lauantai 22. syyskuuta 2012

Potut pottuina

-Mutku mä inhoon kukkakaalia. Olimme tulleet kääpiön kanssa keittiöön. Lapsi hihkui innostuksesta päästessään mukaan ruoanlaittopuuhiin ja kertoi olevansa maailman paras apukokki. Saatuaan kuulla, että ruokalistalla on kukkakaali-jauhelihapataa, hän hiljeni ja istahti epäuskoisena keittiöjakkaralle.

-Kukkakaalihan on tosi hyvää ja terveellistä. Mummikin tykkää siitä tosi paljon. Yritin innostaa lasta ja samalla kuumeisesti keksiä jotakin uutta ja houkuttelevaa näkökulmaa ruokalajiin. -Mutta tiedätkö mitä, jos on kokki, niin silloin täytyy vähän maistella, että miltä kaikki maistuu. Kaikki hyvät kokit aina maistaa. Lapsen ilme kirkastui. Hän nipisti pikkurillin kynnen kokoisen palasen raa'asta kukkakaalista ja laittoi sen suuhunsa. Palan syötyään lohkaisi vielä ison nupun ja haukkasi suun täydeltä. Nerokasta, toistelin itsekseni. Tää on hyvää, totesi lapsi.

Ja sitten laitettiin ruoka. Kääpiö pilkkoi kukkakaalia, söi kuormasta säännöllisesti, ja minä ruskistin sipulia ja jauhelihaa. Kakkonen istui keittiön lattialla ja järjesteli lattialle tippuneita kukkakaalin murusia muovimukiin. Lopuksi apukokki raastoi muutaman teelusikallisen parmesaania padan päälle laitettavaksi. Kaikki meni täsmälleen niinkuin Strömssössä. 3-vuotias käytti terävää veistä ja minä pysyin rauhallisena. Hyvä minä.


Ja sitten syötiin. Kääpiö hehkutti kokkaustaitojaan ruokapöydässä istuessaan ja pulisi iloisesti siitä, kuinka hyvää kukkakaali on. Söi ruokaa muutaman lusikallisen, sanoi kiitos ruoasta ja poistui katsomaan Pikkukakkosta. 

Jäin miettimään tuota edellisen postauksen kommenttilaatikossa esiin noussutta lapsen tarvetta erotella eri ruoka-aineet. En ole asiaa aiemmin ajatellut, mutta näin se näyttää olevan. Kukkakaali ruoanlaiton lomassa maisteltuna ja yksinään -hyvä. Sekoitettuna jauhelihaan ja tomaattimurskaan -huono. Tai sitten tarvitaan vain niitä paljon puhuttuja maistelukertoja.

Mutta tässä on se padan ohje, niinkuin oli puhetta. Minun mielestä hyvää arkiruokaa. Piristävää, että ei tarvitse aina olla riisiä, pastaa tai perunaa ruoassa mukana. Maistui myös kakkoselle.

Mike's Sicilian Stew

1 rkl oliiviöljyä
2 makeaa sipulia
2 valkosipulin kynttä
450 g tomaattimurskaa
2,5 dl vettä
1 kukkakaali (n. 1,2kg)
500 g naudan jauhelihaa
1 rkl tuoretta timjamia
1 rkl tuoretta basilikaa
parmesaaniraastetta

Laita oliiviöljy kattilaan. Kuullota pilkottuja sipuleita kattilassa hiljalleen n. 10 minuuttia. Lisää pilkottu valkosipuli.

Sekoita mukaan tomaattimurska, vesi ja paloiteltu kukkakaali. Keitä kukkakaalit hiljalleen kypsiksi kannen alla n. 20 minuuttia.

Paista pannulla jauheliha. Kun kukkakaali on pehmeää, lisää jauheliha kattilaan tuoreiden yrttien kanssa. Keitä vielä hetki.

Tarjoile runsaan parmesaaniraasteen kera. Omaan ruokaan lisäsin vähän enemmän yrttejä, pippuria ja suolaa.

8 kommenttia:

  1. Onnittelut onnistuneesta kokkauskokemuksesta :) Niin kuin huomasit, lapsi söi kukkakaalia ja jopa piti siitä. Se että valmis ruoka ei ollutkaan maistuvaa saattoi johtua mistä tahansa, myös siitä syystä mitä arvelit. Mutta myös siitä ettei ehkä ollutkaan enää nälkä kun oli napostellut kukkakaalia kokatessa. Tai sitten kuun asento vaan oli sellainen. Onneks kersat kyllä pysyy hengissä vaikka eivät söisikään kaikkea mitä tarjolla, pääasia että on tarjolla, siinä nostna sinulle hattua että tarjoat terveellistä kotiruokaa, itsekin teen aina ruuan itse. Tosin jos meidän lapsille sopisi allergioiden puolesta jokin eines, takuulla jotain joskus ostaisin. Mutta onneks ei sovi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nyt on tähdet oikeissa asemissa, koska tänään lapsi veti koko lautasellisen epäilyttävän vihreää kesäkurpitsasosekeittoa. :)

      Poista
  2. sai enemmän vitamiineja siitä kakkakuulista, kun söi raakana :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totta. Jos se onkin luonnostaan joku raakaravintokakkakuulavegaanihippi ja se vaan halveksuu, kun pilataan hyvät veget lihalla.

      Poista
  3. Ihan mahtavan ilahduttava juttu. Mäkin epäilen, ettei kovan kaalinnautinnan jälkeen ehkä ollut kova nälkä enää - mutta joo, mulla on ystävä, joka kertoi lapsensa pysyneen yllättävän pitkään hengissä lähes pelkällä ketsupilla. Kukkakaali on varmaan ketsuppiakin parempi :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä aina jaksan ihmetellä tuota lasten rakkautta ketsuppiin. Koska eihän se suurissa määrissä nautittuna ole edes hyvää. Paitsi lapsista kyllä on. Kesällä kakkonen veti ravintolassa yhdellä ja samalla ranskanperunalla dippaamalla koko ketsuppikulhon tyhjäksi. Eikä koskenutkaan muuhun anokseen.

      Poista
  4. Meillä on lapsi ollut mukana ruuanlaitossa melkeen siitä asti, kun osas seisoa jakkaralla vieressä. Onhan se välillä hiukan raivostuttavaa, kun joutuu paimentamaan lasta siinä vieressä ja varomaan puukkojen kanssa. Toisaalta on aina halunnut maistella kaikkia ruoka-aineksia. Raaka sipuli ja valkosipuli taitaa olla lapsen herkkua. Haluaa myös aina maistaa esim. kastiketta, kun minä maistan onko tarpeeksi mausteita. Eli meillä ainakin yhdessä kokkaaminen toimii.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. On se välillä rasittavaa sählätä ruokia lapsen kanssa. Mutta on myös ilo katsoa, kun toinen on niin ylpeänä mukana laittamassa.

      Poista