maanantai 9. huhtikuuta 2012

Via Dolorosa

Tämän pakanaperheen pääsiäisen Via Dolorosa sijoittui toiselle pääsiäispäivälle. 400 kilometrin matka anoppilan fatcampilta kotiin Helsinkiin oli puhdasta piinaa alusta loppuun. Kitinää, venkoilua, valitusta, itkua ja huutoa. Siinä unohtuvat nopeasti tiettyjä huoltoasemaketjuja koskevat boikotointisäännöt. Kurvatessamme matkan puolivälin tienoilla lepuuttamaan hermojamme kielletylle huoltoasemalle, huokasin miehelle olevani niin onnellinen ABC:lle menosta. Leikkipaikka, noutopöytä, hoitohuone, ruokakauppa ja hetki kiljumis-, valitus- ja kitinävapaata ilmatilaa.


Ilman maissinaksupussia olisin todennäköisesti heittäytynyt ulos liikkuvasta autosta jossakin vaiheessa matkaa. Reissun loppupuolella selvitin navigointiohjelman avulla, että jos olisin jäänyt pois kyydistä jossakin Vantaan tienoilla, olisin ollut kävellen kotona 4,5 tunnin kuluttua. Se olisi sillä hetkellä sopinut minulle ihan mainiosti, mutta miehelle järjestely ei sopinut. Jatkoin siis maissinaksujen tunkemista 1-vuotiaan suuhun keskimäärin 10 sekuntin välein ja vastasin yhä uudelleen kysymykseen "Ollaanko jo perillä?".

Menomatkalla pohdimme, että kannettavat dvd-soittimet ovat aika kalliita. Tänään vastaan itselleni, että höpö höpö - me tarvitsemme sellaisen soittimen, jossa on kaksi näyttöä. Yksi kummallekin lapselle. Uskon vakaasti, että Maisa hiiren avustuksella tästäkin matkasta oltaisiin selvitty kunnialla. 

21 kommenttia:

  1. Oiei, mutta eikö tunnukin, että olet kasvanut varmaan metrin ihmisenä, kun olet selvinnyt tuosta koettelemuksesta? :) Vastaava koettiin myös meillä vähän aikaa sitten ja kannatan ehdottomasti noita kannettavia soittimia - myös vauvoille. Niitähän on niitä Baby Einsteinejä vai-mitä-ne-nyt-oli.. Isompia voi vähän oksettaa jossain kohtaa, mutta se menee ohi, kun käskee katsomaan tietä välillä.

    Toisaalta kandee katsoa myös edullisten läppäreiden ja dvd-laitteistojen hintaeroa. Voi olla, että läppäri on lähes samoissa hinnoissa. Meillä neljävee käyttää suvereenisti läppäriä ja näppäilee itsensä mm. YleAreenaan.. Ne on ne nykyajan nuoret!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tämä ihmisenä kasvu suoritettiin mantraamalla voivitunvittu voivitunvitunvittu olenytedeshetkihiljaa. Näemmä myös esikoinen kasvoi mun mukana. Tuolla se hokee nukelleen ns. korotetulla äänellä " Nyt lopetat sen venkoilun siinä tuolissa!"

      Täytyy perehtyä noihin vaihtoehtoihin. Mä olen aina halunnut ostaa jonkun Baby Einstein tuotteen ihan jo sen nimenkin perusteella. Arvelisin, että jos lapsilla on yhteinen näyttö, siitä tulee riitaa. Tai sitten molemmille omat, että ei tarvitse riidellä siitä, mitä katsotaan.

      Poista
  2. Hui kamalaa, onneksi olet hengissä...
    Ja vieläpä anoppiretkeilyn päätteeksi ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo. Anoppilassa oli sellainen pääsiäistunnelma, että ei esimerkiksi oltu ostettu lapsille yhtään yllätysmunia. Onneksi oli lauantaina kaupat auki.

      Poista
  3. lisää tohon vielä matkapahoinvoivat lapset, joista isompi 9v ei voi mpv-lääkityksestään huolimatta siirtää katsettaan menosuunnasta tai muuten lentää laatta, niin saat -voila!- meidän perheen.

    me ei siis koskaan autoilla 20min pidempiä matkoja, koska kuopus huutaa jo siinäkin ajassa itsensä kaksi kertaa tajunnan rajamaille.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No laatanheittäjä meiltä kyllä puuttuu! :D Mä ehdottelin kyllä miehelle, että ei mennä anoppilaan enää koskaan.

      Poista
    2. me yritettiin vuodenvaihteessa käydä anoppilassa ("vain" 150km päässä, mun puolen mummolaan on yli 500km...) mut käännettiin em. syistä nokka kohti kotia korson kohdalla.

      Poista
    3. Korsossa ei ole hyvä olla.

      Poista
    4. Korsossa ei ole hyvä olla.

      Poista
  4. Mietin hetken miksi tiskatessa päässäni soi samperin Tommi Läntinen. Kiitos kuuluu tänne ;D. Mutta otsikko kuvasi matkaanne täydellisesti, kärsimystä kaikin aistein.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se biisi soi päässä matkan aikana. Ja vielä tänäänkin. :)

      Poista
  5. NAURATTAA! Pääsin hyvin mukaan fiilikseen.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mun mielestä kaikkien lapsiperheiden, joissa on alle 3-vuotias lapsi, pitäisi päästä kaikkiin julkisiin kulkuvälineisiin ilmaiseksi, koska lasten kanssa autoilu on vaan niin perseestä. Tai joku tuntuva alennus edes.

      Poista
  6. No mutta se on nyt täytetty tältä vuodelta! Meillä esikoinen tyytyy kun saa katsoa iPhonen ruudulta videoita. Youtube, Yle-lapset, mitä näitä nyt on. Angry birdskin kelpaa paremman puutteessa. Nuorempi nyt tietysti huutaa.

    Mun mielestäni äitiyspakkauksessa pitäisi tulla mukana kuulosuojaimet. Aikuisten kokoa.

    Jos yhtään lohduttaa, meidän Via Dolorosa on (edelleen perheessä jylläävä) vatsatautiepidemia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Totisesti on! :D Tota puhelinhommaa ei ole tullut testattua, mutta varmasti kyllä toimii. Mutta mitä mä sitten renkkaan?!?

      Me selvittiin tänä vuonna jollain vatsatautien aloittelijaversiolla. Tsemppiä! :)

      Poista
  7. Voi tää oli ihana, ahahahaaa. :D Sori.

    VastaaPoista
  8. :D Ettekö te kuuntele Tuttiritaria tai muita lastenlauluja? Toistaiseksi (*kop kop) matkat on sujuneet meidän 3-vuotiaan kanssa ilman valituksia kun kaiuttimista raikaa koko ajan jotain ihanaa "pa pa pa-parokki soi" tms. Niitä ei voi koskaan kuunnella liikaa. ;) Kun huomaat ajavasi koko matkan töihin tai muualle itseksesi kuunnellen näitä samaisia biisejä, olet soittanut biisejä tarpeeksi ja muuttunut immuuniksi niille. Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meillä on nyt soitossa Ellan ja Aleksin parhaat ja Kakkaa lumella soi päässä koko ajan.

      Ongelmahenkilö autossa on lähinnä tuo 1-vuotias, jolle poppi ei vielä tehoa. Kun 1-vuotias rähjää tuntitolkulla, tarttuu se jossakin vaiheessa matkaa myös 3-vuotiaaseen, joka sinänsä on ihan mallikelpoinen kyytiläinen. :)

      Poista
  9. Joo, autoilu. Meidän lapsi aloitti matkapahoinvoinnit alle vuoden kypäsässä iässä eli edessä on varmaan rattoisia vuosia. Onneks meillä ei ole autoa ja juna vie useimpien sukulaiskohteiden lähelle. Vähän nimittäin pelkään että laulut ja leffat ei tähän asiaan auta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juna on paras tapa matkustaa lapsen kanssa, kun voi mennä leikkivaunuun ja ehkä ottaa myös rohkaisuryypyn ravintolavaunussa. Sääli kun tuo junalla meno on Suomessa niin kallista.

      Poista