Olen leikkinyt tällä viikolla yksinhuoltajaa. Mies on ollut neljä päivää poissa ja minä kaksin kääpiön kanssa. Pisin aika ihan kahdestaan koskaan. Tämä on kuitenkin mennyt ihan hyvin. Kaksi hyvää päivää ja kaksi vähän huonompaa. Eilen oli huono. Joillekin tämä lapsen yksin hoitaminen on ihan tavallista arkea. Arvostan heitä aivan suunnattomasti.
Helvetti
Olen myös ylpeä itsestäni. Olen pysynyt ihan hyväntuulisena ja reippaana ja hermot ovat palaneet vain vähäsen ja muutaman kerran. Olen sinnikkäästi koonnut uudelleen ja uudelleen sitä lentokoneen puuhapaketista saatua palapeliä. Olen lukenut kymmeniä kertoja kääpiön suosikkikirjaa, jossa barbapapat matkustavat Marsiin. Olen käynyt läpi kerta toisensa jälkeen kääpiön muovieläimiä ja matkinut niiden ääniä. Oletteko muuten koskaan miettineet minkälaista ääntä kettu pitää? Minä en ainakaan tiedä. Jos joku tietää, vastaukset kommenttilaatikkoon.
Olen myös kehittänyt huippuunsa koirakuiskaajasta oppimani No touch, no talk, no eyecontact metodin. Kun lapsi vastustelee voimakkaasti vaatteiden päällepukemista, hampaiden pesua tai syömään tulemista, riistetään häneltä kaikki huomio. Istutaan vaan rauhassa ja katsellaan muualle, vaikka tv:tä. Tämä saa lapsen kiinnostumaan vanhemman haluamasta toiminnosta ja hakeutumaan hänen seuraansa. Minä rakastan koirakuiskaajaa.
Neljän päivän jälkeen täytyy myöntää, että mitta on täysi. Olen väsynyt siihen, että mikään tavara ei ole siellä mihin sen on jättänyt. Kännykkä on tungettu sohvatyynyjen väliin ja avaimet siirretty lelulaatikkoon kääpiön toimesta. En jaksa enää jauhaa samoja juttuja, joita 1,5-vuotias pienessä sielunmaisemassaan hokee tauotta. Missä on napa, täällä on napa, missä on äidin napa, täällä! Vuhvuh sanoo koira, mitä possu sanoo? En jaksa enää kertaakaan arvailla, mitä ihmettä kääpiö yrittää tällä kertaa sanoa. Siitä puheesta kun ei oikeasti saa mitään selvää. Minä en jaksa antaa kaikkea aikaani huomiota loputtomasti kaipaavalle lapselleni.
Taivas
Kävin viimeisenä yksinhuoltaja-aamuna hakemassa Alkosta pienen pullon punaviiniä. Osan kaadoin Bolognese kastikkeeseen. Loput join ruoan kanssa kääpiön mentyä nukkumaan. Tänään menen lounaalle kahvilaan, kiertelen vähän kaupoissa ja sen jälkeen menen elokuviin. Enkä koske niihin vitun muovieläimiin koko viikonloppuna. Paitsi sunnuntaina kun mies lähtee katsomaan jalkapalloa. Kiva.
Ja ruokana ei ollut oksennusta, Se on lasagne.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti