Käydessämme muutama kuukausi sitten päiväkodin ensimmäisessä kasvatuskeskustelussa tapaamisen yhteydessä meiltä tiedusteltiin, saako lapsemme osallistua päiväkodissa uskonnolliseen kasvatukseen. Maija-pappi seurakunnasta kun on päiväkodin vakiovierailija. -Ei saa, oli meidän yksioikoinen vastauksemme. Hoitaja nosti kulmiaan ihmetellen ja totesi, että lapselle täytyy sitten järjestää jotakin muuta ohjelmaa Maijan vierailujen ajaksi.
Muutama viikko sitten kauppareissulla alkoi takapenkiltä kuulua iloista laulua. Herra tulee, herra tulee, kääpiö hoilotti iloisesti. Nyt puolestaan minä ja mies nostelimme etupenkillä kulmiamme ja loimme toisiimme merkitseviä katseita. Onkohan Maija käynyt taas vierailulla? naureskelimme keskenämme. Sittemmin kääpiö on muutaman viikon sisään selostanut vauvojen kastamisperinteestä sekä hiljaisen viikon vietosta. Ei kaikkia vauvoja kasteta, ei sua ja siskoakaan ole kastettu. Jaa mitä? Kuka sulle on puhunut hiljaisesta viikosta?
En lähtökohtaisesti ymmärrä, miksi pienten lasten uskontokasvatus täytyy aloittaa ennen oppivelvollisuuden alkua. Jokainen halukas voi minun puolestani kyörätä taaperonsa kuulemaan Jumalan sanaa pyhäkouluun ja seurakunnan toimintoihin, mutta kuuluuko tämä sisältö varhaiskasvatuksen ympäristöön? Aivopesu aloitetaan, kun ne ei vielä pysty kyseenalaistamaan mitään, sanoisi mies tähän.
Täytyy myös ilmeisesti hyväksyä, että näiltä asioilta ei voi lastaan täysin suojella. Maija-papin sanoma leviää päiväkodin pihalla ja kavereiden välisessä tiedonvaihdossa. Tosin meissä on myös herännyt epäilys, josko sitä korvaavaa puuhaa ihan oikeasti järjestetään ihan joka Maijan vierailun ajaksi, jos henkilöstöstä sattuu olemaan pulaa ja Jeesus-kielto papereissa pääsee unohtumaan. Miten lapsille edes päiväkodissa selitetään, että nyt on osalle porukasta luvassa sellaista tarinaa, josta teidän muiden iskät ja äiskät eivät oikein tykkää.
Tää on kyllä yksi iso plussa siinä, että lapset on ranskalaisessa "koulussa", siellähän ei minkään lajin jumalaa mainita edes sivulauseessa. Isommilla jää aukko yleissivistykeen, mutta näiden pienempien kanssa se on musta ihan oikea linja.
VastaaPoistaJa pistää kyllä miettimään, kun Helsingissä 40% ihmisistä on muuta kuin luterilaisia, että onko tollainen enää ihan paikallaan.
Kyllä mä luulen, että sivistyksellinen oppimäärä uskonnoista tulee lapselle aina koulu-uran myötä. Mutta että nämä päiväkotivierailut!!?!! Ja varsinkin, kun emme me enää kovinkaan uskovaista kansaa ole. En ymmärrä.
PoistaMä vaahtosin tästä pääsiäisen aikoihin omassa blogissa, kun viaton kirkkovierailu (jota laiska kasvattaja ei jaksanut lapseltaan kieltää, koska se tahtoo olla just niinku iso-Eetu 4 v joka saa mennä kirkkoretkelle) oli sitten saanut oikein sellaista maanaamismuotoa... :/ Nihkeetä. Tarpeetonta. Tylsää.
VastaaPoistaMitä enemmän tätä asiaa ajattelen, sitä enemmän tämä ärsyttää. Miksi ihmeessä papin pitää vierailla päiväkodissa? Tämän vuoksi en halunnut lasta laittaa seurakunnan kerhoon. Eikö nämä ihan pienimmät voisi jättää rauhaan?
