Perjantaina se puhelu sitten tuli. Näin puhelimen näytöltä, kuka linjoilla oli ja sydän alkoi pamppailla. Vastasin ja kuuntelin aikani soittajan esittäytymistä ja asian pohjustusta. Sitten en enää malttanut odottaa. Sano vaan nopeasti se paikka, kun mua jännittää niin paljon.
No. Esikoinen pääsi meidän lähipäiväkotiin ja kakkonen siinä vieressä olevaan perhepäivähoitoon. Kaksi eri hoitopaikkaa, mutta ihan vierekkäin kuitenkin. Pieni perhepäivähoitoryhmä 2-vuotiaalle ja 4-vuotiaalle päiväkodissa yllin kyllin oman ikäisiä kavereita ja ohjelmaa. Asiat olisivat tuskin voineet mennä paremmin. Mahtavaa, ihanaa, sä olet tehnyt musta tänään niin onnellisen, hehkutin päiväkodin johtajalle. Myös johtaja itse vaikutti väsyneeltä, mutta helpottuneelta. Sä et voi uskoa, miten näitä paikkoja on väännetty, hän summasi jakoprosessin kulkua.
Jotkut toiset perheet joutuivat kauemmas ja se on ihan perseestä se. Toivottavasti heillä on autot käytössä ja työmatka oikeaan suuntaan. Meillä ei ollut kumpaakaan. Ehdin jo viime viikkojen aikana katua, etten ollut soitellut piinaavia puheluita päiväkodin johtajalle tai ilmestynyt paikan päälle, tukka pystyssä ja itku kurkussa, esittämään asiaani. Niinkin on toimittu.
Päiväkotipaikkapuhelun päätyttyä soitin iloisen puhelun miehelle ja jatkoin työpäivääni. Vasta kotimatkalla pysähdyin todella miettimään saamaamme tietoa. Stressi purkautui virtaavina kyyneleinä. Vieläkin asian ajatteleminen liikuttaa. Kuukausien jännitys on nyt ohi ja voimme vihdoin kertoa asiasta tivaavalle esikoiselle, missä kahden viikon päästä alkava päiväkoti sijaitsee. Hätäsuunnitelmia ei enää tarvitse vatvoa. Ei tarvitse pelätä väsyneiden lasten kanssa viiden ruuhkabussissa kaupungin poikki matelemista. Ei tarvitse pohtia työpaikan vaihtamista lähemmäs päiväkotia tai hoitajan palkkaamisesta aihetuvia kustannuksia.
Jotkut toiset perheet joutuivat kauemmas ja se on ihan perseestä se. Toivottavasti heillä on autot käytössä ja työmatka oikeaan suuntaan. Meillä ei ollut kumpaakaan. Ehdin jo viime viikkojen aikana katua, etten ollut soitellut piinaavia puheluita päiväkodin johtajalle tai ilmestynyt paikan päälle, tukka pystyssä ja itku kurkussa, esittämään asiaani. Niinkin on toimittu.
Päiväkotipaikkapuhelun päätyttyä soitin iloisen puhelun miehelle ja jatkoin työpäivääni. Vasta kotimatkalla pysähdyin todella miettimään saamaamme tietoa. Stressi purkautui virtaavina kyyneleinä. Vieläkin asian ajatteleminen liikuttaa. Kuukausien jännitys on nyt ohi ja voimme vihdoin kertoa asiasta tivaavalle esikoiselle, missä kahden viikon päästä alkava päiväkoti sijaitsee. Hätäsuunnitelmia ei enää tarvitse vatvoa. Ei tarvitse pelätä väsyneiden lasten kanssa viiden ruuhkabussissa kaupungin poikki matelemista. Ei tarvitse pohtia työpaikan vaihtamista lähemmäs päiväkotia tai hoitajan palkkaamisesta aihetuvia kustannuksia.
Universumissa on viime kuukausina ollut liikkeellä paljon hyvää tahtoa ja sitä on lipunut myös minun luokseni enemmän kuin ikinä osasin toivoa, hermojen koettelemuksista ja omatunnon painimatseista huolimatta. Minulla on työ, josta syntyy vielä jotakin todella hienoa ja lapsilla nyt hoitopaikat, jotka tekevät autottoman ihmisen elämästä hitusen yksinkertaisempaa. Tästä on hyvä jatkaa.
Jes :)! Olipa kivoja uutisia :))!
VastaaPoistaKyllä!
PoistaIhan mahtavaa! Onnittelut hienosta lopputuloksesta! Näköjään on myös niitä, joille käy hyvin, vaikka paikkatilanne olisi kuinka huono.
VastaaPoistaMeilläkin alkaa hoito viereisessä päiväkodissa ja uskon, että autottomuus ainakin osittain vaikutti siihen, että paikka saatiin. Kävin syksyllä pojan kanssa pk:n johtajan pakeilla ja olin häneen muutaman kerran yhteydessä myös syksyn aikana ja muistutin, miten kovasti toivotaan paikkaa juuri siitä tarhasta. Ehkä se auttoi. ;) Totesin kuitenkin, että liika pommitus tai dramatiikka voi kääntyä itseään vastaan. Voivat ajatella, että tuo on turhan rasittava eukko, josta seuraa vain hankaluuksia, jos otetaan lapsi tähän tarhaan. Hieno juttu kuitenkin teille! Ja pienemmälle paikka perhepäivähoidossa voi olla se paras. En olisi itsekään pannut pahakseni, mutta täällä ilmeisesti perhepäivähoitajia on hirveän vähän.
