Ranskalaiset taitavat tehdä kaiken paremmin. Keväällä mielenkiintoa herätti Pamela Druckermanin best-seller Bringing up Bébé. Amerikkalainen toimittaja muutti Pariisiin ja tajusi, että ranskalaiset lapset käyttäytyvät amerikkalaislapsia paremmin ja viihtyvät ilman aikuisten jatkuvaa huomiota. Ranskalaiset vauvat jopa nukkuvat öisin paremmin kuin amerikkalaiset ikätoverinsa. Vive la France!
Sitten viime viikolla, tuossa aiemmassa Ruoka-aika postauksessa, Johanna linkitti kommenttilaatikossa artikkelin, jossa kerrottiin niin ikään Ranskaan muuttaneesta toimittajasta, joka tajusi, että hänen valikoivasti ruokaan suhtautuvat lapsensa alkoivat, ranskalaisen ruokakulttuurin ympäröiminä, syödä monipuolisemmin ja terveellisemmin. Aiheesta innostuneena Karen Le Billon halusi jakaa tekemänsä huomiot ranskalaisesta syömiskulttuurista. Aiheen tiimoilta syntynyt kirja, French Kids Eat Everything, tiivistyy kymmeneen periaatteeseen:
Vanhemmat vastaavat lastensa ravitsemuskasvatuksesta. Ei tunnesyömistä, ei ruoalla palkitsemista tai lahjomista. Lapset syövät samaa ruokaa aikuisten kanssa. Syökää yhdessä. Ruoalla tarjotaan monia eri vihanneksia. Kaikkea täytyy maistaa. Ei välipaloja ruoka-aikojen välillä. Syökää pitkään ja hitaasti. Syökää itse tehtyä ruokaa. Syöminen on iloinen asia.
Päädyin lukemaan kirjailijan blogia ja aloin toden teolla ajatella, mikä merkitys perheen ruokailutottumuksilla ja yleisen ruokakulttuurin välittämällä ajatusmaailmalla on lapsen elämälle. Ranskalaislapsista ylipainoisia on n. 14%, kun Amerikassa vastaava luku on yli 30%. Suomessa mennään jossakin 20% tienoilla. Se tuntuu ihan hirveän suurelta luvulta.
aamen. toi huoneentaulu pitäis antaa kaikille neuvolassa ihan yhtä rutiininomaisesti kuin se hymynaama.
VastaaPoistaKyllä.
PoistaErinomainen huoneentaulu. Luin keväällä Druckermanin kirjan, ja viehätyin erityisesti ranskalaisen ruokakulttuurin kuvauksesta.
VastaaPoistaDruckermanin mukaan päiväkodeissa on oma kokki, joka tekee joka päivä 3 ruokalajin lounaan lähitorilta haetuista tuoreista raaka-aineista. Ruokalistat suunnitellaan niin, että niissä on mahdollisimman paljon vaihtoehtoja paitsi raaka-aineissa, myös siinä, miten ne tarjotaan. Esim. porkkanaa tarjotaan keitettynä, laatikossa, pyreenä, marinoituna, raasteena...
Tätähän voi toki jokainen toteuttaa omassa arjessaan, mutta voi, kuinka toivoisin että edes hitunen tällaisesta ruuan arvostamisesta saataisiin Suomeenkin.
Samasta asiasta puhutaan ilmeisesti tuossa toisessakin kirjassa. Ranskalaiset ajattelee, että se on osa kasvatusta, mitä päiväkodeissa syödään. Yritetään tarjota mahdollisimman monia eri ruoka-aineita, että lapset tottuu uudenlaisiin makuihin. Ja ruokatunti on todellakin se tunti, kun syödään rauhassa.
Poistahahhaa, kouluun tuo pitäisi saadakin... kirjoittelin juuri viikonloppuna reklamaatiota tästä mediasta tutulle BSP:lle kun esikoisen kouluruoka on ollut kuvottavaa paskaa.
Poistaja arvatkaas miten pitkä aika täällä on varattu kouluruokailuun? 15 minuuttia. ei oo ihan ranskalaista, ei.
15 min??!!??? Häh? Lapset opetetaan ahmimaan. Kiva.
Poistajeps, tää on mun käsittääkseni ihan yleinen käytäntö kouluissa.
PoistaTuossa yllä kun kirjoitin vaihtoehtoja, piti olla vaihtelua. Pieni, mutta iso ero. "No substitutes" oli nimittäin myös yksi kirjan oppi. Aterialla ei ole vaihtoehtoja, eli lapsi syö (tai maistaa, tai jopa vain haistaa, jos kyseessä uusi ja outo ruoka ensimmäistä kertaa) sitä, mitä on tarjolla. Aterioiden välillä on paljon vaihtelua, ja samaa raaka-ainetta tarjotaan monella eri tavalla.
PoistaKyllä muuten Suomen neuvolan ja Marttojen ja mitä näitä nyt on, ohjeet ruokailuun ovat hyvin samankaltaisia. Selkeät ruoka-ajat, ei välipaloja, lasta ei pakoteta syömään, tarjotaan uutta raaka-ainetta riittävän monta maistelukertaa, ei tuputeta eikä maanitella jne. Ymmärtääkseni siinä 3 tunnin ateriaväli-ohjeessakin taustalla on ajatus, että jos lapsi jollain aterialla kieltäytyy syömästä, ei lapsi kuole nälkään koska seuraava ruoka on jo 3 tunnin päästä (eli ei tarvitse tarjota nakkeja ja ranskalaisia tai muuta helppoa ruokaa).
