Joinakin aamuina kun on oikein väsynyt, toivoisi että olisi syksy. Silloin voisi vetää pipon päähän, kääriytyä jättimäiseen kaulahuiviin ja olla piilossa kaikilta. Lämpimällä säällä voi piiloutua vain aurinkolasien taakse. Tällaisina väsyneinä päivinä haluaa vaatteiden olevan löysiä.
Vaikka kotiäitinä voi periaatteessa täysin despoottimaisesti päättää mitä tehdään, on arki kuitenkin toista. Ulos puistoon on parempi lähteä, koska sisällä joutuisi koko ajan viihdyttämään jalassa roikkuvaa kääpiötä, eikä sitä väsyneenä jaksa. On siis jalkauduttava ulos, vaikka ei yhtään huvittaisi olla ihmisten ilmoilla. Näinä päivinä töissä sulkeutuisi tiukasti omaan työhuoneeseen ja lähtisi lounaalle yksin. Kotiäiti vetää siis ylleen turvallisen löysäilyasun ja kyyditsee lapsensa läheiseen leikkipuistoon.
Hankin Leen porkkanamalliset lököfarkut talvella, kun piti saada housut joiden alla pystyi käyttämään sukkahousuja. Pillifarkut ja sukkahousut kun ovat maailman kamalin yhdistelmä. Malli on minusta jotenkin boyfriend-farkkuja hauskempi, koska lahje on alhaalta aika kapea. Farkkujen malli lyhentää sääret n. 50 cm:n mittaisiksi, mutta se ei haittaa. Paitsi ehkä muutaman sekunnin silloin, kun seisoo Stockmannin lastenosastolla trikoisiin sonnustautuneen Nina Heralan vieressä.
Näissä vetimissä sitä sitten ollaan siellä puistossa ja vältellään joutumasta keskusteluun kenenkään kanssa, koska lauseiden muodostaminen tuntuu hyvin hankalalta. Katsotaan kelloa usein ja mennään yhtä aikaa lapsen kanssa päiväunille. Tätä päiväunioptiota ei ihan jokaisella työpaikalla ole.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti