keskiviikko 11. huhtikuuta 2012

Lähikuvia mämmistä

Suunnittelen alkavani pitää sisustusblogia, jossa lapset esiintyvät pukeutuneina värikkäisiin vaatteisiin. Ehkä kuvailisin myös kaikenlaisia asetelmia ja purnukoita. Veisin  huomioni pois siitä, että rima äitiydessä on pudonnut maahan ja potkaistu raivon puuskassa kentän laidalle. Blogissa kertoilisin, että taas grillailtiin lasten kanssa keväisessä puistossa omin pikku kätösin pyörittelemiäni lihapullavartaita ja että kaikenlaisia ihanuuksia on tullut hankittua mini rodinilta. Tulisikohan silloin sellainen olo, että hyvinhän tässä menee.



Viime päivinä näistä kotihommista ei ole ollut mitään kovin mieltä ylentävää raportoitavaa. 1-vuotias raivoaa vähän kaikesta ja melkolailla koko ajan. Kuuluu kehitysvaiheeseen. Esikoinen toimittaa arkisen kommunikaationsa ulvovalla nuotilla ja laskee allensa päivisin ja öisin. Tästä kehitysvaiheesta en ole ihan varma.


Olen menettänyt kokonaisnäkemykseni siitä, mikä johtuu mistäkin. Minuakin ärsyttää, että yksi perheenjäsen raivoaa lattialla maaten esimerkiksi siitä, että vessanpöntöstä ei saa juoda tai siitä, että pakastimen ovea ei voi pitää auki ihan vaan huvikseen. Se ei kuitenkaan ärsytä minua ihan niin paljon, että kastelisin sen vuoksi housuni, vaikka regressio tuntuisi välillä ihan varteenotettavalta vaihtoehdolta. Pissaprotestien sijaan olen tyytynyt istumaan sohvalla pää käsien välissä, keräten kärsivällisyyttä, kun kaksi lasta roikkuu farkunlahkeessa ja karjuu sydämensä kyllyydestä minulta jotakin. Pitäisi varmaan vaan kuvata niitä uusia ihania sisustustyynynpäällisiä.

17 kommenttia:

  1. Joko mä neuvoin tätä. Kun syke meinaa nousta, keskity hengitykseesi...hengitä, hengitä... mutta älä muuta hengitystahtia. Tenavat äkkää nopeasti, että nyt on jostain muusta kyse. Mut äitiys on ylämäkiä ja alamäkiä, miksei sitä voi välillä kuvaillakin uusia tyynynpäällisiä? Minusta on valitusblogien vastapainona ihan kiva lukea niitä positiivisia blogejakin että säilyy kokonaisvaltainen tuntuma.

    t. kolme unetonta yötä takana, vauva syö tunnin välein ja isoveli näkee painajaisia..kämppä siivoton mutta silti rupeen virkkailemaan matonkuteista pyöreää mattoa:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Syke on jo noussut! :D

      Kyllä mäkin niitä sohvatyynynkuvausblogeja katselen. Hyvä, että jotkut jaksaa panostaa.

      Poista
  2. Musta tuntuu että ne äidit jotka noita sisustus/lastenvaateblogeja pitää, oikeasti tykkää siitä hommasta ja nauttii siitä. En usko että sä nauttisit. Varmaan kannattaa keskittyä siihen minkä osaa parhaiten; etsimään ne huonot ja karmaisevat puolet siitä lapsi-arjesta ;) Tiedän ettet ollut tosissaan mutta kuhan sanoin. Tämä on mukavaa vaihtelua muille blogeille vaikka tykkään niistä silotelluistakin blogeista. Täällä aina muistuu mieleen se miksi en halua lapsia.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sä oot ihan oikeassa. :) Mulle vaan tulisi sellainen olo, että ketä mä tässä kusetan, kun hinkkaisin jotain pöydän pintaa kiiltäväksi, että saadaan nättiä kuvamatskua blogiin meidän "arjesta".

      Kiitos hauskasta kommentistasi! :D

      Poista
  3. En osaa sanoa mitään muuta kuin jaksamista, se on vain vaihe ja menee ohi (ja tulee joku muu vaihe tilalle).

    Mutta vähänkö hykertelin tuolle sun osuvalle kuvaukselle "värikäs lastenvaate/purnukka-astelma jne" blogeista :D Kiitos!

    t.L.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Näinhän se menee. :)

      Sitten voisi kanssa liimailla niitä erilaisia postikortteja rykelmiksi seinälle jollain kivalla teipillä.

      Poista
  4. :DD. Meidän mahtirakkausihquaamu jatkui demonisella kiukuttelulla kaikin puolin. Että arki on vaihtelevaa. Väriskaala vaaleanpunaisesta mämmin mustaan.
    Jos laitat sisustusblogin, niin laita se Via Dolorosa taustakappaleeksi, jookosta?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. OOO OOO VIIA DOLOROOSAA! Aina kun sivu aukeaa. Mä haluaisin sinne myös Tommi Läntisen naaman johonkin näkyvälle paikalle.

      Poista
    2. Juu, kenties semmoinen iso frame tuohon taustalle. Sitten eri ruumiinosia napsauttamalla aukeaisi uusi sisustusvinkki...punainen ja pörröinen ja...Nyt lopetan.

      Poista
  5. Mä kans yks päivä mietin, miten kiva ois kuvata meidän kotia ja laittaa nättejä kuveja blogiin. Mut ketä mä huijaan? Kämppä näyttää pyykkituvalta + päiväkodilta. Karmeeta.
    Mä olin jo ihan unohtanu ton 1v.-uhman. :/ Jaksamista sinne kovasti! Menee ohi, menee menee!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en tiedä, onko näiden ihmisten kodeissa vaan siistimpää vai siivoaako ne vaan jonkun nurkan ja eristää lapset jonnekin toiseen huoneeseen, että ne ei pääse sotkemaan sitä kuvattavaa kohdetta.

      Poista
  6. Eksyin blogiisi ja profiilin teksti "Tämän perheen koti ei ole valko-beige tai arki täydellistä" iski heti ihan täysillä. Ihanaa! Muutamaa tuollaista blogia seuraavana ja tuollaisesta myös itse haaveilevana on NIIIIIIN piristävää lukea joskus myös jostain muusta. Jännä, että joillain ei ole ikinä huonoja päiviä, lasten kiukuttelu ei kiristä sitten tippaakaan ja energiaa riittää vielä treenaamiseen ja jopa päivän asujen suunnitteluun.

    Mutta lieneekö symboliikka vai mitä, mutta saatiin juuri valmiiksi makkariremppa ja huoneesta tuli mikäs muukaain kuin valko-beige :D. Jos tämä ei muuta elämänlaatua, niin mikä sitten?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Te valkobeigeihmiset kyllä tunnutte olevan keskimääräistä pirtsakampia ja jaksavampia. Mahtavaa uutta elämää sinulle! :D

      Poista
  7. Aaaaaaa! olin jo unohtanut tuon esikoisen regressiovaiheen! Oli ihan kauheaa, ei suostunut pitämään vaippoja mutta pissasi kaikkialle. Vaatekertojen läpi. Ja koska uloslähdöt oli aina kilpailu kuka karjuu eniten niin en koskaan muistanut ottaa vaihtovaatteita mukaan. Nyt siis odottelen tuota 1v. uhmaa. Mahtavaa kun on taas jotain mitä odottaa.
    Ja esikoinen käyttää edelleen yövaippaa. Eiköhän teininä viimeistään lopeta senkin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en vaan tajua, mistä tällaiset pissausvaiheet tulee. Justiin ehdin sanoa ääneenkin, että nyt on jotenkin seesteinen vaihe noiden sisarusten välillä, mutta jotakin tässä nyt sitten ilmeisesti on menossa kuitenkin.

      Me aletaan ilolla odotella sitä varsinaisen uhmaiän alkua. :)

      Poista
    2. heh, en enää muista avauduinko jo täällä aikoinaan siitä kun raahasin esikoisen erääseen huonekaluliikkeeseen joka on tunnettu suomalaisesta klassisesta muotoilustaan. Siellä juuri kysyin vessan edessä esikoiselta onko hätä, ei kuulemma ollut. No oli kuitenkin ja vielä sellaisen 600 euron maton päälle. Jäi lyhyeksi se visiitti. tai sitten vaan protestoi ympäristöään. Ota noista selvää.

      Uhmis on loppujen lopuksi aika liikkis. Siinähän huutaa. Puhuu myös, joten itsekin tajuaa koska oikeasti hätä.

      Poista
    3. Oliko Artek?!!! Ja siellä ne myyjät vielä kokemukseni mukaan on niin nihkeitä, kun on lasten kanssa liikkeellä! Mä olisi kuollut. Sä saat tosta hyvää materiaalia, kun haluat nolata lapsen murrosiässä sen kavereiden edessä. :D

      Poista