Poistakäytännöt näemmä vaihtelevat: me kuulumme kirkkoon (mä liityin takas 18 vuoden pakanauran jälkeen, en ole tapaluterilainen) enkä siis myöskään kasvatuskeskustelussa kieltänyt uskonnollisia juttuja. mutta meidän päiväkodissamme uskontoasiat ovat moraalis-eettistä kasvatusta ja juhlapyhiin liittyvää askartelua. ei vieraile papit, ei vierailla kirkoissa. siis sais toki vierailla mun lapsen osalta mutta ilmeisesti on otettu sellainen linja, joka kattaa useamman vakaumusta. samassa pkodissa kun on lapsia muistakin uskonnoista (käsittääkseni ainakin hinduja ja muslimeja). musta se linja on hyvä.
VastaaPoistawandis, ei jaksa kirjautuu
Nykyään niin suuri osa perheistä on muita kuin luterilaisia, että kirkon asema varhaiskasvatuksen osana tuntuu aikansa eläneeltä. Hyvä kuulla, että on myös muita tapoja järjestää asioita.
PoistaTäällä meillä lähialueen perhepäivähoitajat vievät lapset kaksi kertaa viikossa seurakunnan kerhoon. Siitä syystä itseltä karsiutuu tämä vaihtoehto pois, vaikka muuten heille voisinkin viedä lapset hoitoon.
VastaaPoistaEn minäkään ymmärrä papin vierailua päiväkodissa. Koulussa on helposti järjestettävissä muuta toimintaa (me siivosimme aina kirjastoa kun muu koulu oli kirkossa tms), mutta päiväkoti on hieman eri. Pitääkin kysellä mikä täällä on käytäntö sen suhteen. Nim. samasta asiasta nihkeä äiti.
Mä en tullut ajatelleeksi, että jo päiväkotivaiheessa täytyy tähän ottaa kantaa. Mun mielestä vasta koulussa tämä olisi ajankohtaisempaa, jos silloinkaan.
PoistaItse olen saanut lapsena "raamatulla päähän"-kasvatuksen (ihan ev.lut.), ja erosin kirkosta aikuisena. Meillä kuitenkin molemmat lapset on kastettu, koska silleen saa nimet paikallislehteen... No niin, mutta ihmettelen myös tuota uskonnon tuputtamista pikkulapsille. Kouluikäiset ymmärrän, koska kuuluu mielestäni yleissivistykseen tietää edes se, minkä muistoksi näitä juhlapyhiä vietetään (joista tosin suurin osa on alunperin pakanallisia juhlia, mutta sitähän ei lapsille kerrota). Mietin itsekin, että onko järkeä kun täällä päiväkoti-ikäiset taapertavat kirkkoon kuulemaan jumalan sanaa 2x vuodessa, varsinkin kun ne kertomukset on niin julmia ja hankalia aikuisenkin ymmärtää (joku ylösnousemus, wtf?), en halua omien muksujeni menettävän yöuniaan niitten takia :/
VastaaPoistaMä ymmärrän kyllä sen yleissivistävän tavoitteen, mutta tunnustuksellisuus on mun mielestä aikansa elänyt. Kirkon asema osana päiväkotien varhaiskasvatusta on vaan niin omituinen. Ei se luterilainen kirkkokalenteri kuitenkaan määritä suurimman osan ihmisistä elämää enää tänä päivänä.
