Syyllisenä Turussa

Lähdimme lauantaina miehen kanssa yhdeksi yöksi vierailulle Turkuun. Odotin reissua innolla. Oli mukava päästä pitkästä aikaa kahdestaan reissuun, ilman että kaikkia menoja ja syömisiä tarvitsisi suunnitella kääpiön ehdoilla. Oltaisiin siis vähän niinkuin ennen ja olisi rentouttavaa. Jos siis osaisi rentoutua.

Jo torstai-iltana orastava syyllisyys alkoi nostella päätään. Voidaanko me jättää kääpiö niin pitkäksi ajaksi hoitoon? Nukkuuko se jos me ei olla kotona? Tuleeko sille hätä?

Syyllisyys ei johdu siitä, että olisimme jättäneet lasta muiden hoitoon jotenkin poikkeuksellisen paljon. Kääpiö on ollut hoidossa viimeisen puolen vuoden aikana muistaakseni kerran, jos kahta lääkärikäyntiä ei lasketa. Eli siis todella vähän. Syyllisyydelle ei siis ole mitään "oikeaa syytä". Hakiessani puistossa vertaistukea orastavalle syyllisyydelleni, päädyimme pyörittelemään päätämme tuolle kaikille tutulle tunteelle. Miksi sitä ei saisi jättää lastaan turvallisen ja tutun hoitajan käsiin ja nauttia ihanasta vastuuttomuudesta?

Kuva Google

Olen huomannut, että äitiyteen liittyy valtava määrä syyllisyyttä, ahdistusta ja epävarmuutta. Syyllisyyttä siitä että välillä kaipaa enemmän omaa aikaa, syyllisyyttä siitä että ei aina jaksa leikkiä lapsen kanssa tarpeeksi tai siitä että tulee joskus huudetuksi lapselle. Ahdistusta, kun ei tiedä mitä pitäisi tehdä ja epävarmuutta siitä toimiiko oikein. Olen kuitenkin parhaani yrittänyt, vajavaisuuksistani ja puutteistani huolimatta.

Jo äitiyden alkumetreillä oli pakko myöntää oma riittämättömyytensä. Ei tuntenut itseään yhtään äidiksi eikä ollut harmaintakaan aavistusta mitä pitäisi tehdä. Täytyi vain oppia elämään sen kanssa, että aina ei voi tajuta mikä lapsella on vikana. Aina ei jaksa. Välillä lapsi suututtaa. Välillä kärsivällisyys ei riitä. Välillä kaipaa vapautta. Mutta vapaus ainakin tänä viikonloppuna Turussa oli suhteellista. Pitkin iltaa pohdin mitäköhän kotona tapahtuu ja onko kääpiö minulle vihainen kun palataan kotiin. The good old ball and chain nimitystä ei pitäisi käyttää aviopuolisosta vaan lapsesta. Siitä ei noin vaan irtauduta.

Istuessani aamujunassa matkalla kotiin syyllisyys vaihtui ikäväksi. Voi kun olisi jo kotona pötköttelemässä lattialla kääpiön kanssa. Oli mukava palata kotiin, kun oli välillä käynyt jossain muualla.