En ole ikinä oikein ymmärtänyt ihmisiä, jotka kehoittavat pienten vauvojen vanhempia nauttimaan vauva-ajasta. Se menee kuulemma ohi niin nopeasti. Noiden muistuttelijoiden omista kokemuksista vauva-ajasta on yleensä monta vuotta. He eivät enää muista kaikkea. Vanhemman väsymystä, hampaiden tuloa, univaikeuksia, jatkuvia sairasteluja ja imetysvaikeuksia.
Onneksi luonto on siinä mielessä armelias, että ensimmäiset kuukaudet vauvan kanssa ovat kaikista helpoimmat. Jos ei laske mukaan niitä ensimmäisten viikkojen alkuitkuja ja imetyksen opetteluita. Vauva nukkuu paljon ja nukahtaa melko todennäköisesti ainakin vaunuihin. Mikään kehitysvaihe ei ole vielä pahemmin häiritsemässä yöunia.
Minä yritän joka päivä olla kiitollinen tästä vallitsevasta tyyneydestä. Toisaalta pelkään jo valmiiksi sitä päivää, kun tyyni sää loppuu. Viimeksi vaikeudet alkoivat neljän kuukauden kohdalla. Kääpiö alkoi nukkua päivisin vain muutamia puolen tunnin päiväunia ja heräsi yöunilta pirteänä ennen aamukuutta.
Minä ja kääpiö siirryimme mummolamatkoilla VR:n asiakkaiksi, koska autolla matkustaminen oli jatkuvaa karjumista. Sitten alkoivat syömisvaikeudet ja jatkuvat yöheräilyt. Piti vierottaa yösyötöistä ja pitää unikoulua. Kokoajan oli menossa jonkinlainen nuha. Tunsin elämän alkaneen uudelleen, kun kääpiö alkoi kävellä ja siirtyi yksiin päiväuniin. Elämä muuttui niin paljon helpommaksi.
Helpompaan aikaan on kakkosen kanssa vielä 10 kuukautta. Pahin suvantovaihe on todennäköisesti ensi syksynä. Toistaiseksi aion keskittyä siihen, että kaikki on nyt tosi hyvin.
Meidän perheen vauva-arki oli vaihtelevasti seesteistä ja kaaosta. Silti jäin sitä kaipaamaan.
VastaaPoistaVarsinkin nyt, kun on tullut selväksi ettemme voi saada enempää lapsia, kaipaan vauva-aikaa entistä enemmän.
Onneksi ystävien vauvoja voi sylitellä ja nuuhkia. Valitettavasti imettämistä (edes kuivaharjoitteluna) ei katsota hyvällä ;)
(Löysin blogisi Kulutusjuhlan linkin kautta ja uskaltauduin heti kommentoimaan.)
Meillä vauva-aika esikoisen kanssa oli enemmän juurikin tuota kaaosta. Siksi minun on vaikeaa muistella sitä aikaa ilolla. Olin kuoleman väsynyt ja hyvin epätoivoinen. Mutta varmasti nuo lasten saannin vastoinkäymiset vaikuttaisivat minuunkin.
VastaaPoistaImetysintosi on kyllä ihailtavaa! ;) Ja kiitos kommentistasi ja tuosta Kulutusjuhlaa vinkistä. Löysin blogihistoriani ensimmäiset vihaiset kommentit. Olen jollain tapaa innostunut niistä!