PoistaOma lapseni taas käy seurakunna kerhossa, ei sen uskonnollisen puolen takiva vaan koska pidän seurakunnan kerhotoimintaa laadukkaana. Uskon että lapselle jumala ja uskonnosta puhuminen auttavat mm myöhemmin kun kuoleman kohtaaminen tulee ajankohtaiseksi. Ajatus siitä että läheinen on taivaassa saattaa tuoda lohtua ja turvaa pienelle lapselle. Saa sitten vanhempana muodostaa oman käsityksensä asioista. Itse siis pidän meidän perhettä enemmän tapauskovaisina, luterilaisuus kuuluu meillä kulttuuriimme :)
VastaaPoistaMeidän lähellä on myös tosi laadukas srk:n kerho, mutta siellä mennään vahvasti kirkkokalenterin mukaan toiminnassa. Kyllä mä miellän, että sen kerhotoiminnan yksi funktio on tutustuttaa lapset srk:n toimintaan.
PoistaMä en ole toistaiseksi joutunut syvällisempiin keskusteluihin kuolemasta lapsen kanssa. Lapsen suhtautuminen siihen on vielä toistaiseksi hyvin mutkaton. Kuollutta ei enää ole olemassa. Varmaankin tuollaisen suhtautumistavan voi joku säilyttää aikuiseksi asti. Surun käsittely on sitten oma asiansa.
Hmm. Kaiffareiden kautta muksut saavat kyllä aika paljon asioita ajateltavaksi. Toisaalta niissä ei vältmät ole sellaista painoarvoa kuin mitä me ajattelemme? Esikoiseni huusi ulkona juuri hämähäkkimiestä, ja hänellä ei varmaan ole mitään käsitystä mikä se juttu on. Kaverilta kuultu sana. Uskontoasiat hmm, joskus niistä vissiin pitää jutella, kun tulee kysymyksiä, ehkä sitten? Jääköön meillä hämähäkkimieskin vielä kuvallisesti esittelemättä :D.
VastaaPoistareps tähän :D
PoistaMua ei haittaa, että lapsi kuulee jostain kaverilta uskonnosta. Se on ihan normaalia, kun osa heistä käy seurakunnan kerhossa ja mä voin asioista jutella. Mulla on vaan ongelmia ymmärtää, miksi helvetissä luterilaisella kirkolla pitää olla joku sisäänrakennettu rooli varhaiskasvatuksessa ja miksi tunnustuksellista toimintaa järjestetään päiväkodin sisällä.
PoistaSe kyllä on asia joka saa minutkin ihmettelemään, en ehkä osannut pukea edellä sitä sanoiksi. Olen siis aivan yhtä hämilläni asiasta. Kuten koululuokkien ruokarukouksista.
PoistaRukoillaanko kouluruokaloissa vieläkin? Apua.
PoistaRukoillaan.
PoistaMun pakanaäitini on sijaisopettajana ja siellä oli melkein potkut tullut kun ei ruokarukoilu kiinnostanut.
Ymmärrän pointtisi. Mutta minulla on asiaan erilainen näkökulma. Opettajana yksi vaikeimmista aineista opettaa on uskonto, kun itsellekin se on jokseenkin hyvin hämmentävä aihe. Minä melkein mieluummin haluaisin, että koulussa esim. juhlapyhistä tulisi kertomaan pappi, jolloin minä voisin itse olla "uskonnon ulkopuolella". Kuulun kirkkoon ja olen ollut seurakunnan toiminnassa, mm. isosena, mutta en ikinä kuvailisi itseäni sanalla uskonvainen.
VastaaPoistaYlipäänsä meissä on moneksi - on niitä, jotka eivät usko evoluutioon, niitä jotka uskovat enkeleihin ja jotkut vaaleankeltaisiin elefantteihin ruskeilla pilkuilla. Kun koulu ja päiväkoti toivottavat tervetulleiksi melkein kaikki, on todella vaikeaa ottaa kaikki huomioon tekemättä samalla koko touhusta hajutonta ja mautonta. Uskonnon ja suomalaisen kulttuurin alle kun tosiaan kuuluu pääsiäiset, joulut ja muut, joiden ympärille sidotaan sitten musiikkia, askarteluja ynnä muita. Ja suvivirsi. Voihan toki yrittää mennä tipu-/tonttulinjalla sivuamatta uskontoa, mutta silloin tulee ihan sellainen olo, että mennään laput silmillä. Hankala aihe, toden totta.
Tää on hankala, koska tapauskovaisuus juhlapyhineen istuu tavallaan syvällä kulttuurissa. Toisaalta ajattelen, että elämänkatsomustieto tyyppisellä opetuksella voitaisiin käydä läpi etiikkaa, moraalia ja uskontoja sen enempää mitään tai ketään tunnustamatta. Tarkempi uskonnollinen kasvatus olisi sitten perheiden vastuulla, eivätkä opettajat joutuisi ottamaan asiaan kantaa.
PoistaUskomattomalta tuntuu ajatella, että joidenkin kartoitusten mukaan puolet jenkeistä eivät usko evoluutioon. Se on minusta hämmentävää.
Hei Liisa,
Poistahieno kirjoitus! Olen mielenkiinnolla seurannut tätä keskustelua, vaikkei minulla lapsia olekaan. Jos joskus on, niin auta armias taistelen koulujen ja päiväkotien kanssa siitä, ettei taikauskoa ujuteta lapseeni (ehkä kovin pala tulee kuitenkin olemaan lasten mummo - plaah).
Mutta siis, halusin tuohon kommenttiisi tulla linkittämään tämän linkin: http://yle.fi/uutiset/kolmasosa_suomalaisista_ei_usko_evoluutioon/5750463
Ok, tutkimustulos on vuodelta 2006, mutta siitä käy silti ilmi, että me ollaan aika lailla kreationistisempia kuin muut Pohjoismaat. Tähän viitattiin myös Kuukausiliitteessä muutama kuukausi sitten ja siinä korostettiin tätä samaa eroa erityisesti Suomen ja Ruotsin välillä.
T. Ilona
Oho! En olisi uskonut.
PoistaTuo päiväkodin Maija-papin yllättävän taajaan tapahtuva vierailu haiskahtaa mielestäni srk:n ja päiväkodin henkilökunnan win-win tilanteelta. Srk pääsee kätsysti markkinoimaan omaa agendaansa ja henkilökunta saa sillä aikaa rauhassa juoda kaffet.
VastaaPoistaOde
Mä luulen, että lapsia täytyy pidellä aloillaan kuulemassa Jumalan sanaa! :D
PoistaPakko tuohon edelliseen kommentoida, että todennäköisesti Maija-pappi keskittyy vaan omaan asiaansa ja henkilökunnan tehtävänä on pitää ipanat penkissä. Itse en ainakaan ole onnistunut näistä seurakuntakummien vierailuista luistamaan. ;)
VastaaPoistaT. lastentarhanope
Näin se menee. :)
PoistaNäistä uskonto asioista nousee aina paljon keskustelua lasten kanssa esim. ihan askartelun parissa. Jos askarrellaan pääsiäiseen liittyviä juttuja, tipuja, ruohoa yms. kysymyksiä yleensä tulee miksi ja mikä pääsiäinen. Tilanteesta tekee hankalan se, että mukana on kaikki uskontokunnat eli millä tavalla sitä sitten lapselle vastataan? Suurin osa meidän päiväkodista on ev.lut. ja pieni osa ei usko mihinkään. Pitäisikö kaikki pääsiäiseen , jouluun liittyvät askartelut kieltää vai saako niistä keskustella siltä kannalta mitä kysyjä edustaa, vaikka korvia kuuntelemassa on monia? Mielipiteitä olisi ihan kiva kuulla... :) T: Niina
VastaaPoista"Pääsiäinenhän liittyy lapset siihen, kun yksi setä naulattiin ranteista ja nilkoista ristille riippumaan ja sitten se riippui siinä niin kauan, että se vuosi kuiviin ja kuoli! Mutta tää setähän kuoli sen takia, että me muut saataisiin meidän pahat teot anteeksi. Ja mehän ollaan kaikki todella pahoja!"