Tuo paikkojen jakamisprosessi on niin ihmeellinen, että en oikein tiedä, mikä siinä vaikuttaa. Ainakin jos päivähoidon johtajilta kysyy, ei se soittelu tai ravaaminen auta, mutta mahdotonta sanoa, miten se oikeasti menee.
Poistaolipa huikean hieno juttu! tuli itsellekin ihan kyyneleet silmiin (pitäisköhän tehdä joku testi, apua!). niin monesti kuulee niitä kauhutarinoita pitkistä välimatkoista, että ei tosikaan. olen itse ollut niin supertyytyväinen meidän pph-kuvioon, etten keksisi mitään parempaa järjestelyä tähän hetkeen.
VastaaPoistapph on ilmeisesti kunnallinen? onko hajua kuinka se höntti työaikalakijärjestely tehdään? eli pääseekö nuorempi isomman päiväkotiin aina kun sitä tasataan? meillä yksityisellä ei ole sitä ongelmaa, mutta toisaalta varahoitopaikkaa ei ole, jos hoitaja sairastuu. onneksi on eläkkeellä olevat isovanhemmat lähellä, sopii meille siis paremmin.
On kunnallinen. Meillä tuo on ehkä vähän epätyypillinen järjestely, kun kakkonen sijoitettiin sellaiseen paikkaan pphoitoon, johon lapset yleensä tulee, kun oma hoitaja on sairaana. Siellä on kai muutama hoitaja paikalla, joten luulisi, että he siellä tasaavat tunnit jotenkin vuorotellen. Saa nähdä, miten homma toimii käytännössä.
PoistaOnneksi olkoon! Todella mahtava juttu, kiire ja pitkät matkat ruuhkissa saa aika nopeasti kenen tahansa pinnat palamaan.
VastaaPoistaKaveri facebookissa avautui, että Pitäjänmäeltä saavat kuskata lastaan Jätkäsaareen päivähoitoon. Ihan älytöntä, eikä varmaan edes hulluin mahdollinen kombo.
Me myös kuultiin viikolla noita uutisia muilta perheiltä ja oltiin jo melkein varmoja, että joudutaan samanlaiseen tilanteeseen. Meillä kävi ihan älytön tuuri.
PoistaIhania uutisia!
VastaaPoistaToivon että meilläkin hoitopaikat järjestyisivät parhain päin, loppukeväästä olen menossa töihin. Meillä on autot, joten muutaman kilometrin lenkki ei haittaa, mutta eniten toivon että esikoinen pääsee ryhmään jossa osataan huomoida hänen erityisyytensä, ja tukea hänen viivästynyttä puheenkehitystään. Pientä ryhmää siis toivoisin.
Kaiken kaikkiaan, tuo päiväkotipaikkatilanne tuntuisi olevan ihan syvältä, ainakin pk-seudulla. :/
Kannattaa varmaan kartoittaa yksityisiä päiväkoteja. Tuntuu, että kunnallisella puolella ryhmät on aina isoja.
PoistaOnnea, mahtava homma! (Vaikka pakollinen negahuomautus, että onhan se nyt aivan perseestä, että ihminen joutuu tällaisen asian takia stressaamaan ja ahdistumaan. Jos tulijoita on enemmän kuin päivähoitopaikkoja kyllä siinä pitäisi kaupungin toimia. Kele. Kun ei tämä Helsingissä(kään) mikään uusi tilanne ole...)
VastaaPoistaSe päiväkotipaikka on yksi arkea eniten määrittävä asia ja päätös on joidenkin ihan toisien ihmisten käsissä.
PoistaKyllä se kieltämättä tuntuu käsittämättömältä, että ainakin Helsingissä melko systemaattisesti alimitoitetaan päivähoitopaikkoja. Mutta kun juttelin tilanteesta meidän alueen yhden päiväkodin johtajan kanssa, hän sanoi, että yksi keskeinen ongelma on myös henkilökunnan löytäminen. Työolot ovat niin haastavat, että paikkoja jää täyttämättä ihan vaan hakijoiden puutteesta johtuen.
Meiltä ei ole autosta kyselty, onko muilta? Ei tullut edes mieleen, että se voisi vaikuttaa. Enkä kyllä varmasti ota oma-alotteisesti puheeksi, kun auto kerta sattuu löytymään.
VastaaPoistaMolemmat kuljemme julkisilla duuniin, koska keskustaan ei ole mitään järkeä lähteä autolla. Työpaikkojen sijaintia kuitenkin kyseltiin siltä varalta, että niiden lähellä sattuis olemaan vapaita paikkoja (kun sanoin keskusta, täti huokaisi syvään).
Mutta että matkaisin ensin julkisilla himaan ja sen jälkeen lähtisin autolla jonnekin kehäteiden taakse lasta hakemaan... siihenkin pitää kai sit varautua..?
Me ainakin laitettiin itse hakemukseen lisätietoihin, että julkisilla täytyy ehtiä lapset hakemaan, kun ei ole minulla ajokorttia. Ei siis varmaan kannata autoasiasta mainita, jos kuitenkin julkisilla kuljette töihin.
PoistaMekin kerrottiin autottomuudesta itse, koska meilläkään sitä ei ole, eikä työmatkojen puolesta ole mitään järkeä ostaakaan.
PoistaMut hei, onnea vielä Liisa! Hieno juttu kyllä, muistan miten itsekin tanssahtelin toimiston neukkarissa päivähoitopaikkaonnesta!
Mun tekisi mieli käydä halailemassa sitä johtajaa, kun olen niin helpottunut. Saa nähdä, maltanko hillitä itseni.
Poista