Flunssaisena ja toimettomana perjantai aamuna ehtii kaikenlaista. Voi pysähtyä kuuntelemaan Pikku kakkosessa juontajan esittelemää päivän aihetta. Miksi isi ei käy töissä ja onko lasten hoitaminen työtä? Kiinnostuneille tiedoksi, syitä on kaksi: 1. Isi hoitaa lapsia kotona, koska pienet lapset eivät pärjäisi kotona yksinään. 2. Kaikki ne työpaikaikat, joissa tehdään sitä työtä, jota isi osaa tehdä, ovat täynnä toisia työntekijöitä. Ja kyllä se kodinhoitokin on työtä. Yhteiskuntaopin tunti 1.0.
Flunssasta väsyneenä ja ärtyneenä voi myös hermostua siitä, miksi kukaan haluaa kertoa kuukautisistaan facebookissa. Samaan syssyyn voi kokea närkästystä siitä, miksi kukaan kokee tarpeelliseksi arkisessa keskustelussa tuoda esiin, että on viime aikoina harrastanut todella usein suojaamatonta seksiä miehensä kanssa, tai että aikoo lähipäivinä ryhtyä samoihin puuhiin synnytyksen käynnistämiseksi. Ihan liikaa informaatiota, sanon minä.
Voi myös huomata, että on mahdollista ottaa pienet torkut sohvalla samalla, kun 1,5-vuotias lapsi on istahtanut naaman päälle. Voi pohtia, miksi pienten lasten päiväkodissa oloa kritisoivissa uutisissa viitataan aina vain Liisa Keltikangas-Järviseen. Voi kerhostahakureissulla huomata sopivansa hyvin syksyn väreihin.
Ja sitten voi pohtia, olisiko sitä järkevä aikuinen ja jäisi illaksi kotiin potemaan flunssaa vai tankkaisiko itsensä lääkkeillä kaupunkikuntoiseksi ja vetäisi jalkaan korkkarit ja punaa huuliin. Pitkään palvelleiden kotiäitien ja työelämään siirtymisten juhlistaminen ei kuullostaisi yhtään hullummalta.
yyyök. Todellakin liikaa informaatiota :)
VastaaPoistaVoi pohtia, että toimittajat ovat varmaankin laiskoja hakemaan uusia asiantuntijoita juttujensa lähteiksi. Voi pohtia myös sitä, että miksi vanhemmat eivät kokoa rivejänsä ja vaadi vaihtoehtoja päivähoitoon. Ja miksi tuo keskustelu aina vain junnaa paikoillaan, jopa siinä määrin, etten itsekään oikein jaksa siihen enää (tätä kommenttia enempää) heittäytyä.
Minä äänestän korkkareita ja punaa huuliin. You go girl! Potea ehtii sitten huomenna.
Toimittajien laiskuutta varmaankin on. Aika pitkästyttävää lukea noita uutisointeja, kun ne aina perustuvat varmaankin vaan siihen yhteen Keltikangas-Järvisen omaan tutkimukseen. Ei se varmaan ihan ainut tutkimus tästä aihepiiristä ole. Ja sitten se keskustelu käy läpi saman kaavan joka kerta.
PoistaMutta se on sitten jo hankalampaa, että miten muutosta vaaditaan. Musta tuntuu siltä, että päivähoitopalvelut on kunnan toimesta tarkoituksella alimitoitettu, jotta ihmiset hoitaisivat lapsia kotona pidempään. Kuntavaalien alla asia on tietenkin ajankohtainen. Mä itse ajattelen, että päiväkodit pitäisi varata lähinnä työssäkäyvien ja täysipäiväisesti opiskelevien lapsille. Muille varhaiskasvatusta ja virikettä tarvitseville olisi sitten lyhyempi hoitoaika puolipäiväryhmissä.
Varmaan pitäisi kuntavaaleissa äänestää puoluetta, joka olisi valmis vaikeassa taloustilanteessakin pitämään huolta siitä, että päiväkodissa on riittävästi päteviä hoitajia, tarpeeksi pienet ryhmäkoot, hyvää ruokaa ja puhtaat lakanat. Lisäksi itse ajattelin äänestää puoluetta, jonka ratkaisu työelämän epätasa-arvoon on perhevapaiden kiintiöinti molemmille vanhemmille, ei kotihoidontuen leikkaus (tämä siksi, että kiintiöinti on mielestäni tasa-arvoon johtava keino, kotihoidon tuen leikkaus ei ole). Jos vielä löytyisi puolue, joka haluaisi kehittää osa-aikahoitoa ja osa-aikatyötä, niin ottaisin varmaan jäsenkirjankin :)
PoistaEihän sitä muutosta saa kuin äänestämällä, ja sitenkin välillä turhauttavan vähän.
Tuntuu siltä, että monet ovat valinneet yksityisen päiväkodin ihan sillä perusteella, että hoito on laadukkaampaa. Se on aika ikävä kehityskulku, jos vaan isommalla rahalla saa lapselle laadukasta varhaiskasvatusta. Jotenkin en vaan jaksa uskoa, että kamalasti lisää rahaa kuntapuolella olisi tulossa mistään.
PoistaMä toivoisin, että kerhotoimintaa kehitettäisiin päiväkotien yhteyteen, että lapset voisivat siirtyä elämäntilanteiden mukaan puolipäiväisistä ryhmistä kokopäiväisiin ja kaverit pysyisivät lähellä. Kerhotoiminta on jäänyt ainakin Helsingissä liikaa seurakuntien tekemäksi työksi. Srk:n palveluita ei kuitenkaan kaikki halua käyttää. Myös portaittain yhdistettävän kotihoidontuen ja päivähoidon yhdistelmä olisi hieno kehittämiskohde.
Mä ajattelen, että jos vanhempainrahakautta pidennettäisiin Ruotsin mallilla 1,5 vuoteen ja siitä kiintiöitäisiin isille tukikuukausia, olisi perheille taloudellisesti helpompaa hoitaa lasta kotona. Silloin kustannukset jakautuisivat äitien ja isien työnantajienkin kesken tasaisemmin.
Ihan vaan täällä toimittajia puolustan vähän sillä, että varmaan laiskojakin olemme, mutta eihän sitä nyt käy kieltäminen, etteivätkö Keltikangas-Järvisen suorat sanat ole aika herkullisia siteerattavaksi? Olin tuolla samalla luennolla, missä tuo linkkaamasi juttukin syntyi, ja siellä Keltsu itse sanoi, että on tässä maassa muitakin, jotka näistä asioista tietävät ja samoja tutkimustuloksia käyvät läpi. Antoi muutaman nimenkin. Ehkä haastattelen sitten seuraavaksi heitä, jos maltan. (Mut siis sun linkkaama juttu ei ollut mun.)
PoistaNoilla Keltsun sitaateilla saadaan varmasti niitä kaivattuja klikkauksia. Ja hänen viestinsä sopii mainiosti tähän käynnissä olevaan nuorten pahoinvoinnin diskurssiin. Lapset ampuvat kavereitaan ja hakkaavat opettajat.
PoistaEn ole kamalasti aiheeseen perehtynyt, mutta epäilisin, että päivähoito on aika tutkittu aihepiiri. Olisi mielenkiintoista kuulla vähän uudenlaisiakin avauksia aiheen tiimoilta. Tai sitten edes jonkun toisen ihmisen suusta.
Yksityinen päiväkoti on aika yleinen valinta omassa tuttavapiirissä, ja voi olla, että itsekin siihen suuntaan kallistun, kun aika on. Eräs tuttu mutsi totesi, että "on onnea, kun on varaa valita". Niinpä. Kaikilla ei ole. On se nyt vaan perseestä, jos lapsilleen hyvää hoitoa saavat vain ne, joilla asiat elämässä ovat muutenkin hyvin. Jos eriarvoistuminen ja luokkayhteiskuntaan sopeutuminen (rikkaiden skidit eivät edes näe köyhien skidejä, kun leikkivät vaan keskenään omissa yksityisissä tarhoissaan), niin millaisessa yhteiskunnassa elämme 20 vuoden päästä? En haluaisi kyynistyä, vaan haluaisin uskoa, että jotain voidaan tehdä, jos tahtoa löytyy. Mutta kun ei löydy. Poliitikot ja yllä mainitut toimittajat aina vievät keskustelun siihen, onko lapsen parempi kotona vai päiväkodissa. Jolloin mutsit syyllistyy ja alkaa kiukuttelemaan toistensa valinnoista. Minkä seurauksena mikään ei muutu.
PoistaAnteeksi purkaus :(
Itse tajusin nyt päivähoitohakemuksia tehdessäni, että todella moni yksityinen päiväkoti ottaa vain yli 3-vuotiaita lapsia. Se sulki meiltä pois monta vaihtoehtoa.
PoistaMulla on välillä sellainen fiilis, että päiväkotihoidon vaikutuksista lapseen ei oikein voi keskustella, kun joku heti huutaa, että nyt syyllistetään äitejä. On mun mielestä ihan idioottimaista väittää, että 1-vuotiaan laittaminen kahdeksaksi tunniksi 16 hengen ryhmään ei vaikuttaisi lapseen mitenkään negatiivisesti. Itse vietin aikuisena yhden kuukauden päiväkodissa ja kyllä se aikuiseenkin vaikuttaa se meteli ja iso porukka. Ei keskustelua pidä jättää käymättä vain sen takia, että jollekin tulee paha mieli.
Ihmisellä on tapana perustella itselleen oikeiksi tekemänsä päätökset. Se on kai jotain itsesuojelua: kun skidit on kerran laittanut päiväkotiin, niin parempi on uskoa, että niillä on siellä hyvä olla. Koska jos uskoisi toisin, olisi tehnyt huonon päätöksen. Ja tämä "tein hyvän päätöksen" ajattelun varjeleminen estää keskustelun siitä, miten päiväkotia pitäisi kehittää.
PoistaIdioottimaista on mun mielestä myös väittää, ettei pienelle lapselle olisi vahingollista se, että hoitajat vaihtuvat koko ajan. Tai muut hoidettavat. Joka päivä pitää luoda uudet suhteet uusiin ihmisiin: se on aikuisellekin tosi rankkaa. Monessa päiväkodissa, vaikka hoitajia olisi riittävästi, ei välttämättä omahoitaja-malli toimi.
Mua turhauttaa se, että esim. täälläkin monesti mainitulla Keltikangas-Järvisellä on hyvät ja konkreettiset keinot siihen, miten lapsi voi hyvin päiväkodissa. Musta olisi paljon mielekkäämpää keskustella siitä, miten ne saadaan toteutettua, kuin siitä, kenen vika ja kuka teki väärin.
Mä tein tuon jälkimmäisen viime viikolla. Siis menin baariin kotona potemisen sijaan.
VastaaPoistaSuosittelen sinänsä lämmöllä, mutta tiistaina sain antibioottikuurin keuhkoputkemtulehdukseen. Silti, mitään en kadu.
Kyllä se ravintolaan ja baariin lähtö kannattaa. Ja nyt aamusella huomaan, että ääni on kadonnut jonnekin eilisten mojitojen mukana.
Poista