Havahduin huomaamaan, että blogi täyttää tänään kolme vuotta. Kolme vuotta! WOOP WOOP!!! Yli neljäsataa tekstiä minun elämästäni. Välillä pysähdyn miettimään, minkälaisen kuvan minusta saisi, jos ei olisi koskaan tavannut minua ja lukisi jokaisen tekstin. Tai vain muutaman. Sitten päätän olla ajattelematta asiaa, koska alkaa ahdistaa.
Paljon on tapahtunut kolmen vuoden aikana: lapsiluku on kasvanut, kantakaupunki vaihtunut rivitaloelämään ja kotiäitiys palkkatyöhön. Kun aloitin tämän blogin, en tuntenut juurikaan toisia äitejä. Nyt äitiystäviä ja -kavereita on monta kymmentä. Se on aika mukavaa. Ja sitten lisänä olette te siellä -ihmiset, joita en ole koskaan tavannut, vaikka tavallaan olen. Monen vuoden ajan te olette olleet osa minun elämääni ja kiinnostuneet ajatuksistani. Se jaksaa aina säännöllisesti ihmetyttää ja ilahduttaa minua.
Kiitos siis teille kaikille kommenteistanne tai ihan vaan kiinnostuksestanne vuosien varrella. Te teette tästä harrastuksesta mukavan. Jatkan alkoholinhuuruisia päivityksiäni ja nostan punaviinilasin edessä siintävälle neljän päivän vapaalle ja siinä samalla myös tuoreelle 3-vuotiaalle. Kippis.
Paljon on tapahtunut kolmen vuoden aikana: lapsiluku on kasvanut, kantakaupunki vaihtunut rivitaloelämään ja kotiäitiys palkkatyöhön. Kun aloitin tämän blogin, en tuntenut juurikaan toisia äitejä. Nyt äitiystäviä ja -kavereita on monta kymmentä. Se on aika mukavaa. Ja sitten lisänä olette te siellä -ihmiset, joita en ole koskaan tavannut, vaikka tavallaan olen. Monen vuoden ajan te olette olleet osa minun elämääni ja kiinnostuneet ajatuksistani. Se jaksaa aina säännöllisesti ihmetyttää ja ilahduttaa minua.
Kiitos siis teille kaikille kommenteistanne tai ihan vaan kiinnostuksestanne vuosien varrella. Te teette tästä harrastuksesta mukavan. Jatkan alkoholinhuuruisia päivityksiäni ja nostan punaviinilasin edessä siintävälle neljän päivän vapaalle ja siinä samalla myös tuoreelle 3-vuotiaalle. Kippis.
Onnea kolmivuotiaalle! Ja kiitokset hyvistä keskustelunaloituksista kautta vuosien - itse olen varmaan lukenut sua sen ajan kuin olen blogeissa pyörinyt, eli parisen vuotta. Hyvin olen palstallasi viihtynyt.
VastaaPoistaInternet on hyvä keksintö.
Poista2v.uhma takana ja toinen Lasissa? :) Hyvä on blogisi, hyvä Liisa! Sitä ei kyllä uskalla miettiä liikaa miten kummallisen kuvan itsestään täällä blogimaailmassa antaa, sehän on vain yksi rooli monien joukossa.
VastaaPoistaMulla on varmaankin jäänyt uhma pysyvästi päälle. :)
PoistaOnhan se kuva minusta varmasti tosi vajavainen ja vääristynytkin, kun aika suuri osa asioista, joiden parissa puuhaselen, jää blogin ulkopuolelle.
Kiitos ja onnea!
VastaaPoistaJee!!
PoistaNiin tosiaan, olin juuri kuullut olevani tiineenä kun tänne ekaa kertaa löysin, hirveellä pullalla juuri tällaiseen äitiblogiin enkä mihinkään supermutsiviritykseen, huh! Nyt tuo tiineyden tulos on kohta 2v ja elämäni toinen testi on tehty. Huh toisen kerran.
VastaaPoistaKiitos sulle ja onnea siitäkin että tämä kauhea skumpaton elämänvaihe on sulla jo takana. Se on paitsi yllättävän rankkaa, myös yllättävän rankkaa myöntää itselleen että on rankkaa olla ilman. Huh vielä kolmannenkin kerran.
-Hanna
Mä aloin oikein miettiä tuota alkoholittomuutta, koska se kyllä oli välillä ärsyttävää raskaana ollessa. Mä kyllä välillä maistelin ruoan kanssa pieniä määriä.
PoistaMutta siis: Olisi se varmaankin ihan yhtä lailla ärsyttävää, jos ei vaikka saisi syödä pastaa yhdeksään kuukauteen, jos söisi mielellään pastaa noin muuten. Tai vaikka suklaata. On hankalaa muuttaa tapoja, joihin on tottunut, vaikka kyse ei ole mistään vakavasta riippuvuudesta. Että olkaamme vapaita alkkisfiiliksistä, jos niihin ei ole mitään oikeaa syytä.
Onneksi olkoon ja kiitos itsellesi! Blogisi on yksi niistä harvoista, joita luen säännöllisesti, ja aina odotan uutta postausta - sekä kommentteja, täällä käydään todella hyvää keskustelua. En nyt muista, kuinka pitkään olen linjoilla roikkunut, mutta varmaan ainakin vuoden. Enkä aio lähteä mihinkään, ettäs tiedät.
VastaaPoistaTämä oli mukava tieto! :D
PoistaÄitienpäivän iltana mulla ei ollut muutakaan tekemistä, niin aloitin blogisi lukemisen alusta asti. Oikeastaan mua kutkutti tietää, milloin törmäisin juttuihin, jotka olen jo lukenut. Tänään. Löysin blogisi siis syyskuussa 2011, kun odotin viimeisilläni esikoistani.
PoistaOli muuten hauska lukea niitä vanhoja tekstejäsi, kun olit blogin alussa aika lailla samassa elämäntilanteessa kuin minä nyt. Hieman hirvitti tietysti lukea kahden lapsen alun arjesta, väsymyksestä ja uhmasta, mutta onneksi tiedän nykyjuttujesi perusteella, että sekin helpottaa.
Syksy 2011 oli kyllä paha. Mutta niin vaan sekin Vaihe tuli ja meni. Hauskaa, kun olet jaksanut lukea! :)
PoistaOnnea, kolme vuotta!
VastaaPoistaTämä on yksi niistä harvoista blogeista josta olen lukenut kaikki tekstit. Täältä löytää aina asiaa ja paikalla on usein niin välkkyä porukkaa että juttujasi ja kommentteja on ilo lukea! Harvoin kommentoin, mutta aina luen :)
Kommentointi on kyllä tuonut minullekin paljon iloa ja ajateltavaa. Kiitos siis myös teille kaikille! :)
PoistaSinusta on saanut blogin kautta hyvinkin mielenkiintoisen, fiksun ja skarpin kuvan joten kiitokset siitä tai siis näistä jutuistasi, hyvää kamaa, hyviä nostoja, kippis!
VastaaPoistaKirsi, aktiivinen lukija
Kiitos Kirsi! :D
PoistaOnnea ja kiitos ajatuksia herättävästä blogista! Aloin lukea sitä, kun odotit kuopustasi ja siitä lähtien olen vieraillut täällä säännöllisen epäsäännölisesti, ja jopa kommentoinut!
VastaaPoistaMissä muuten tutustuit muihin äiteihin niin, että siitä tuli ihan ystävyys? Mullakin on äitikavereita, mutta ystäviä en saanut vaikka olen yrittänyt.
t.L.
Ystäviksi asti on edennyt vain ihan muutama. Leikkipuistossa olen tutustunut, mutta suhteutettuna siihen, kuinka monta tyyppiä niissä parissa leikkipuistossa olen tavannut, on se ihan häviävän pieni osuus siitä ihmisryhmästä. Eli melkoista tuuripeliä. Mutta ehdottomasti kannattaa ehdottaa sille mukavalle tyypille jotakin yhteistä menoa, jos haluaisi tutustua paremmin.
PoistaKiitos tästä blogista, joka menee osastolle "terapeuttiset". Bongasin tän tuossa kevättalvella Äitikortti kirjaa googlateasani. Silloin raskaana ja nyt kolmiviikkoisen äitinä sekä tää blogi että tuo kirja pitää pelkällä olemassaolollaan mut jotenkuten kuuntelemaan järjen ääntä kaiken kiintymysvaistosuhdeluonnollisuusvanhemmuusvaatimusten keskellä. Niin, ne vaatimukset lienee kovimmat mun omassa päässä. Mutta kiitos.
VastaaPoistaVoi että. Kivaa lukea tällainen kommentti! :)
PoistaOnnea uuteen elämänvaiheeseen! Ja rohkeutta olla juuri sellainen äiti, kuin itsestä hyvältä tuntuu. :)