Tänä keväänä tuntuu vähän siltä, kuin menossa olisi uusi alku. Mieliala kohoaa samaan tahtiin elohopean kanssa. Vauvasta kasvoi talven aikana mahtava taapero ja elämä on asettunut vauvavuoden jatkuvien muutosten jälkeen uomiinsa.
Uuteen elinvoimaani vaikuttavat varmaankin myös uudenlaiset aamut. Lapset heräävät vasta seitsemältä! En heti keksi mitään ihanampaa. Nämä ovat myöhäisiä aamuja meidän perheessä. Ja bonarina vielä yksiin päiväuniin siirtymisen myötä saatu yksi tunti omaa aikaa päivisin. Lapset nukkuvat samaan aikaan!!! Eikä siihen mennyt kuin vuosi. Vähemmästäkin sitä riehaantuu.
Uuteen elinvoimaani vaikuttavat varmaankin myös uudenlaiset aamut. Lapset heräävät vasta seitsemältä! En heti keksi mitään ihanampaa. Nämä ovat myöhäisiä aamuja meidän perheessä. Ja bonarina vielä yksiin päiväuniin siirtymisen myötä saatu yksi tunti omaa aikaa päivisin. Lapset nukkuvat samaan aikaan!!! Eikä siihen mennyt kuin vuosi. Vähemmästäkin sitä riehaantuu.
Olen myös tajunnut, miten vähän aikaa lapset ovat pieniä ja ihan tässä lähellä. 3-vuotias kyläilee kaverin luona ilman meitä vanhempia, tuntee kerhosta ihmisiä joita minä en tunne ja katoaa ulkona kulman taakse tutkimaan kaverinsa kanssa ojanpohjia. Tekee asioita ja käy keskusteluita, joita minä en ole näkemässä tai kuulemassa.
Minä en myöskään kelpaa kääpiön avuksi juuri koskaan. "Me mennään isin kanssa." "Isi laittaa." "Eiku isi laittaa!" Vaikka tiedän, että irtaantumisen minusta täytyy tapahtua, ei aina tunnu kivalta olla se epämieluisampi vaihtoehto.
Minä en myöskään kelpaa kääpiön avuksi juuri koskaan. "Me mennään isin kanssa." "Isi laittaa." "Eiku isi laittaa!" Vaikka tiedän, että irtaantumisen minusta täytyy tapahtua, ei aina tunnu kivalta olla se epämieluisampi vaihtoehto.
Meillä (so. minun pääni sisällä) mennään aivan samoissa! Kummasti sitä herää eloon lapsen täyttäessä maagisen yksi vuotta. Eikä tämä kevätkään yhtä pahenna asiaa :)
VastaaPoistaJa vaikka et nyt varsinaisesti mitään neuvoja kaipaillut, niin sanon silti, että nuo suosikkivaiheet tapaavat vaihdella (moneen kertaan). Meillä oli vahva isä-vaihe hetken kun minä palasin töihin, ja nyt on taas pelkkää äiti-äitiä. Ja sekin muuten on toisinaan ihan tarpeeksi ei-kivaa...
Joo. Mä tykkään niin paljon enemmän näistä taaperoista, jotka kävelee ja syö jo melkein itse. Vaikka ne on ihan kaheleita ja raivoaa kun ei saa mitään rauhassa tehdä. Silti ne on kivoja. Ja tämä keväthän on niin mahtava!
PoistaMä luulen, että mä kestän paremmin tätä "äiti ei kelpaa" vaihetta kuin sitä, että jatkuvasti roikutaan jalassa. Ne vaiheet tuntuu itsestä todella ahdistavilta, kun ei saa vessassakaan olla rauhassa ja lapsi on koko ajan kyljessä kiinni. Onneksi nää siis vaihtelee. :)
Onnea hei pitkistä aamuista! :)
VastaaPoistaMeille on kotiutunut jostain syystä samaa. Vaikka aamuöisin saatetaan huudella ekan kerran neljän viiden aikaan, niin tänäänkin tyyppi heräsi vasta 06.47. Olin aivan ihmeissäni, koska viikko sitten tämä herääminen tapahtui vielä tuntia aiemmin. MInäkin olen herännyt eloon, ja kevät tuntuu jopa ihanalta.
Tuntuu ihan hassulta, mutta on ihan mieletön ero siinä, joutuuko nousemaan kuudelta vai seitsemältä. Yksi pieni tunti eroa vaan, mutta fiilis on ihan eri. Niin hienoa!
PoistaMulla samoja fiiliksiä vauvavuoden päättymisen suhteen-helpottavaa! Ai niin teillä oli nuo mega-aikaiset aamut, onneksi on hieman venyneet pidemmiksi ja hieno saavutus tuo yhteinen päiväunihetki=hetki äidin omaa aikaa.
VastaaPoistaMä luulen, että mun kokemukset vauvavuodesta olisi voineet olla hieman erilaisia ilman noita aamuja. Mutta onneksi nekään ei kestä ikuisesti. :)
Poista