Sulle ja mulle

Ke-vät. Taisin julistaa sen alkaneeksi jo viime viikolla, mutta toisto ei haittaa. Kevät. Ilmojen lämmettyä olen siirtynyt ryystämään alkoholia ulkoilmaan. Vappupäivänä join skumppaa takapihalla aurinkotuolissa makoillen ja varpaat paljaana. Tänään join kaljaa etupihalla retkituolissa ihan vähän palellen. Itse asiassa korkkasin ulkojuomakauden jo muutama viikko sitten, kun hörpin punaviiniä seisaallani kotikadun varressa. Variaatiomahdollisuuksia on siis useita.

Perjantaitissuttelun lisäksi iloa iltaan tuo uusi potkulauta. Ostin sen kääpiölle, mutta varmistin, että painoraja sallisi isompienkin tyttöjen kruisailun. Savulohipasta siirtyi suuhun keskimääräistä nopeammin kun tiesin, että ruoan jälkeen päästään testaamaan tuoretta ostosta. Ja ihan mahtavaahan se oli. Nyt pohdin, miten saisin esikoisen valitsemaan puistomatkoille ajopeliksi polkupyörän, jotta pääsisin omimaan laudan itselleni.

Potkulautahankintaa suunnitellessamme jouduimme jälleen toteamaan, että tarvitsemme kaikkea kaksi. Minä tarvitsen. Mies tarvitsee. Ja ehkä myös lapset tarvitsevat. Minä tarvitsen lapsille kaikkea kaksi, jotta minun ei tarvitse kestää loputonta kiljumista. Jotta minun ei tarvitse kuunnella jatkuvaa millononmunvuoro jankkaamista ja ratkoa loputtomia kumäenkoskaansaatota riitoja. Kakkoselle nettikirpparilta hankittu Puky oli siis jokaisen kympin arvoinen. Tai ehkä tässä tapauksessa olisikin pitänyt ostaa kolme.