PoistaSelviäisikö noista pääsiäisistä ja jouluista tontuilla, joulupukilla, tipuilla ja kevään tulon juhlimisella? Kun ei ne askartelut varmaankaan suoranaisesti uskontoon liity? Mutta ei tämä varmaankaan ihan yksinkertainen juttu ole ratkaistavaksi.
Mäkin mietin, etten ole yhdenkään lapsen kuullut ristiinnaulittua Jeesusta askartelevan, että eiköhän ne pääsiäispuput ja -tiput voi jättää ohjelmaan :)
PoistaJa voihan uskonnoista ja juhlapyhistä kertoa ja keskustella myös tarinoina ja kulttuuriperintönä. Yleissivistävää on mielestäni sekin tieto, etteivät kaikki juhli joulua. Tai vappua. Tai juhannusta.
Voisi antaa vinkkiä strömssööläisille tuosta jeesusaskartelusta.
PoistaTää on vähän sellainen asia, että teet niin tai näin, aina jollakin on valittamisen aihetta.. T: Niina
PoistaNäin se varmasti on. Vastarinta tunnustuksellisuuden poistamiseen kouluista on varmasti suuri.
Poistameillä kyllä lapsille tulee ev.lut.-asiaa päiväkodissa monta kertaa vuodessa, ja se musta on oikeestaan ihana sama. siinä se menee mein muksuille muun ohjelman ohella. oon vaan pyytänyt että kysyisivät aina saako osallistua, koska haluan vähän miettiä itse haluanko kaikkea mahdollista ev.lut-asiaa niille tarjottavan. esim. paatoksellisuus, ja hieman kouhkaavat opetukset on joskus esikoista ihan säikyttäneet.
VastaaPoistano, kun on "velvollisuus" tarjota uskontokasvatusta, niin sitten kun haluaisin sitä omaa uskontoa niille (ortodoksinen), ihan oman kulttuuri-identiteetin vuoksikin, niin ei. sitä ne nyt ei pysty jotenki järjestämään. hiukka sieppaa tämä...
Lapsi säikkyy uskonnon opetuksesta. Voi apua mitä opetusta. :(
PoistaMulla ei myöskään mene jakeluun miksi hlvtissä näille pienimmille täytyy tuputtaa uskontoa missään muodossa päivähoidossa ja toivon myös peruskouluun kaikille yhteistä et-opetusta. Tunnustuksellinen tai edes yleissivistävä uskonnonopetus ei kuulu valtion tai kuntien järjestettäviksi vaan on kotien ja seurakunnan tehtävä. Omien lasten kanssa kävin seurakunnan perhekerhossa muutaman kerran, ahdisti niin pirusti vaikka hartaushetken pystyi skippaamaan ettei enää mennä. Onneksi asuinpaikkakuntamme tarjoaa kaupungin eikä seurakunnan järjestämää kerhotoimintaa. Päiväkodin tai perhepäivähoidon aloitus on edessä reilu vuoden päästä ja luulen, että pidämme kakarat suosiolla kotona ainakin niinä päivinä kun käydään kirkossa, ehkä jopa niinä päivinä kun Maija-papin kollega esiintyy. Onneksi on apuna mummo, joka ymmärtää eriävästä mielipiteestään huolimatta olla puhumatta lapsille uskonnosta.
VastaaPoistaSamaa mieltä. Vastuu uskonnollisesta kasvatuksesta kuuluu perheille ja seurakunnan sisälle, ei päiväkotiin ja kouluun.
PoistaMä en halua osallistua seurakunnan lapsiperhetoimintaan, kun itseä ahdistaa se kristillinen sisältö, joka tietenkin on sisäänrakennettu seurakunnan toimintaan. Muutenhan seurakunnan toiminta on tosi monipuolista ja laadukasta. Ja se on hieno asia monille perheille.