maanantai 28. tammikuuta 2013

Kasvattavaa

Saimme päiväkodista tutustuttavaksi neljäsivuisen monistesarjan, jossa kerrotaan minkälainen 4-vuotiaan täytyisi olla. Tunne-elämä, sosiaaliset taidot, leikki, tarkkaavaisuus, motivoituminen, muisti, oppiminen, kielellinen kehitys, motoriset taidot ja omatoimisuus. Lista käydään läpi elämämme ensimmäisessä varhaiskasvatuskeskustelussa. Odotan innolla, saammeko keskustelun pohjalta ammatti-ihmisten toimintasuosituksia oman pikku mussukkamme kasvun ja kehityksen keskivertoraiteille saattamiseksi. Onko kotihoito pilannut kaiken, vai onko jotain vielä pelastettavissa?

Mielenkiintoisia hetkiä koin jo varhaiskasvatuskeskustelun toteutusaikaa sovittaessa. Mies oli hoitanut lasten hoitoonviennin kolmen ensimmäisen päiväkotiviikon aikana joka aamu. Kun minä satuin viime viikolla, myöhäisen töihinmenon vuoksi samaan pestiin, otettiin minut innostuneena vastaan. Henkilökunnalla oli kova kiire saada varhaiskasvatuskeskusteluaikaa sovittua. Ehdottelin aikoja ja kerroin vielä kysyväni mieheltä, josko joku aika olisi hänelle parempi kuin toinen. Ei isää siinä tarvita, minulle ilmoitettiin nopeasti. Hämmentyneenä kyselin, eikö kasvatuskeskustelussa tarvita molempia vanhempia. Kuulemma ei.


Olen lähes viisi vuotta seurannut, minkälaisen statistin roolin mies saa neuvolajärjestelmässä, mutta tämänkaltainen asennoituminen päivähoidossa yllätti jälleen. "Eihän uros pentujen kanssa juurikaan hyysää." summasi Marjatta Henrichsson vastineessaan tasa-arvoisempaa hoitovastuuta Hesarissa peräänkuuluttaneelle Heikki Hiilamolle. Minua Henrichssonin näkemys nauratti, mutta Marjatta ei tunnu olevan näkemyksineen yksin. Mies on useasti edelleen vähäpätöisempi vanhemmista suhteessaan lapsiin.

Tuntuu entistä tärkeämmältä, että menemme keskusteluun yhdessä. 

27 kommenttia:

  1. Ehdottoman tärkeää imo, että menette sinne yhdessä. Aika outoa tuollainen käytös kyllä, koska minusta niin neuvolat, sairaalat kuin päiväkoditkin pitäisi olla kannustamassa isää mukaan juttuihin.

    Meillä on taas ollu erilailla, ku ollaan saatu ihmetyksiä neuvolasta kun sinne tulee lapsen lisäksi kolme tyyppiä: isi, äiti ja isin uusi vaimo... *huoh*

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt! Täytyi vähän itsekin henkäistä tämän teidän neuvolaseurueen kokoonpanosta. :D

      Mutta hyvä jos toimii teillä! Itsellä vaatisi vähän venymistä.

      Poista
  2. No jo nyt on.

    Meillä kyllä toivottiin - onneksi - molempien tulevan paikalle. Ja onneksi mentiin, en mä olisi niitä käytäntöjä kuitenkaan muistanut kaikkia miehelle selostaa. Mies sitäpaitsi hoiti pehmeän laskun päiväkotiin ja oli muutenkin kaikesta paljon paremmin perillä kuin minä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mulla ei ole juuri mitään käsitystä niistä päiväkodin kuvioista, kun minä vaan noukin lapset puhalta iltaisin. On siis olemassa asioita, joita mies tietää paremmin! :D

      Poista
  3. Niin ja tuo 4v keskustelu ei olekaan mikä vaan keskustelu. Siihen liittyy se neuvolan 4v tarkastus myös ja päiväkoti toimittaa oman arvionsa lapsesta neuvolaan ja se laitetaan sitten myös kirjoihin ja kansiin. Tämä, mikäli ette ehtineet käydä vielä siellä neuvolassa ennen päiväkodin aloittamista.

    Niin ja menkään yhdessä vaan, jos mahdollista.
    Nimim. Minoon-kaikki-neuvolat-ja-vasut-joutunut-hoitanut-ihan-yksin. (Tämä tosin ok, mutta jos saisi valita, menisin kaksin.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No nyt on jännät paikat! :D On kyllä mielenkiintoista kuulla päiväkodin näkemys omasta lapsesta.

      Poista
  4. Kiitos tästä kirjoituksesta. Luen juuri Meriläisen & Huhdan Feministin käsikirjaa, juuri aiheeseen sopivasti. Epätasa-arvoa pitävät yllä myös naiset.

    Miten me voisimmekaan saada perheasioihin (ja muuallekaan) tasa-arvoa, jos viranomaistenkin asenteet ovat ahtaita sukupuolirooleja pönkittäviä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuota naisten epätasa-arvon ylläpitämistä olen pohtinut paljon, kun Hiilamon HS:n sunnuntaikynä sai niin monet naiset suuttumaan. Jos sosiaaliturvaan sisältyvillä korvamerkinnöillä saataisiin enemmän miehiä jäämään kotiin, olisi varmaankin miesten saaman kohtelu neuvolassa ja päivähoidossa muututtava, kun miesten osallistumisesta tulisi ihan tavallinen asia.

      Omaa miestä päivähoidon käytös vitutti ja kyllä se ärsyttää itseäkin, kun näkee miten neuvolassa katsekontakti otetaan vain minuun. Naisten pitää tässä asiassa mun mielestä ajaa myös miesten asiaa, koska uskon ihan oikeasti, että hoitovastuun tasa-arvoisempi jakautuminen tarkoittaisi myös onnellisempia parisuhteita.

      Poista
  5. Aikas kumma juttu. Meilläkin kysyttiin vaan multa varhaiskeskustelulle sopivia aikoja, mutta luulen, että olen onnistunut jo nyt antamaan itsestäni niin hysteerisen ja pikkutarkan mutsin mielikuvan, mies puolestaan aika rennon kuvan. Lisäksi se oli syksyllä aina töissä niin, ettei olisi ehtinyt. Tavallaan olisin toivonut, että mies olisi ollut siellä mukana, kun alkoi niin hirveästi ottaa päähän se aliarvioiminen. Mies olisi tasan sanonut joka kohtaan, että kyllä se kuulkas jo tuonkin osaa...
    Aloituskeskustelussa oltiin molemmat ja mieluiten aina mennään yhdessä kuin yksin. Jos joskus toisen täytyy jäädä kotiin lastenvahdiksi niin sitten yleensä minä menen, koska mies ei osaisi kertoa tarpeeksi tarkasti, mistä on puhuttu :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No se on kyllä totta, että jälkiraportointi usein miehillä jää puutteelliseksi! :D

      Poista
  6. Onpa outoa, jyväskylässä haluttiin molemmat vanhemmat jos vaan oli mahdollista. 4v syksynä ei keskusteltu kun ei ollut tarvetta siihen påiväkodin mukaan :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hyvä Jyväskylä!! Ja hyvä teidän 4-vuotias!

      Poista
  7. Kyllähän miehiä suomalaisessa perheessä edelleen syrjitään, se on selvä. Se ärsyttää melkein eniten, että miehen kotona olo on sankarillista ja naisen lusmuilua. Naiset kuuluvat neuvolaan, miehet voivat tulla statisteiksi taustalle. Ilmeisesti sama päiväkodissa. Mun pitikin soittaa tänään neuvolaan ja vaitaa aika aikaisemmaksi, kun mies haluaa tulla ehdottomasti 2v neuvolaan mukaan... Mutta onhan se ymmärrettävää, kun se on ollut vuoden tuosta lapsen elämästä kotona ;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kotona ollessani hoidin suurelta osin lasten neuvolat, mutta nyt mies hoitaa ne yksin.

      Poista
  8. Niin totta. Itse hämmästelin Hiilamon kirjoitusta lukiessani, ettei kai kukaan nainen vastusta miehen nykyistä suurempaa roolia lastenhoidossa. Lukiessani seuraavan viikon vastineita ymmärsin, että Hiilamo tiesi, mistä puhui, minä en.
    Meillä mies oli kotona 4 kk, mikä oli minulle aikamoinen pettymys - alun perin olin kuvitellut, että jakaisimme hoitovastuun tasan "vuosi mulle, vuosi sulle" -periaatteella. Kaveripiirissäni (etenkin naisten keskuudessa) mieheni on kuitenkin sankari ja superisi. Mitä hän tietysti onkin, hyvä isä ja kelpo aviomies, mutta kyllä mulle ne korvamerkityt isäkuukaudet kelpaisi, jotta miesten olisi helpompi jäädä kotiin pitemmäksi ajaksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se Hiilamon teksti oli mun mielestä hyvä. Järkevintä kai olisi taloudellisesti sekin, että molemmat vanhemmat tekisivät osa-aikaista työtä ja lapsi olisi kotona. Tämän puolesta on tässä blogissa puhunut ainakin yksi kiintiömies.

      Noissa sosiaalitukia koskevissa ratkaisuissa tehdään paitsi ratkaisuja yksittäisille perheille, myös politiikkaa, jolla ohjaillaan tasa-arvokehitystä. Se tuntuu monesti näiltä kotiäitiystouhottajilta unohtuvan.

      Poista
  9. Isien puolesta! Hyvä ettämenette yhdessä ja kylläpä on aika vanhakantainen kutsu ollut alunperin.

    Minä olen myös käynyt ensimmäisessä vasussa ja vau, olipa jännää! Toki naisena (vai äitinä) mietin montaa asiaa jälkikäteen (niin kuin nlassa- mitähän se sillä tarkoitti? Mies: sitä mitä sanoikin? Nii joo.) ja se jälkipuinti olisi tosiaan voinut olla poikaa :D. Mutta niin sitten taas järki voitti ja muistin myös ne hyvät asiat ja mitkä menee hyvin, enkä liioitellut kohtia joita harjoitellaan, kun niitä on _meillä kaikilla_!

    Leijonaemoefekti on joskus jännä fiilis, ihan hyvä, että välillä järkikin astuu peliin, eikä ota kaikesta nokkiinsa tai lähde aina joka paikkaan valmiiksi puolustuskannalla.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tässä alkaa ihan jännittää, että mitä palautetta siellä keskustelussa tulee!! :D

      Poista
  10. Kyllä lähtökohtaisesti molemmat vanhemmat kutsutaan vasu ym. keskusteluihin.Toisinaan pääsee vain toinen vanhemmista ja sekin on ok. jos vaihtoehtona on ettei tule kumpikaan.
    Mikäli vanhemmat ovat eronneet eivätkä voi jostain syystä olla saman pöydän äärellä, tarjotaan etävanhemmalle mahdollisuutta tulla erikseen.
    Molemmat vanhemmat ovat yhtä tärkeitä,joilla on samanarvoinen asema lasten asioista puhuttaessa/sovittaessa.

    VastaaPoista
  11. Kyllä vasuun kuuluisi ehdottomasti kutsua molemmat vanhemmat, anonyymi edellä selostikin asian melko kattavasti :) Tuota vain vielä ihmettelen, että teille tuollainen nivaska annettiin luettavaksi... 4-vuotialle tosiaan tehdään neuvolaan annettavaksi (vanhempien luvalla) lomake, jossa arvioidaan lapsen taitoja eri osa-alueilla, mutta en kyllä ymmärrä miksi tuollainen "opus" pitäisi kahlata. Ja vasussahan olisi tarkoituksena keskustella lähinnä niistä asioista, jotka vanhemmat kokevat tärkeiksi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ok, mä en tiedä käytännöistä vielä mitään. Me ollaan oltu ihan tyytyväisiä lasten päivähoidon aloituksesta, joten ei meillä kamalasti mitään asiaa kyllä ole keskusteltavaksi. :)

      Poista
  12. Mä muistan esikoisen pph-ajalta, että joka kerta kun isä haki lapsen hoidosta, hän ei tiennyt lapsen hoitopäivästä yhtikäs mitään. Mulle hoitaja taas selosti ummetlammet. Kyllä se vähän niinkun nyppi!

    VastaaPoista
  13. Niin ja meidän Vasuun ei kyllä kutsuttu muita kun mut, ei siinä edes varmaan kysytty et tuleeko isä. Olin mä, pph ja pph:n esimies muistaakseni.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hassua, että miesten ei ajatella olevan kiinnostuneita lapsiensa tilanteesta.

      Poista
    2. Vaikka nyt ilahduttavasti on yhä enemmän isiä, jotka ymmärtävät, miksi omasta jälkikasvustaan kannattaa olla kiinnostunut ja miksi ylipäänsä kannattaa pysytellä ajantasalla oman perheensä asioista, niin edelleen on hämmentävän paljon mennyttä maailmaa ja vanhoja sukupuolirooleja haikailevia naisia ja miehiä.

      Nyt oli taas Ylen sivuilla keskustelua tästä kotihoidontuesta ja eipä keskusteluun kovin moni mies osallistunut, suurin osa oli naisia. Miksi miehet eivät halua keskustella lastenhoidosta? Varsinkaan se uraisiä ei keskustelussa juurikaan näkynyt.

      Miksi äitien kohdalla kotihoitokeskustelu kulkee usein rataa "oma valinta" ja "lapsien parhaaksi", mutta vastaavasti isistä puhuttaessa ollaan tyrmistyneitä, että kuka nyt edes kehtaa ehdottaa, että miehet jäisivät kotiin, ja seuraavaksi ryhdytäänkin puhumaan rahasta. Eihän mies ilman kunnollista korvausta kotiin jää. ;)

      Yleisemmällä tasolla, aihetta kaukaisesti sivuten (sori!), minua hämmästyttää joidenkin miesten tarve ulkoistaa itsensä oman perheensä arjesta täysin. He käyvät ikään kuin vierailevina tähtinä piipahtamassa omassa kodissaan, palveltavina kuin pikkulapset. Sitten he ovat hyvin ihmeissään, kun vaimo haluaa palvelijarooliin kyllästyttyään eron ja lapsetkaan eivät halua viettää isänsä kanssa aikaa.

      Poista
    3. Hyvin perinteisten sukupuoliroolien parisuhteita näkee kyllä edelleen omankin ikäisissä perheissä. Ja varmaan se joillakin toimii, mutta kyllä aika moni nainen edelleenkin puree huulta miehen vältellessä vastuuta lasten hoidosta.

      Se on kyllä totta, että miehet ovat hämmästyttävän hiljaa tässä kotihoidontuki asiassa. Itseä alkaa väsyttää kotiäitien jankkaus, että mitään ei saa muuttaa. Kaivattaisiin kyllä uutta verta tähän keskusteluun.

      Mutta uskon kyllä myös, että naiset mahdollistavat miehen heittäytymisen lapsen rooliin. Jos ei ota itselleen palvelijan roolia, on toisen melko hankalaa heittäytyä toimettomaksi ihmettelijäksi.

      Poista