Kääpiöllä on uusi kaveri. Kun tapasimme hänet ensimmäistä kertaa kotikatumme varressa, tuo pieni 4-vuotias totesi minulle: Minä olen tavannut Jumalan. -Jahas, totesin hieman vaivautuneena. Taisin vähän naurahtaakin. "Se aina välillä puhuu noita juttuja, kun se käy tuolla seurakunnan kerhossa, vaikka ei me uskovaisia ollakaan." totesi tytön äiti hieman hämillään.
Viikon kaveruuden aikana kääpiö on opettanut uuden tuttavansa ajamaan potkupyörällä. Kääpiö puolestaan on oppinut, keitä Tähkäpää ja Lumikki ovat. Tietotaito vaihtuu. Eilen, keinukieputtelun lomassa, tyttö kertoi lentävänsä jonakin päivänä joutsenen siivillä tapaamaan Jumalaa, joka odottaa taivaassa. Taas minua nauratti. En vaan voi sille mitään. Kirkassilmäinen, Jumalasta puhuva 4-vuotias herättää minussa väistämättä lahkolaisviboja. Ja lapsi puhuu kaiken lisäksi kuolemasta!
Ainakin oman tuttavapiirin lapsiotannan perusteella seurakunnan kerhon opetusohjelma tepsii. Jumalasta puhutaan paljon. Lapsi kuulee Jumalan kutsun istuessaan auton takapenkillä ja taivaan isännästä keskustellaan aamiaispöydässä. Nyt jännitän, milloin kääpiön kiinnostus naapurin tytön erityistä ystävää kohtaan herää. Kyselyikä on hyvässä vauhdissa. Onko satuolento poliittisesti korrekti ja ikätasoon sopiva termi?
Viikon kaveruuden aikana kääpiö on opettanut uuden tuttavansa ajamaan potkupyörällä. Kääpiö puolestaan on oppinut, keitä Tähkäpää ja Lumikki ovat. Tietotaito vaihtuu. Eilen, keinukieputtelun lomassa, tyttö kertoi lentävänsä jonakin päivänä joutsenen siivillä tapaamaan Jumalaa, joka odottaa taivaassa. Taas minua nauratti. En vaan voi sille mitään. Kirkassilmäinen, Jumalasta puhuva 4-vuotias herättää minussa väistämättä lahkolaisviboja. Ja lapsi puhuu kaiken lisäksi kuolemasta!
Ainakin oman tuttavapiirin lapsiotannan perusteella seurakunnan kerhon opetusohjelma tepsii. Jumalasta puhutaan paljon. Lapsi kuulee Jumalan kutsun istuessaan auton takapenkillä ja taivaan isännästä keskustellaan aamiaispöydässä. Nyt jännitän, milloin kääpiön kiinnostus naapurin tytön erityistä ystävää kohtaan herää. Kyselyikä on hyvässä vauhdissa. Onko satuolento poliittisesti korrekti ja ikätasoon sopiva termi?
Hyvä muistutus, miksen itse henkkoht. halua viedä lastani srk-kerhoon, vaikka kaikki olisivat tervetulleita. Ja siitä miten lapset imevät tietoa ympäriltään kuin pienet sienet ja juuri siinä muodossa kuin se ammennetaan. Noi abstraktit jutut on aika konkreettisiä vielä alle koululaiselle, joten eipä ihme että niitä ihmetellään hyvin paljon ääneen :). Me jutellaan mieluummin vielä Pupesta, tarpeeksi vaikea aihe sekin :).
VastaaPoistaJoo. Tämä on yksi niistä syistä, miksi srk:n kerho ei ole meidän lapsia varten.
PoistaImee kuin sienet, todellakin.
PoistaKuulin vierestä kun naapurin tyttö opetti meidän esikoiselle:
"Tiedätkö miten Jumala on syntynyt? [...] Se ei syntynyt, se vaan kasvaa!"
Ja samana iltana tyttö tulee minulle:
"Tiedätkö miten Johannes on syntynyt? [...] Se ei syntynyt, se vaan kasvaa!"
Close enough, sanoisin.
Johanneksen pojan ja pyhän hengen nimeen! :D
PoistaHuvittavaa, mutta tuskin kovin vaarallista. Pienille lapsille ovat yhtä todellisia kaikki Jumalasta Tuhkimoon.. Kyllä se oma käsitys maailmasta jossain vaiheessa kaikille muodostuu anyway. Seurakunnan kerhoissa on kyllä suuria eroja uskonnollisuuden suhteen.. Niissä kerhoissa joista minulla on kokemusta, uskonnollisuus näkyy lähinnä lauluissa (Jumalan kämmenellä yms.) Vaihtaisin kyllä kerhoa, jos menisi manipulaation puolelle :)
VastaaPoistaEihän se vaarallista ole. :)
PoistaMutta kyllähän niiden virsien ja laulujen sanoissa on juuri se kristinuskon perinne, jota kerhoissa halutaan lapsille välittää. Siksihän niitä siellä lauletaan. Mutta eihän sekään tietenkään kaikkia ei-kristinuskovaisia haittaa.
Esim tuon takia en aio viedä esikoista seurakunnan kerhoon, vaikka sinne kuulemma saavat mennä kirkkoon kuulumattomat. Ensisijainen syy on kyllä se, että musta olisi epäeettistä nauttia kirkollisverolla maksetuista palveluista, kun en niitä itse maksa.
VastaaPoistaMun eksä, taistolaisvanhempien lapsi, oli kuullut päiväkerhossa enkeleistä. Uskonnottomassa perheessä ei oltu enkeleistä puhuttu mutta dinosauruksista kyllä, joten eksä päätteli lapsen pistämättömällä logiikalla, että enkelit ovat kuolleet sukupuuttoon myöskin. Hehee!
Näin kylmällä logiikalla ajateltuna kirkon kannattaa ottaa kerhoihin myös lapsia, jotka ei kuulu seurakuntaan. Organisaation, joka tarvitsee uusia jäseniä, kannattaa toimia niin. Kerhotoiminnalla sitoutetaan lapsia kirkon toimintaan ja tuleviksi veroja maksaviksi jäseniksi. Ja lapsi ottaa melko mukisematta vastaan sen annetun "kasvatuksen". Tämä on siis mun henk.koht. näkemys.
PoistaOijoi, ei voi kun hymyillä :) Ja voin niin kuvitella, miten meidän kolme vuotta täyttävä soon to be -kerholainen alkaisi myös satuilla, jos kuulisi noita juttuja. Nytkin keksii jatkuvasti mitä ihmeellisempiä tarinoita ja yhdistelee omassa päässään pätkän sieltä, toisen täältä.
VastaaPoistaMeilläpäin on kaksi kerhoa, toinen seurakunnan ja toinen kaupungin järjestämä. Tuo seurakunnan tuntuu olevan paljon suositumpi ja puistopuheiden perusteella parempi, jopa lapsille turvalisempi. Me ei kuuluta kirkkoon ja mietinkin että kumpaan lapsen laittaisi. Just mietin, että pitäisi jotenkin maksaa siitä tms. Ja tietysti se jumala-puoli myös, toisaalta en pidä sitä ehkä niin vakavana kuitenkaan.
Kävin itse koulussa uskonnontunneilla ja muistan, että tokaluokkalaisena päätin itse, että siellä puhutaan satuja. Ehkä nuo omatkin lapset keksivät sen itse joskus. Tai sitten voisin sanoa lapsille, että jotkut aikuiset ja lapset uskovat jumalaan tms. Saa nähdä, kaikkea sitä saakin miettiä kun lapset kasvaa!
Me valittiin kaupungin kerho, koska tuntuisi hassulta laittaa lapsi saamaan kristillistä sanomaa, kun ei itse siihen miehen kanssa uskota. Kaupungin kerho on ilmainen, mutta käsittääkseni kirkon kerho maksaa jotakin ainakin Helsingissä. Ja paljon on varmasti eroja eri kerhojen välillä samassa kaupungissakin.
PoistaOn kyllä huvittavaa kuunnella noita juttuja ja hahmottaa sitä, miten lapsi nuo uskon asiat ottaa vastaan.
Pitänee vielä lisätä, että se, että uskoo ja käy ko kerhoissa on minusta ihan ok. Minusta on ihan arvokasta julistaa uskonsa ja hienoa, kun uskoo. Itse näen asiat monessa asiassa vaan monimutkaisemmin, myös uskonnollisissa asioissa, enkä osaa sanoa, että joku ihmisen keksimistä uskoista olisi toistaan parempi, vaan tallaan siinä suhteessa usealla polulla. Lienenkö koskaan tietävä totuutta, tai lieneekö sitä olemassakaan. En tiedä.
VastaaPoistaSiksi kokisin outona "altistaa" lastani asialle, johon en kympillä usko.
Liisan kylmä logiikka kuulostaa minustakin varsin loogiselta välillä, kun katsoo tietynlaista hengellistä kutsumustyötä, jota monessa muussakin seurakunnassa harrastetaan, rumasti sanottuna heikkojen etsimistä ja uskoon käännyttämistä hieman välillä epäilyttävinkin keinoin mm. ristiretket historian sivuilla. Toki myös hyvääkin on saavutettu ja saavutetaan, kuten kristinuskon tuomat moraaliset ajatukset meille, jotka nyt ovat kuitenkin olleet perushyviä arvoja. Nyky-yhteiskunnassamme olemme vain julkisemmin kohdanneet enemmän "ennen piilotettuja rajapintoja", joiden käsittely ei enää onnistukaan pelkällä "raamatulla päähän" musta-valko-opeilla, vaan tarvitaan enemmän ja laajempia pohdintoja. No niin, nyt lähdin aika kauas Pupesta.
BTW minä olen kyllä hämmästellyt sitä, miten 2-v kotonamme osaa jo erotella aika kivasti, mikä on "leikkiä" ja mikä on "oikeesti", eli kyllä varmaan jotakin mielikuvituksen asioita jo aika varhain taidetaan alkaa hahmottamaan, kun vaan niitä puhutaan/opetetaan, mutta nimenomaan esim. sanonnat "kuoleva lentää taivaaseen" vertaus on vielä lapselle kovin konkreettinen ja lapsi voi tuumata, että milloinhan se lentää takaisin. Ymmärrättekö mitä tarkoitan? Eli erottelu satuhahmosta ja oikeastahahmosta vielä onnistuu mutta sanoilla abstrakti leikittely on vielä vaikeaa (lienee vielä osalle aikuisistakin?).
Niin ja minä en sanoisi Jeesusta tai Jumalaa satuolennoiksi, se olisi minusta vähän epäkunnioittavaa jo toisille, vaikken itse niihin niin uskonnollisesti uskoisikaan.
"Rakasta lähimmäistä niinkuin itseäsi" sopii elämänohjeeksi kenelle tahansa. Sen mukaan yritän itsekin elää, vaikken mihinkään uskontokuntaan kuulu. Sama viesti löytyy varmaankin melkein kaikista maailman uskonnoista.
PoistaHihi. Mua hymyilyttää, mutta samalla alkoi kyllä pelottamaan mitä tuleva tuo mukanaan.
VastaaPoistaKeskusteluita kakasta, pissasta, avaruudesta ja kaikesta siltä väliltä.
PoistaHihii ihan mahtavaa! Me ollaan ihan reippaasti käyty seurakunnan kerhoissa 3 kk asti (esikoisen ei kakkosen kanssa, yllätys, yllätys;)) ja neiti vetelee jumalan kämmenellä ihan fiilareissa. Ei nyt ihan vielä ole älynnyt kysyä mikä/kuka se jumala on mutta rakastaa sitä lauluun kuuluvaa sorminäppäryyttä.
VastaaPoistaMutta suurin syy miksi haluaa sinne kerhoon kotipäivänä on lähinnä se, että sieltä saa pullaa ja siellä on erilaiset nukenvaunut kuin kotona.
Tuolla esikoisella on hämmästyttävä kyky oppia lauluja ulkoa. Ja sitten se kyselee läpi kaikki sanonnat ja sanat, joita se ei ymmärrä. Jumalan kämmen olisi mulle vähän liian vaikee.
PoistaSe pulla on niin hyvää, koska se on siunattua! :D
En ehkä pysty nyt syömään sitä pullaa repeämättä;)Mahtava sanonta:D Kiitos!
PoistaMekin käydään ihan tarkoituksella seurakunnan kerhoissa ja muissa vastaavissa. On kiva kun seurakunnan vanhempi nainen veisaa Jumalan kämmenellää. Ja oikein toivon että pääsen pienokaiselleni puhumaan Jumalasta lisää. Mutta vanhempien asenteet ja ajatukset vaikuttanevat tähän kasvatukseen, meillä tulevat luonnostaan nää Jumala jutut:)
VastaaPoistaJoo. Mä luulen, että nää on juuri niitä juttuja, jotka siirtyy luonnollisesti sukupolvilta seuraaville.
PoistaMeillä ei Jumalasta tai muustakaan "uskonnollisesta" lapsi puhu, vaikka seurakunnan kerhossa käykin. Joskus ruokapöydässä kyllä sanoo, että kerhossa sanotaan "Kiitos Jeesus ruoasta" jne., ja kun itse toistan tuon litanian, niin lapsi oikein tiuskaisee, että täällä meillä kotona sanotaan "Hyvää ruokahalua"!
VastaaPoistaItse en kuulu kirkkoon mutta sujuvasti käytän kaikkia seurakunnan palveluita hyväkseni ;) Lapset kyllä kirkkoon kuuluvat, joten ainakin sitä kautta kaikki kerhot ja retket kyllä meidänkin perheelle kuuluu, mutta vaikka eivät lapset kirkkoon kuuluisikaan, silti varmaan tapahtumissa käytäisiin, eikä työntekijät pahalla katsoisi.
Mä ajattelen niin, että ei ne kirkon työntekijät varmaankaan mitenkään paheksu asiakkaita, jotka ei ole kirkon jäseniä. Kirkko ei ole suljettu yhteisö ja lähetystyö kuitenkin kuuluu evankelis-luterilaisen kirkon toimintaan. Kaikki on sinne ihan varmasti tervetulleita.
Poista