Se, missä puolestaan on iso ero, on suomalainen ruokakulttuuri. Eron huomaa, kun astuu sisään ranskalaiseen ruokakauppaan. Ei siellä ole hyllymetreittäin eineksiä ja puolivalmisteita, ja ihan pikkukaupastakin saattaa löytyä hyvä kalatiski. Meillä kunnat ostavat kouluihin ruokapalveluja halvimmalla mahdollisella hinnalla - jotenkin en pysty näkemään tilannetta, jossa meillä oltaisiin valmiita panostamaan päiväkodin omaan kokkiin.
Ei mulla mitään erityistä pointtia ole, kunhan jaarittelen. Kulttuureissa on eroja, ja saa tietysti ollakin.
Varmaan juuri se lapsen totuttaminen on keskeisintä. Että jos ei ensimmäisellä kerralla maistu, voi ruokaa silti tehdä toistekin ja pikku hiljaa lapsi tottuu erilaisiin makuihin.
PoistaOltiin Ranskassa lomalla ja huomattiin tuo sama valmisruokien puute, kun yritettiin 1,5-vuotiaalle löytää jotakin valmisruokaa, kun aikuiset söivät illallista eri aikaan. Oli vaikeaa.
Eniten niissä valmisruoissa ärsyttää se, että lisäaineiden avulla niihin ruokiin pumpataan vettä ja muita täyteaineita, että ei tarvitsisi käyttää niitä oikeita raaka-aineita. Arvelisin, että jos ihmiset innostuisivat lukemaan niitä tuoteselosteita enemmän, kuluttajat osaisivat myös vaatia laadukkaampia valmisruokia ja jättäisivät broilerin siivistä jauhetut "lihapullat" kaupan hyllylle..
Tykkään, kovasti. Terve huomio on esimerkiksi tuo, että aterioiden välillä saa olla nälkä: kun tarkkaan ajattelee, aika kumma ajatushan se olisikin, ettei ikinä olisi nälkä, mutta etenkin tässä "syö kolmen tunnin välein pieni ateria ettei nälkä kurni vatsanpohjassa" -terveysvalistuksessa tuntuu unohtuvan, ettei nälkään kukaan yleensä ole neljässä tunnissa kuukahtanut.
VastaaPoistaJoo, samaa jäin miettimään itsekin. Eihän nälkä, sellaisessa pienessä mittakaavassa, ole mitenkään kamala asia. Ja sillä tavalla lapsi oppii syömään tarpeeksi ruoka-aikoina.
Poistakuinkas harvoin tämän kirjan mukaan sitten lastenkin pitäisi syödä? mun taapero on perkeleen kiukkuinen jos ateriaväli menee 4 tuntiin ja esikoiselle puhkeaa migreeni, jos verensokeri ei pysy tasaisena (syö siis sen 3 tunnin välein eli aamupala klo 8, lounas klo 11, välipala klo 14, päivällinen klo 17, iltapala klo 20).
PoistaKellonajoista en tiedä, kun se on varmaan yksilöllistä. Mutta sain käsityksen, että aamupala ja tuhti lounas. Sitten runsas välipala joskus iltapäivällä neljän maissa ja sitten illallinen kahdeksan maissa.
PoistaNo Ranskassa koulut alkavat siina 08:30-08:30 valilla. Ruokis on siina 12:00 pintaan ja ruokatauko on 1.5 tuntia. Menut loytyvat aina viikoksi eteenpain netista tai koulun ulkoilmoitustauluta. Lisaksi koulun jalkeen siina neljan pintaan(tai koulussa jos muksu jaa viela hoitoon) on ns gouter joka on yleensa patonkia parilla tummasuklaa palalla, hedelma ja maitotuote. Illalla perheet syovat siina puoli kasin/kasin pintaan. Tietty riippu ihan lapsien iasta:-). Eli ei ne valit ihan valtavaksi kasva. Mulla kylla kesti tuo lounaaseen totuttelu kun meinasi tulla aina niin karsea nalka. En muuten olen ranskalaisen koulusysteemin kannattaja kun ovat niin kovin pienia kun lahtevat ns kouluun (3-vuotiaita), mutta ruoan suhteen fanitan kylla.
PoistaT.Johanna
Kiitos selvennyksestä! :) Ja eihän se välipalattomuus tarkoita, että pitäisi välttämättä nälässä olla. Varmaankin lähinnä sitä, että ei ihan aina tarvitse jotain pillijuomaa tai keksiä tarjota lapselle, jos vähän hiukoo ruokien välillä.
PoistaOlinhan se kiva jos suomessa olis ranskalainen ruokakulttuuri. Mutta kun kulttuuria ei vaan voi siirtää, valitettavasti. Yhtä mahdotonta kuin siirtää saunakulttuuria ranskaan... Tietty opiksi voi ottaa oman perheen sisällä, mutta teillä todnäk syödään nytkin tosi 'jubil'
VastaaPoistaJoo, ei sitä ruokakulttuuria sellaisenaan kannatakaan yrittää siirtää, mutta kyllähän joka maassa syödään, vaikkei kaikki saunoisikaan. Lähinnä ajattelen, että on hienoa, että syödään hyvälaatuista ruokaa ja ollaan kiinnostuneita siitä, mitä suuhun laitetaan.
PoistaYritin kirjoittaa 'hyvin'.. no ehkä jubilkin käy ;)
VastaaPoistaMä jo hetken mietin, että onko se jubil ranskaa tai jotain. :D
Poista