Kuulin muutama viikko sitten, ensimmäistä kertaa elämässäni, lapsimessuista. Ne järjestetään tämän kuun lopussa, jos jotakuta kiinnostaa. Ensimmäinen ajatukseni oli, että tämän on pakko olla vitsi. Näin mielessäni suuren messuhallin, jossa asiasta kiinnostunut kansa saisi tulla ihmettelemään messukarsinoihin aidattuja, eri ikäisiä- ja kokoisia lapsia. Messuilta voisi sitten valita itselleen sopivan lapsen ja saada messukassin mukana tietopaketin kotiin lähtevän pätkän huoltotoimenpiteistä.
Tutustuttuani messujen ohjelmaan, en oikeastaan vieläkään tiedä, mistä hommassa on kysymys. Vaihtoehtoja on mielestäni muutama. Messut ovat joko:
a) suuri Hop lop/ lasten musiikkifestivaali (En ole koskaan käynyt Hop lopissa. Kerran käytiin ovella, mutta lasten meteli oli kamala ja siellä haisi ihan Kotipizzalta. Ei menty.)
b) suuri kauppakeskus (Kauppoihin pääsee ilman 15€ pääsymaksua)
c) bootcamp lasten hoitoon ja kasvatukseen (Koen tämän omaksi elämäkseni kutsutun lastenhoidon käytännön harjoittelujakson olevan itselleni riittävä perehtyminen lapsiasioihin. Tarvitsenko asiantuntijaluentoja elääkseni elämääni?)
d) kokoontumisajot asialleen todella omistautuville vanhemmille (He pelottavat minua.)
En siis aio osallistua messuille. Paitsi sitten kyllä harmittaa, jos minut valitaankin Vekarat lavalla Vuoden lastenhoitajaksi. Bummer.
Toisen lapsimessuihin liittyvän ei vittu voi olla totta -hetken koin Odottajan maailma osaston ohjelmistoa silmäillessäni. Odottaville naisille suunnatulla osastolla valitaan vuoden hurmaavin irvistys. Tutustuttuani kuvakilpailun ehdokastarjontaan, tunsin paitsi helpotusta, myös lievää pettymystä tajutessani, että kuvakilpailulla ei ollutkaan mitään tekemistä synnytyskipujen kanssa. Se olisi oikeastaan ollut aika hyvä idea.
No joo, puolet tarjonnasta on kyllä aika hullua, mutta melkein suosittelisin silti kokeilemaan :) Mulla ainakin oli odotusaikana hauskaa, kun kerättiin ties mitä pilttinäytteitä ja sain naamatusten neuvot vaikkapa kestovaippoihin (ei jääty käyttäjiksi) ja nähdä erilaisia malleja ja tapoja muutenkin.
VastaaPoistaEi ne lapsimessut eroa vaikkapa puutarhamessuista mitenkään, onhan sielläkin ne omat erikoispihansa ja muovisuihkulähteet, mutta voihan niihin suhtautua huumorilla. Yleensä Kela on julkaissu uuden äitiyspakkauksensa siellä ja se on ollu , mut ei vissii enää.
Et siis keveää huttua mutta myös paljon kiinnostavia näyttelilleasettajia ja mä oikeastaan jo odotan tapahtumaa :)
Noissa messuissa kulminoituu se puoli lapsen saamisessa, josta en ole niin kiinnostunut. Lapsesta on tehty valtava bisnes. Sen huomaa jo laskemalla yhteen noiden näytteilleasettajien määrän ja katsomalla, miten laaja skaala erilaisia toimijoita siellä on. Mä en halua maksaa mainosten katselemisesta. Mieluummin vien lapsen ihan vaan tavalliseen lastenkonserttiin tai mitä näitä nyt on. Varmasti joillekin on tosi kiva tapahtuma., mutta ei varmaankaan mulle.
PoistaAapua, nyt lyö kyllä vähän tyhjää... Miksi ihmeessä kukaan haluaa moisille messuille? Liisan kanssa samoilla linjoilla :) Toisaalta oishan tuo aika kiva päästä seuraamaan kärpäsenä katossa, mitä siellä taphtuu?!
VastaaPoistaMä jotenkin näen sieluni silmin ne kaikki viriketulvan riehaannuttamat lapset ja kärrysumat niiden messuständien ympärillä. Siihen vielä pitkät jonot ruokapaikkoihin, pari kiukuttelevaa lasta ja kaikentietävää äitiä, niin shöy on melko pitkälti valmis. Vastaan kysymykseesi, että en ymmärrä.
Poistamä ajattelin lähteä ilman lasta. Olen kerran käynyt, vauvakuumeen huuruisena, mutten vielä silti raskaana. Se oli aika rankka kokemus, joten kävinkin melkein vain ovella kääntymässä.
VastaaPoistaNytkin mua kiinnostaa taas samaan ympätyt käsityömessut, sekä suosikkini PetExpo. Tosin kuulemma tällä kertaa en saa tuoda sieltä tuliaisia. Viimeksi toin miehelle akvaarioon ravun. Harkitsen kyllä myös vielä koko tapahtumaan lähtemistä. Junat maksaa, ja pysäköinti omalla autolla vielä enemmän. Ja kun ei sieltä paikanpäältä voi ikinä tyhjin käsin pois lähteä, varsinkaan sieltä käsityömessujen puolelta. Tai no kissaruokaosastot on myös oma juttunsa, varsinkin kun en ole näyttelyissä niin pitkään aikaan edes käynyt. Että rahaa palaa jne.
Lapsen kanssa en jaksa tuonne kyllä lähteä. Viihtyy se ihan lähikaupassakin.
No sä oot ehkä täysin seonnut, jos meet sinne ilman lasta!! Paitsi ei 1-vuotiaat kyllä innostu vielä varmaankaan tuosta messutarjonnasta. Mutta mä niin käyttäisin sen oman aikani johonkin muuhun. :D
PoistaKäsityömessuille menoa voisin harkitakin. Ja mä luulen, että meidän skidikin olisi enemmän kiinnostunut siitä PetExposta.
se PetExpo oli ainakin silloin 2 vuotta sitten kun siellä olin kissanäyttelyn puolella kissan kanssa, niin tosi kiva juttu. Toisessa hallissa oli koirien agilitya, erilaisia koiraharrastus-näytöksiä ja sitten toki se kissanäyttely. Jossain alemmassa hallissa oli vielä jyrsijänäyttelykin, eli marsuja, hiiriä, kaneja jne. Ja oli siellä ne akvaariotkin, käärmeistä ei ole muistikuvaa mutta saattoi olla niitäkin.
VastaaPoistaMä olen nyt tässä harkinnut, että kaipaan vähän jotain sellaista häslinkiä ympärille. Että lähdenkö ensi viikolla Hulluille päiville tampereelle, vai sitten noille messuille parin viikon päästä. On mullakin kato juhlat ;)
Tajusin just, että olen allerginen puolille noista eläimistä, joten en varmaankaan lähde sinne valuttamaan räkää. :D
PoistaVoi hitto, ompas mahtava blogi!
VastaaPoistaOlen koko elämäni (28 v) ollut 95 % varma, että ei lapsia mulle kiitos, niistä menee järki ja elämä pilalle.
Tätä lukiessa tuli kuitenkin yhtäkkiä mieleen, että näköjään ton vanhemmuuden voi hoitaa täysjärkiselläkin tavalla, lässyttämättä että "pitää vaan olla kiitollinen joka hetkestä koska lapsia saadaan eikä tehdä". Itse pidän itsestään selvänä, että lasten kanssa ensimmäiset pari-kolme (parikymmentä?) vuotta ovat suhteellisen tuskallista piinaa vanhemmille, ja mun mielestä on sairasta, että negatiivisia tuntemuksia ei saa sanoa ääneen. Aina hyökkää joku hormonihirviö kimppuun sillä sokealla paasausvaihteella.
Sun tyylillä voisin ehkä etäisesti kuvitella itsekin olevani vanhempi. Ja pidän sitä huomattavasti rehellisempänä ja vahvempana tapana kuin joitain ihmisiä, jotka yrittävät vaan itselleen jankuttaa, että kaikki on kivaa, onhan, pakkohan sen on olla. Yksi mun Facebook-kaveri on myös osoittanut ihastuttavan piristävää suhtautumista omiin lapsiinsa. Synnäriltä tuli kuva ja teksti "Ruma kuin synti, mutta niinhän ne kaikki tossa vaiheessa", ja myöhemminkin jotenkin niin rehellisen osuvaa läppää että pistää hymyilyttämään :)
Kuka meistä muka uskottelee koko ajan muille, että rakastaa joka ikinen päivä omaa työtään, tai että miehen kanssa ei ikinä mene sukset ristiin ja seksielämäkin on pelkkää täydellisyyttä päivästä toiseen?! Miksi siis lasten suhteen pitää pitää jotain hirvittävää teatteria yllä? Vai onko kyse siitä, että ne lapset on tehty ihan väärin odotuksin, ja nyt kun se totuus arjesta paljastui, niin se pitää ainakin salata kaikilta muilta?
Summa summarum, kiitos loistavasta blogista! Jos äidit olisivat enemmän tällaisia, voisin harkita itsekin tuohon leiriin siirtymistä :D
Mä aina ilahdun, kun joku lapseton kommentoi! Hauskaa, että nämä jutut jaksaa kiinnostaa teitäkin. :D
PoistaJoo, on nää alkuvuodet lasten kanssa aika työläitä -ainakin mun mielestä. Mutta mitä vanhemmaksi lapsi tulee, sitä siistimpää sen kanssa on hengata -ainakin mun mielestä. Ja omista lapsista tykkää, vaikka ei olisi noin muuten lapsi-ihmisiä. Ja ne on pieniä niin vähän aikaa vaan.
Mä yritän olla ottamatta tätä äitiyttä kamalan vakavasti. Ihan tavallista elämäähän tämä vaan on ja kaikki tekee omalla tyylillään. Tietenkin välillä kaikki on lasten kanssa ihan perseestä ja välillä sitten taas tosi ok. Niin se on elämässä noin muutenkin. Onnellinen voi olla lasten kanssa tai ilman niitä. Ja tietenkin myös samalla periaatteella onneton.
Äitejä on joka lähtöön. Täytyy vaan löytää ne tyypit, joiden kanssa on muutakin yhteistä, kuin vaan äitiys.
Mä aina ihmettelen näitä Mimsun kaltaisia kommentteja lukiessani, että missä ne on ne hurahtaneet äidit, joilla kaikki on aina täydellistä. Mä en ole tavannut ainuttakaan. Enkä ole muuten bongannut sellaista blogiagaan. Pakko kai niitä on olla olemassa, kun niin moni niistä puhuu, mutta missä? Ehkä ne on kaikki siellä messuilla..
PoistaJa samalla ihmettelen, miksi moiset herättävät niin valtaisaa ärtymystä mm. Mimsussa. Eikös voisi antaa kunkin elää elämäänsä juuri kuten haluaa?
Mä kyllä komppaan Mimsua siinä, että monesti tulee sellainen olo, että äitiyden ja vanhemmuuden herättämistä kielteisistä tunteista on vaikeaa puhua, koska pelkää että tulee tuomituksi. Muistan, kun istuin neuvolan perhevalmennuksen tapaamisessa 4 kk esikoisen synnytyksen jälkeen ja kaikki kertoivat vuorotellen, miten on mennyt. Kaikilla oli ollut tosi ihanaa ja mennyt kaikki hyvin. Itse olin kokenut ensikuukaudet elämäni hirveimpänä aikana ja oli ollut paljon vaikeuksia. Siinä sitten minäkin totesin, että ihan hyvin on mennyt. Minulle jäi sellainen olo, että olenko tosiaan ainut, jolla oli ollut kamalaa. En uskaltanut totuutta siinä tilanteessa sanoa. Mulla ei ollut ketään kaveria, jolla on vauva, joten en oikein tiennyt muusta. Onneksi löysin niitäkin ihmisiä, joille pystyi sanomaan, että tämä vauvan kanssa olo on ihan kamalaa ilman tarvetta koko ajan todeta, että onhan se lapsi kuitenkin rakas ja onhan tämä kuitenkin ihanaa.
PoistaOlen myös lukenut monta nettikeskustelua, jossa väsymystä tai ylipäätään mitään valittava äiti saa osakseen myös ihan tarpeetonta moralisointia "Kyllä minä ainakin jaksan univajeisena ja vaikka lapset sairastavat aina. Se on normaalia ja lapset on kuitenkin ihania"-muodossa.
Ehkä itselläni (ja ehkä Mimsullakin?) kyse on ollut jonkinlaisesta ulkopuolisuuden tunteesta. Minulta meni aika kauan tajuta, että mun ei tarvitse lässyttää vauvalle tai osallistua loruhetkiin, koska mulla on vauva. Nyt tiedän, että inhoan kaikkia vauva-aktiviteetteja ja se on ihan ok. Ennen lapsen saamista pelkäsin hukkaavani itseni ja muuttuvani ihmiseksi, joka puhuu vaan lapsistaan ja lukee perhelehtiä. Näin ei käynyt, mutta ymmärrän sen pelon, mistä Mimsu puhuu.
Ihmiset on erilaisia ja kaikki tekee omalla tavallaan.
Noihan on vähän kuin Hullut päivät, mummot vaan korvataan kirkuvilla lapsilla! Mä taidan mennä puistoon -pääsee helpommalla.
VastaaPoista-Hilkka
Joo! Ihan varmasti joku kakara jumittaa siinä keskellä käytävää ja estää ihmisten sujuvan etenemisen! :D
PoistaMäkin taidan mennä vaan puistoon.
Täältä meiltä päin lähtee vieläpä linja-autokuljetus sinne suureen pääkaupunkiin että sitä tullaan maaseudultakin sinne hurjille lapsimessuille. Ei, en lähde mukaan vaikka maksettaisi. Olin just naismessuilla (naisday) ja se oli paljon mielenkiintoisempaa:)
VastaaPoistaJoo. Noi messut ei oikein vastaa mun käsitystä siitä, miten viettää mukavaa vapaa-aikaa. :)
PoistaMenisin tuonne varmaan ihan mielelläni ilman lasta (raskaana) mutta lapsen kanssa en vaan, hmm.. uskaltaisi? Pelkäisin varmaan tallautuvani jalkoihin vaikken mikään pieni olekaan! Tai sitten raskaana ollessa ei vaan nappaisi :D
VastaaPoistaPs. Ei liity asiaan mitenkään mutta tämä on jo toinen kerta kun huomaan että blogisi on tippunut hallintapaneelistani. En ymmärrä mikä tässä on! Muutamien blogien kohdalla tämä ihme ilmiö ilmenee ja aina pääsen kirjaamaan itseni uudelleen lukijaksi kun etsin blogia enkä sitä enää löydä. Outoa ja ärsyttävä. Ajattelin vain että jos jollain muulla on samaa vikaa tai sitten olen ainut. Hmph.
Musta tuntuisi oudolta mennä sinne ilman lasta, mutta jos menisin lapsen kanssa, mulla palaisi varmaan aika nopeasti pinna. Parempi olla menemättä. :)
PoistaOuto juttu. Mä en itse käytä tuota lukuluetteloa, joten en tiedä, onko muilla samoja ongelmia. Kiva kun tulit kuitenkin talkaisin lukijaksi! :)
Mä olen kerran käynyt lapsimessuilla enkä ollut etäisestikään raskaana vaan päinvastoin aika lapsivastainen. Aika järkkyähän se meno on (olen itsekin sivunnut aihetta blogissani). =) Ajattelin kuitenkin piipahtaa ihan sen takia, JOS sieltä sattuis saamaan jotain hyödyllistä infoa tai jotain kamaa tarjouksesta - paksuna kun olen (eikä kersalle ole hankittuna vielä juuri mitään). Reissun päätarkoitus on kuitenkin se PetExpo ja lapset harrastuksena on mulle sairas ajatus.
VastaaPoistaLaitanpa muuten tässä samalla blogisi lukulistalle. =)
Tietoa sieltä saa kyllä varmasti ja monesta asiasta. Me oltiin todella laiskoja hankkimaan ekalle vauvalle mitään tavaraa, kun ei oikein tiedetty, että mitä tullaan tarvitsemaan. Mutta messuilla on varmasti kaikki toimijat kätevästi samassa hallissa.
PoistaJa tervetuloa!
Onkohan tama ohi aiheen, mutta tuntuu etta tollaset messut vaan korostaa entisestaankin aitiyden suorittamista:
VastaaPoista"Äitiyden suorittaminen tarkoittaa sitä, että tämä nykyäiti huolehtii tarkkaan siitä, että lapsi esimerkiksi syö juuri sen tietyn määrän, miten on annettu ohjeeksi ja tiettyinä aikoina, niin kun pitääkin tai on oletettua tai on neuvolassa neuvottu. Suorittajaäiti on tarkka siitä, että lapsella on muodin vaatima vaatetus, kaikki ulkoinen juuri niin kuin pitääkin ja ikään kuin kuuluukin olla ja myös näyttää hyvältä. Lapsella kuuluu olla harrastuksia ja niihin satsataan paljon. Jo aivan vauvasta asti lasta viedään ja haetaan ja hänelle laaditaan aikataulua ja ohjelmaa."
http://www.mansnerus.com/artikkelit/neuvola2.html
Mä luulen, että markkinat tuonlaisille tapahtumille voi ihan hyvin kuvata sitä, kuinka omistautunut nykypäivänä moni on vanhemmuuteen ja varsinkin äitiyteen. On vaikeaa kuvitella, että meidän ikäpolven vanhemmat olisivat käyneet lapsimessuilla tutustumassa kestovaippamallistoihin ym. Lapset kulkivat elämässä mukana vähän "siinä sivussa". Itse kuulun ehkä enemmän tähän "ei tehdä tästä nyt numeroa" koulukuntaan.
Poista