Tänään laitoin ensimmäistä kertaa paksumman takin päälle. Ostin sen eilen vähän vahingossa. Poikkesin etsimään Gina Tricotista mahalle sopivia pitkiä t-paitoja, mutta kävelin ulos uusi takki muovipussissa. En juuri koskaan osta mitään GT:sta, mutta tämä takki oli juuri sellainen kuin olin etsinyt.
Tuulinen syyspäivä tuntui auringon pilvien takaa pilkistäessä juuri sopivalta. Puistossa auringon häikäistessä silmiä totesin itsekseni että onpa kaunis päivä. Mieleeni muistui Anna Puun Kaunis päivä kappale, jota kuuntelin vuosi sitten repeatilla kärrätessäni kääpiötä vaunuissaan ympäri Helsingin rantoja. Olin silloin kuoleman väsynyt ja luulin menettäväni unenpuutteesta järkeni. Kääpiö heräili öisin kymmenisen kertaa ja heräsi pirteänä viideltä aamulla. Päiväunet lyhenivät pieniin puolen tunnin torkahduksiin, jotka tapahtuivat yksinomaan liikkuvissa vaunuissa. Minä kuljin ympäri Töölönlahtea ja kuuntelin Anna Puuta. Kaunis päivä kappale tuntui silloin jotenkin lohduttavalta.
Herään, ehkä vielä toivunkin ja toivon joskus vielä uskonkin, se saapuu lohtu jonka aavistin.
Tuon kappaleen kuuleminen saa minut vieläkin herkistymään. Minä selvisin siitäkin ajasta, vaikka kamalaa se olikin. Niin ne vaikeudet unohtuvat. Nyt on jo seuraava piinaaja tulossa. Tänään Naistenklinikalla ultraava lääkäri kehui vauvan aivoja kauniiksi. Se oli minusta mukavasti sanottu.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti