Kun talvi on kestänyt viimeiset puoli vuotta, on ihminen melko juurtunut talvitakkiinsa. Pukeutumisen suunnitteluun ei tässä elämäntilanteessa ole myöskään kamalasti aikaa. Oma pukeutuminen suoritetaan jossakin aamupuuron ja kurahousujen pukemisen välissä, yhden tai kahden lapsen karjumisen saattelemana. Silloin on parasta noudattaa rutiineja. Irtiottoihin ei ole aikaa.
Lämpötilan kohoaminen keväisiin lukemiin kuitenkin pakottaa tekemään joitakin muutoksia. Muutokset ovat väsyneelle ihmiselle pelottavia. Kiskoessani kääpiölle toppahaalaria päälle mittarin kieppuessa jossakin viiden ja kymmenen asteen välissä, tiesin ylipukevani lastani. En vain aamukoomassa pystynyt suunnittelemaan lapsen ulkokerrostamista uudelleen. Riittävätkö verkkarit välikausihousujen alle? Pitäisikö laittaa villatakki vai fleece? Tuleeko trikoopipossa kylmä? Mitkä hanskat? Ihan liikaa kysymyksiä. Lähdimme molemmat ulos samoissa vaatteissa, joissa olemme tehneet lumiukkoja. Vastaantulijoilla oli jalassa tennarit ja trenssi.
Sulateltuani uutta vuodenaikaa vuorokauden, päätin uskaltautua ulos keväisemmissä tunnelmissa. Laitoin myös toppahaalarin optimistisena pesuun. Tulin siihen tulokseen, että verkkarit riittävät, villatakki on parempi, trikoopipossa ei palella ja vuorelliset kurahanskat laitetaan. Oman nahkatakin taskusta löysin vitosen.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti