Minusta korkokengät ovat ihania. Minusta olisi hauskaa käyttää niitä vaikka joka päivä. Olen kuitenkin mukavuudenhaluinen ja useimpina päivinä vedän jalkaan tennarit ja olen tyytyväinen. Onneksi on olemassa myös mukavia korkokenkiä, joissa muutaman tunnin tepastelu onnistuu hyvin. Joissakin korkkareissa koko päivänkin.
On myös olemassa korkokenkiä jotka ovat ihania, mutta niissä ei vaan voi kävellä. Tämä tekee kengistä käyttökelvottomat. Nämä ovat kenkiä, joissa yli viiden minuutin seisominen muodostuu omaksi pieneksi helvetikseen. Stuart Weitzman, meillä on ongelma.
Tiesittekö muuten, että jaloista on lähes mahdotonta saada kaunista kuvaa.
Stuart Weitzman on nimittäin valmistanut juurikin tällaiset sandaletit. Vai ovatko nämä sandaalit? Mikä ero niillä on? Joka tapauksessa nämä ovat minun kalleimmat kenkäni, enkä voi käyttää niitä. Paitsi kotioloissa tepastelen niillä joskus ihan huvikseni. Kodin ulkopuolella olen käyttänyt niitä viimeisen kolmen vuoden aikana kaksi kertaa. Ensimmäisen kerran omissa häissäni, toisen kerran yksien toisten tyyppien häissä.
Kenkäkaupan myyjä vakuutteli, että nämä kengät jalassa voi tanssia läpi yön. Minä selvisin häiden jälkeiseen päivälliseen saakka. Hotellille piti sipsutella sandaalit nöyränä kädessä, koska päkiäni olivat syttymässä tuleen. Onneksi Las Vegasissa voi tehdä jopa kilometrien mittaisia kävelyitä kokolattiamattoja pitkin.
Uskottelin itselleni, että ongelma on ratkaistavissa geelityynyillä. No eipä ollut. Toissa kesänä pohdin jo ennen hääseremonian alkua Stuart Weitzmanin tappamista. Kirkon ulkopuolella seisoskellessa vaihtelin painoa jalalta toiselle maaniseen tahtiin ja näytin lähinnä pissaa pidättelevältä lapselta.
Kaivoin Stuartit taas esiin, koska ne muistuttavat minua Sex and the city-elämästä. Unelmissani vetäisin ensi-iltapäivänä jalkaani beiget chinot, Stuartit ja ohuen rennon valkoisen t-paidan ja kultaisia koruja. Jos siis ei tarvitsisi kävellä. Tai seistä. Täytynee siirtyä suunnitelmaan B.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti