Kun toteaa ääneen, että vauvalle lässyttäminen on ärsyttävää, voi melkein kuulla kuinka herneet sujahtavat äiti-ihmisten sieraimiin. -Ei niin saa sanoa! Taas meitä syyllistetään, kun me vaan tykätään vauvoista! Tietoviisaimmat vetävät esiin kehityskortin. -Lässyttäminen tukee kielellistä kehitystä. Oli miten oli, en ole löytänyt itsestäni luontevaa lässyttäjää ja lapset ovat joutuneet sopeutumaan mamma-vajavaisuuteeni. Onneksi olemme edenneet lasten kasvussa ikävaiheeseen, jossa lässyttäminen tuntuu paitsi tarpeettomalta myös oudolta.
Nyt on käynyt ilmi, että en ärsyynny ainoastaan lapselle lässyttämisen vaatimuksesta, vaan myös lässyttävästä lapsesta. Esikoinen on alkanut lässyttää! Hänestä ei tunnu kuuluvan lausetta ilman määkivää vauvaääntä. Sie-tä-mä-tön-tä. Voitko puhua tavallisella äänellä? Mä en saa selvää kun sä lässytät. Aargh. Sana ei kuitenkaan tunnu tehoavan tähän vaivaan, eikä kurkkuunkaan saa käydä kiinni.
Olen yrittänyt tutkiskella sisintä sieluani ja pohtia, miksi 4-vuotiaan lapsen lässyttäminen on minusta niin sietämättömän ärsyttävää. -En tiedä, se vaan on. Hengähdin helpotuksesta, kun google ehdotti ripeästi lukuisia vaihtoehtoja tiedonhakuun lässyttävästä lapsesta. Keskustelupalstat tarjosivat vertaistueksi tutulta tuntuvan tuskailun lisäksi myös perinteistä naisten välistä ystävyyttä: "Meillä tyttö on puhunut 3-vuotiaasta saakka ihan normaalisti. Sääli, että vihaat lastasi." "Suhtaudut oudon vihamielisesti lapseesi. Ei tuo niin vakava asia ole, miksi raivostut?" Nämä kommentit voi siis jättää tässä yhteydessä jättämättä.
Olen yrittänyt tutkiskella sisintä sieluani ja pohtia, miksi 4-vuotiaan lapsen lässyttäminen on minusta niin sietämättömän ärsyttävää. -En tiedä, se vaan on. Hengähdin helpotuksesta, kun google ehdotti ripeästi lukuisia vaihtoehtoja tiedonhakuun lässyttävästä lapsesta. Keskustelupalstat tarjosivat vertaistueksi tutulta tuntuvan tuskailun lisäksi myös perinteistä naisten välistä ystävyyttä: "Meillä tyttö on puhunut 3-vuotiaasta saakka ihan normaalisti. Sääli, että vihaat lastasi." "Suhtaudut oudon vihamielisesti lapseesi. Ei tuo niin vakava asia ole, miksi raivostut?" Nämä kommentit voi siis jättää tässä yhteydessä jättämättä.
Meillä esikoinen keksi joskus 2-vuotispäivän tienoilla lisätä sanoihin ylimääräisiä h-kirjaimia. Lapsi puhui kuin huonossa PPP:n ja Aake Kallialan nunnukasketsissä, ja minä meinasin menettää hermoni. Välillä nauratti, mutta useimmiten ärsytti ja etenkin pelotti, että tapa jää päälle (muistissa lapsuudenystävä, joka matki isoveljensä r-vikaa niin, että unohti miten se oikeasti sanotaan ja seurauksena koulussa puheterapia). Testasin vuoron perään kaikki keksimäni kikat: en kiinnittänyt asiaan huomiota, toistin sanan niin kuin se oikeasti sanotaan, yritin saada lapsen sanomaan sanan oikein, "äiti ei nyt ymmärtänyt, voitko sanoa uudelleen" jne. Jossain vaiheessa hoot sitten unohtuivat. Onneksi. Olin näköjään jo ehtinyt unohtaa tämän vaiheen, vaikka siitä ei olekaan kuin muutama kuukausi aikaa. (Eihän tässä mitään vinkkiä ole, kunhan symppaan sua.)
VastaaPoista2-vuotias sketsihahmo! :D Mä toivon tästä myös nopeaa vaihetta.
PoistaMeillä äiti vihasi lässytystä. Itse olen oppinut, ettei se ole hyvää käytöstä, siksi en sitä voi myöskään sietää. Lapsi on vasta kaksi, joten ei vielä ole meillä ongelma. Mutta aion kitkeä moisen tavan, jahka sitä alkaa esiintymään. Mikään ei ole rasittavampaa kuin sössöttävä aikuinen, kun ei osata puhua kunnolla.
VastaaPoistaPäiväkodissa on yksi työntekijä, joka lässyttää aikuisillekin. Ihan kamalaa kuunneltavaa.
PoistaMä en enää muista lässyttikö meillä isot silloin pienempänä, nykyään kyllä lässyttävät sujuvasti vauvalle :D Mutta tosiaan kun ovat teinejä niin musta se on heidän kehitysvaihettaan aatelleen vaan hyvä. Että saavat ihan luvan kanssa purkaa sitä hellyyttä ja pitää jotain ihan syötävän suloisena ja se ei ole ihansikanolooooo.
VastaaPoistaMutta voihan vauvalehti noita kommentteja :P
Mutta mulle ei saa lässyttää, kun mä en oo vauva! :D
PoistaMutta se on ihanaa jos teinit pystyy heittäytymään vauvan kanssa lepertelyyn.
Mun lapset on jo niin isoja, että en vahingossakaan lässytä niille. Silloin kun täällä duunissa käy joku vauvaansa näyttämässä, huomaan lässyttäväni. Silloin tekisi mieli lyödä itseään suulle. Mua ärsyttää nykyään myös se, miten äidit puhuvat lapsilleen. Äiti menee ja äiti tekee. Eikö nyt voisi pihua ihan normaalisti niin, että mä tai minä menen tai teen.
VastaaPoistaKyllä vauvoille saa lässyttää! Ei se ole kiellettyä! :D
PoistaMulla meni aika kauan, kun opettelin esikoisen kanssa puhumaan itsestäni kolmannessa persoonassa. Ajattelin, että se on jotenkin tarpeellista. Enää ei tartte.
Meijän neuvolatäti lässyttää niin ipanoille kuin aikuisille, todella rasittavaa. Nyt siihen on onneksi jo tottunut, mutta alussa se oli tosi ärsyttävää :/
VastaaPoista*mun blogini http://aitinaomanlainen.blogspot.fi/
Siitä tulee kyllä niin vajakkiolo, kun aikuinen lässyttää aikuiselle.
PoistaMeillä 4 v on alkanut lisätä yksittäisiin sanoihin kontti-kielen tyyppisiä jatkoja. ÄR-SYT-TÄ-VÄÄ. Se ei voi sanoa esim. pelkästään askarrella vaan sen pitää sanoa askarrella-paskarrella-makalaskarrella.
VastaaPoistaEttä sympatiaa vaan täältäkin.
Onpa outo tapa! Sellaisella hyvällä tavalla! :D
PoistaMutta toistettuna varmasti puuduttavaa.
Mun äitini (ja isoäitini) myös inhosi lässytystä, mä kyllä itse puhun vauvoille (ja koirille ja hevosille) eri tavalla kuin isommille, mutta en ehkä ihan sellaista lässynlässyn. Mä yritin ehkä esikoisen kanssa vähän opetellakin sellaista vauvapuhetta, kun tuntui myös oudolta puhua sellaiselle parikiloiselle paketille niin kuin täysikasvuiselle - sekin häiritsee, että vastausta ei paljon kuulu.
VastaaPoistaMä voin kuvitella miten lapsen lässytys raastaa hermoja. Esikoinen aina välillä vääntää jotain sellaista kummallista bimbo-aksenttia, jota en voi sietää yhtään - minkä mä sille olen kyllä sanonutkin. Onneksi se ei ole tajunnut, että sillähän voisi ärsyttää mua sitten ihan tahallaan.
Kyllähän vauvoille puhuu ilmeikkäämmin. Mä luulen, että se tulee luonnostaan. Tai ei se kyllä itsellä esikoisen kanssa tullut. Pitkään pohdin, että mitäköhän tälle patukalle nyt pitäisi sanoa, kun ei se kuitenkaan vastaa. Mutta sitten sen arkisen selostamisen jotenkin sisäisti.
PoistaMä tiedän ton bimbo-aksentin!!!! Kamala!!! Meillä se on sellainen nasaalihonotus, joka saa verenpaineen kohoamaan välittömästi. :D
mä muistan että esikoinen alkoi lässyttää esikouluiässä ja sai mut ihan pähkinöiksi sillä. tilitin yhdelle kaverille (ammatiltaan psyk.sairaanhoitaja) ja se dumasi että vika on mussa :) että oon vaan tosi outo äiti. mutta kertoi että sille kävi pari vuotta myöhemmin samat kun oma lapsi kasvoi. se lähestyttiin aihetta psykologiselta kantilta. että se sisäsyntyinen ärsytys johtuu jostai eriytymisprosessista (koska naapurin lapsen lässytys ei juurikaan sun napaa kaivele) ja siihen että lapsi on jostain keksinyt sen lässyttämisen, auttaa vaan se, että sanoo suoraan että puhuis kunnolla. meni kyllä sillä ohi. aikanaan ;)
VastaaPoistanyt kierroksessa lapsi nro kaksi. eskari-iässä. ja alkanut lässyttää. huoh.
puolisoni väittää että se on nimenomaan mulle tarkoitettua kommunikaatiota, jossa jotenkin pehmeästi lässyttäen esim. pyydetään jotain. sen sijaan että se herättäis mussa äidinvaiston ja empatian, se vaan ärsyttää. ( = eriytymisprosessiako?) no enivei. ei se muílle lässytä juurikaan...
Kiva kaveri! :D
VastaaPoistaMutta tuo eriytymispointti voi kyllä pitää paikkansa. 4-vuotias on jo aika eriytynyt ja se paluu siihen vauvaroikkumiseen herättää ainakin itsessäni ahdistusta. Meillä se lässytys tuntuu jotenkin jääneen päälle, että lapsen tuntuu olevan vaikeaa puhua tavallisella äänellä kenellekään. Onneksi muutkin hokevat, että nyt ei saa selvää. Jos se vaikka menisi perille.
Meillä 4-vuotias alkoi yhtenä päivänä leikkiä 1-vuotiasta, ja meni monta viikkoa, että se puhui pelkästään lässyttämällä eikä esim. taivuttanut sanoja vaan puhui aina pari kolme sanaa vaan putkeen. Meni kyllä hermo siihen, ehkä varsinkin kun tämä on lapsistamme se, joka on kielellisesti lahjakkain ja puhunut pitkillä lauseilla 1,5-vuotiaasta asti, oppi uuden kotimaan kielen muutamassa kuukaudessa jne. En vaan jaksanut lopulta reagoida sen vauvajuttuihin, niin lässyttävä 1-vuotias vaihtui taas ihanaan 4-vuotiaaseemme.
VastaaPoista