keskiviikko 12. syyskuuta 2012

Rokulipäivä

Syksy toi tullessaan pohjattoman väsymyksen, joka saa aamusta alkaen odottamaan illan tuloa ja sitä, että pääsisi takaisin nukkumaan. 8-9 tuntia yöunta ei tunnu riittävän mihinkään. Seisoin aamulla yöpaidassa parvekkeella ja katselin sateesta raskaita pilviä. Päätin, että tänään jäädään sisälle, vaikka sade ei ollut vielä edes alkanut. -Yksi kotona olemisen parhaita puolia: mahdollisuus vapaaseen löysäilyyn, kun siltä tuntuu. 


Hain sängystä peiton ja asettauduin makaamaan lastenhuoneen sohvalle silmät kiinni.  Kävin välillä syömässä salaa irtokrkkeja ja keitin kupin kaakaota vain itselleni. Lounaan jälkeen laitan kakkosen nukkumaan, istutan 3-vuotiaan tv:n ääreen ja menen itse päiväunille. Yöpaita on edelleen päällä. Mielessä käy säännöllisin väliajoin, että ehkä on jo ihan korkea aika mennä palkkatöihin.

13 kommenttia:

  1. Sataa sataa sataa. Just pakkopyöräiltiin hakemassa eskarilainen, kävellen olisi kastunut enempi.
    Jalat huutaa hoosiannaa niistä 16km päivistä. Mun ulkohousutkin kastelee jo jalat läpi, niitä on pesty liikaa 5v kotiäitivuosien aikana..
    Vuosi vielä, jos musta ensisyksynä tulisi koululainen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä oot kestänyt paremmin kuin housut! :D

      Poista
    2. En tiedä, kyllä riittää jo. Jos olisin housut niin olisin jo rei'illä ;)
      Mutta ihailin itseäni peilistä eilenillalla. Söin pizzan ja en näyttänyt siltä että voisin synnyttää vaikka ensikuussa, että kai siitä urheilusta edes jotain hyötyä on.

      Poista
    3. Henkisesti reikäiset housut. :D Reikiä täytyy paikata välillä pizzalla.

      Poista
  2. Juurikin hetki sitten mietin, että sataisipa huomennakin samaan malliin. Olisi hyvä syy, millä perustella itselleen, miksi voitais olla ihan vaan sisällä. Ja laiskotella ja olla yöpuku päällä vaikka puoleenpäivään. Pitempäänki. Syksy iskenyt siis tännekin. Ja nyt mietin, että miksiköhän se syy pitää olla.. eikö sisällä voisi olla aurinkoisellakin ilmalla jos siltä nyt sattuu äitistä tuntumaan. Ihme suorittamista(ko)? -miimu

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä vaihdoin pois yöpaidan tuossa Pikkukakkosen aikaan, kun lähdin lenkille. :)

      Kyllähän sitä saa tehdä just niin kuin itse haluaa. Me järjestettiin esikoisen toiveesta välipalapiknik lastenhuoneen lattialle. Hauskaa välillä rikkoa päivärutiinia.

      Poista
  3. Näin puoli vuotta töissä olleena, muutamien kotiäitivuosien jälkeen tuo tuntuisi juurikin ihanalta - päättää aamulla, että pakko ei ole lähteä minnekään ja hautautua sohvalle peiton alle pötkölleen. Viikonloput eivät riitä täyttämään tuota ajoittaista ja näköjään syksyn mittaan kasvavaa kaipausta...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mutta kyllä siitä tuli sellainen vaaniva syyllisyys, että tässä minä työkykyinen aikuinen pötkötän ja syön karkkia keskellä päivää. Silloin kun vie lapset ulos ja hoitaa hommia, tulee edes sellainen olo, että on ihan syy olla täällä kotona.

      Poista
    2. Niin, totta tuokin. Kaikesta sitä alkaakin itseään syyllistämään... Ehkä siihen tarvitaan just se kunnon sadepäivä tai orastava sellainen, jolloin ihan hyvällä syyllä voi pysytellä kotona ilman omantunnon kolkutuksia. Kerkeehän sinne pihalle sitten myöhemminkin hakemaan päivittäisen raitisilma-annoksen itselleen ja lapsille :) Lähinnä taisin ajatella, että silloin kun olin vielä kotona lasten kanssa odotin aika innollakin töihin paluuta. Ja nyt kun on töissä, kaipaakin jo välillä takaisin kotiin lasten kanssa. Molempi parempi :)

      Poista
    3. Niin se menee. Nyt haaveilen työnteosta ja rauhallisista lounastauoista työpaikalla. Ja sitten siellä töissä varmaan kaipaan sitten lapsia ja tätä verkkaisuutta. Hassua.

      Poista
  4. Taas niin osuva teksti, kuin suoraan minun ajatuksista. Harmi, että tämä kamalan ihana ja ihanan kamala aika kohta loppuu. Kotona 2,5v, porsinut olen tuona aikana kaksi kääpiötä.

    VastaaPoista