltaruoan valmiiksi jo edellisenä iltana ja lataan ennen nukkumaanmenoa kahvinkeittimen valmiiksi. Katson työvaatteet illalla odottamaan ja herään aamulla ennen muuta perhettä.  

Töihin menemiseen, siellä olemiseen ja sieltä palaamiseen kuuluu suurin osa päivästä. Minusta tuntuu edelleen käsittämättömältä, että tapaan lähes yhtä paljon työkavereita kuin lapsiani. Työkavereita ehkä enemmänkin. Parin viikon päästä suurin osa lasten elämästä tapahtuu jossakin muualla. Kun vaan tietäisi, missä se paikka tulee olemaan.