Kuvassa näkyvä vappupallo ja siihen liitetyt terveiset esimieheltäni odottivat aamulla työpöydällä työpaikalle saapuessani. -Totta, totesin hymyillen ja ajattelin pakahduttavasta odotuksesta kiemurtelevaa tytärtäni. Ostimme sunnuntaina vappulounasta varten uuden mekon, jota kääpiö on silitellyt, sovitellut ja ihastellut siitä lähtien. Ei ole vaikeaa tavoittaa sitä tunnetta, kun on ostanut jotakin ihanaa jotakin tiettyä tilaisuutta varten ja sitten odottaa, milloin uuden ihanuuden saa vihdoin ottaa käyttöön.
Ensimmäisten kylmien väreiden jälkeen minäkin olen päässyt sinuiksi kissamekon kanssa. Olen myös vaatinut, että mekko otetaan käyttöön vasta vappupäivänä, jotta se ei sotkeentuisi tahmaisten munkkisormien ja simaroiskeiden vuoksi ennen aikojaan. Sitten siinä työpöydän ääressä takki päällä seisoessani päätin pyörtää päätökseni ja tehdä lapseni onnelliseksi. Pyykkikone sitten pyörimään illalla, jos ja kun vahinkoja sattuu.
Ensimmäisten kylmien väreiden jälkeen minäkin olen päässyt sinuiksi kissamekon kanssa. Olen myös vaatinut, että mekko otetaan käyttöön vasta vappupäivänä, jotta se ei sotkeentuisi tahmaisten munkkisormien ja simaroiskeiden vuoksi ennen aikojaan. Sitten siinä työpöydän ääressä takki päällä seisoessani päätin pyörtää päätökseni ja tehdä lapseni onnelliseksi. Pyykkikone sitten pyörimään illalla, jos ja kun vahinkoja sattuu.
Vaahtokarkkimaisen vaaleanpunaisen mekon seuraksi ostettiin samaan sävyyn Cientat. Noiden kangastossujen imelä haju Stockmannin lastenosastolla on minulle yksi kiistaton kevään merkki. Kun viime sunnuntaina astelimme juhlakenkäostokset mielessämme tavaratalon lasten kenkäosastolle, tunsin pienen aavistuksen kenkämerkin ominaisesta makeasta hubbabubbatuoksusta. Niitä ei ole vielä paljon, mutta jotakin täällä jo on, analysoin vienoa, tuttua tuoksua. -Kaikki värit eivät vielä ole tulleet, mutta joitakin jo on, selvensi kenkämyyjä. Oikean väriset löytyivät lopulta Sokokselta.
Vappuilma ei ainakaan Helsingissä tuo mieleen pinkkejä kevätunelmia, mutta ei se mitään. Juodaan simaa ja skumppaa oikeassa suhteessa, rapistellaan foliopalloja ja annetaan lasten iloita ja sotkea. Tähän mennessä mieltä on skumppaa enemmän kohottanut nauruun tikahtuva 2-vuotias, joka näkee ensimmäistä kertaa elämässään, miten ilmapallo poukkoilee ympäriinsä, kun siitä pääsee ilmat pihalle. Hyvät naurut.
Kivoja myönnytyksiä ja vaaleanpunaisia unelmia! :) Ja tosi kiva ele sun esimieheltä - tottahan se on :)
VastaaPoistaMeillä kävi niin, että viikkoa ennen vappua lapset näkivät jossain kauppareissulla helium-ilmapalloja ja siitä tuli karsee huuto kun eivät silloin niitä saaneet kun sanottiin vaan, että "Vappuna sitten...". Aattona sitten mentiin käymään ruokaostoksilla sekä ilmapallo-ostoksilla. Lapsilla sitten olikin melkoinen valinnan vaikeus päättää minkä pallon he haluaisivat kaikista niistä vaihtoehdoista. Ja tuohon valintaan käytettiin ihan tolkuttomasti aikaa, että varmasti pallo olisi sitten mieluinen eikä vanhempana halunnut tällä kertaa pilata fiilistä alkamalla hoputtaa. Lopulta kuitenkin ehdotin, että josko sittenkin ostettais puhallettavia palloja ja puhalleltaisiin niitä illalla kotona. Lapset innostuivatkin niistä enemmän eivätkä enää vilkaisseetkaan foliopallojen suuntaan saati, että siitä olisi tullut mitään vääntöä. Välillä ne osaavat hämmästyttää...
Mahtava tilanne! :D
Poista