torstai 27. toukokuuta 2010

Ei Saa

Lähdemme viikonloppuna miehen kanssa yhdeksi yöksi matkalle ja kääpiö jää kotiin siskoni kanssa. Jotta kotona säilyisi tuttu ja tavallinen meininki, aloin pohtia mistä asioista (kielloista) täytyy mainita siskolle. Kääpiö on luonteeltaan hyvin voimakastahtoinen ja käyttää sumeilematta hyväkseen välttävän silmän. Listailin mielessäni asioita, joiden kanssa taistelemme päivittäin. Listasta muodostui toistakymmentä kohtaa sisältävä toimintaopas kodinelektroniikan, viherkasvien ja ruokailuvälineiden käsittelyyn.

Vauvoille ei tarvitse pitää kuria. Ryömivä vauva ei saa vielä hirveästi pahaa aikaan, eikä myöskään ymmärrä tekevänsä väärin. Toisin on puoltatoistavuotta lähentelevän taaperon kohdalla. Taapero tietää tiettyjen asioiden olevan kiellettyjä, mutta tekee niitä silti. Ennen pahantekoon siirtymistä kääpiö heristelee itse tomerasti etusormeaan ja käy tämän jälkeen tositoimiin, renkkaamaan tietokoneen näppäimistöä tai paukuttamaan palikalla pöydän pintaa. Huomaan uhkailevani (kasvattavani) kääpiötä päivittäin. "Ei saa lyödä lapiolla. Äiti ottaa lapion pois jos et usko." "Ei saa heitellä lusikkaa. Joudut pois pöydästä jos et usko." Ja niinhän siinä käy, että kääpiö ei usko. Kääpiö myös haluaa kokeilla kaikkea ja joka paikassa.


Kuvassa heristelen merkitsevästi sormeani kirjahyllylle ja Buddhalle

Perheemme on kuitenkin ollut hyvin laiska suorittamaan minkäänlaisia kodin muutostöitä vauvan saavuttua. Pistorasioissa ei ole suojia, laatikoissa tai kaapeissa ei ole sulkijoita, hellassa ei ole suojaa. Olen lähinnä keskittynyt kieltämään lasta koskemasta pistorasioihin ja hellaan. Laatikot ja kaapit on tyhjennetty lattialle moneen otteeseen, mutta en silti ole saanut aikaiseksi Ikeasta haettujen sulkuhärpäkkeiden asennusta. Terävät veitset olemme sentään siirtäneet pois kääpiön ulottuvilta.

En oikeastaan usko, että kodin jokaista terävää kulmaa kannattaa vuorata superlonilla vauvan saavuttua. Kypärä päässä ei voi elää loputtomiin, vaan on vaan pakko todeta että välillä sattuu ja tapahtuu. Täytyy kyllä myöntää, että edelleen katselen sydän kurkussa nukke ja ämpäri kädessä liukumäkeen kapuavaa kääpiötäni. Vastuu toisesta ihmisestä tuntuu joskus aivan liian suurelta kantaa. Tuntuu kamalalta, että lastaan ei vaan voi suojata kaikelta. Eikä nyt siis puhuta pelkästään keittiöveitsistä.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti