lauantai 6. huhtikuuta 2013

Hanurista

Oo-ta kiin-ni man-daa-rii-ni, äi-din van-haa tis-sii-lii-vi, kääpiö ilkkui iltasella kakkoselle aikansa kuluksi. Avasin jo suuni mäkättääkseni jotakin siskon kutsumisesta vanhaksi tissiliiviksi, mutta päätin jättää tämän kerran väliin. Viime aikoina huomautettavaa on riittänyt. Tällä hetkellä 4-vuotiaan maailmassa mikä tahansa laulu, runo, asia, tapahtuma tai vittu elämä muuttuu hulvattoman hauskaksi, kun siihen liittää sanan pieru, kakka tai pissa. Tissi, peppu, pippeli ja pimppi kirivät hyväksi kakkoseksi. Ja sitten perään sellainen öhöhöhöhöhöhöhöh nauru. 

Kun on kuunnellut Paljon onnea vaan kappaleen omistettuna pierulle, pissalle ja kakalle arviolta kymmenen kertaa peräkkäin, tulee äänensävyä vähän tiukennettua, kun ehdottaa josko saisi jotakin ihan tavallista laulua kuulla välillä. Vessajutut vessaan. Äiti ei oikein jaksa jatkuvasti noita takapuolijuttuja. Voitko lopettaa? Ihan totta, nyt lopetat noi kakkajutut. Mun mielestä ei ole hauskaa, ne on ihan tavallisia asioita noi pissat ja kakat.


Varmasti on tälläkin vaiheella jokin tärkeä kehitystehtävä, mutta jos lapsella on paska huumorintaju niin nyt on kyseessä todellakin paska huumorintaju. Ja esikoinen ihmettelee, kun minä ja mies emme repeile hänen hysteerisen hauskoille TUOLI ON PIERU!!!! murjaisuilleen.

Mikä taktiikka teillä muilla on? Jätättekö huomiotta vai ohjaatteko kylpyhuoneen puolelle höpisemään? Onko tämä lyhyt kausi vai onko tätä paskaa läppää siedettävä vuosikausia?

14 kommenttia:

  1. päiväkodissa on opetettu että vessasanat kuuluu vessaan, ja sitä linjaa jatketaan kotonakin. itse kyllä jaksan sanoa jokakerta että ne jutut ei kuulu muille, mutta tuo_mies_on ihan erilinjalla. sen mielestä pierukakkahuumori on parasta, mutta minusta sen ei tarvitsisi lasten suuhun kuulua.. joten hoen sitä sitten kolmelle kotona, että muita ei noi vessajutut kiinnosta. ja odottelen että kuopuskin pääsee juttuihin mukaan jolloin oon kai sitten alakynnessä

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä täällä nauran sun miehelle! :D

      Poista
  2. Meillä tää kausi oli jotenkin tosi lyhyt, tai sitten olen vain jo armeliaasti unohtanut. Mä yleensä totean huonoista vitseistä, että noi naurattaa teidän ikäisiä, kerro niitä kavereille koulussa, mutta jätä meidät muut väliin. Saa nähdä sitten, kun kaksosten myötä on kaksi samaan aikaan tuossa vaiheessa, kuinka paljon ne repii riemua toistensa vitseistä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ylipäätään olen sitä mieltä, että 4-vuotiaan läpät on melko laaduttomia. Koko ajan saa olla sanomassa, että nyt ei äitiä oikein naurata. :D

      Poista
  3. Paskaläpät naurattaa meidän 10- ja 12 veetä edelleen suunnattomasti. Mutta on ne hieman kehittyneet tuosta "tuoli on pissa"-linjasta...

    VastaaPoista
  4. Meillä esikoispojalla kakkapissa-hihittely-vaihe oli suht lyhyt, mutta kuopustyttö vitsaili sitten senkin edestä, ehkä juuri siksi, että sai veljestään huvittuneen ja lisää yllyttävän yleisön. Itse otin suht nipon linjan tytön kanssa, sillä ignooraus ei auttanut. Sanktio oli yleensä mennä omaan huoneeseen itsekseen kakkajuttuja puhumaan.

    Itse ajattelen niin, että nuo kakkajutut ovat yksi vaihe kehitystä, siis siten että lapset nyt vain kiinnostuvat ja huvittuvat niistä universaalisti, mutta aikuisen tehtävä ohjata ymmärtämään, etteivät ne kuulu arkiseen normaaliin keskusteluun. Niihin voi puuttua kukin tyylillään, huomiotta jättämällä tai vaikka pienellä jäähyllä, jos jutun taso ja määrä on aivan mahdotonta.

    Ehkä siksikin olen omien lasten kohdalla ollut hieman tiukkis tässä asiassa, että opetan 1.-6.- luokkalaisia lapsia, ja osasta näkee, että kotona saa sanoa ihan mitä vaan. Esim. eräs ekaluokkalainen kysyi koulutaipaleensa alussa kesken oppitunnin kirkkain silmin, että saanko hän mennä paskalle. Ja sitten ihmetteli nolostuneena kun muut oppilaat kauhistelivat tai hihittivät. Suurimmalla osalla paskajutut ovat tietysti tietoista huomionhakua, mutta olen sitä mieltä, että jos kotona ne on sujuvasti ohitettu tai tyrmätty, lapsi kasvaa pikkuhiljaa fiksuksi sen suhteen, ettei huutele moisia tunnilla tai ylipäänsä koulussa, juhlissa, ruokapöydässä jne.

    Empiiristen kokemusteni perusteella paskajutut alkavat useimilla hiipua ensimmäisten kouluvuosien aikana, mutta ne vaihtuvat vähitellen siihen että aletaan hihitellä kaikelle seksiin ja alastomuuteen viittaavalle... Mutta, sehän se ihmistä on kai kautta aikain kiinnostanut, seksi ja ruumiintoiminnot! ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mua niin nauratti tuo kertomuksesi oppilaastasi... Apua, mitä se kertoo oman huumorintajuni tasosta? :D

      Meidän lapset ei ole vielä tulleet tuohon vaiheeseen, mutta kyllä ajattelin heille sitten opettaa että tuollaset jutut ei kuulu normaaliin keskusteluun...

      Poista
    2. Muakin naurattaa. Visioin sitä pientä viatonta koululaista viittaamassa oppitunnilla paskallemeno asiansa kanssa. :D

      Mä luulen että nyt jo lapsi tajuaa, että pissakakkajutut ei kuulu joka paikkaan. Haastavia tilanteita ovat itselleni sukupuolielimiin liittyvät tilanteet. Kun täytyy toisaalta opettaa, että ne ovat yksityisiä paikkoja joihin ei saa koskea toisia, mutta toisaalta että niissä ei ole mitään hävettävää. Mutta toisaalta että niitä ei pitäisi kamalasti esitelläkään. Monimutkaista.

      Poista
  5. Miten muistan lukion kehityspsykan kurssilta sanan 'anaalivaihe*.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Onkohan koskaan pidetty sellaista lapsen kehityspsykologiaa käsittelevää lukion oppituntia, jolla kukaan ei ole naureskellut tuolle anaalivaiheelle? Mutta sen verran muistan, että anaalivaihe sijoittuu 1-2 ikävuoteen. Olen siis ollut korva tarkkana anaaliasioissa. :D

      Poista
  6. Me regressoituneet aikuiset opiskelemme kätilöiksi ja saamme viljellä eritevitsejä kollegojemme kanssa ja kaikkia naurattaa ;) Hihhihhih.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Alapäähuumori kuuluu teillä työnkuvaan! :D

      Poista
    2. Se kummasti jatkuu ruokapöydässä ja illanistujaisissa ;)

      Poista