Olen seurannut pitkän talven kavereiden lastensairastamisraportointia ja pohtinut, miten jotkut voivat olla ihan jatkuvasti jossakin taudissa. Tai kuinka monta kertaa siellä lääkärissä täytyy flunssan vuoksi ravata. Siihen samaan syssyyn olemme odottaneet jännityksellä lasten sairastamiskäyrän muutoksia päiväkodin aloituksen jälkeen. Irtisanoimme viime kesänä lasten sairausvakuutukset, joten korvatulehduskierteen tullen olisimme julkisen terveydenhuollon armoilla tai vaihtoehtoisesti jatkuvien putkitusten maksumiehiä.
Kolme kuukautta selvisimme ilman poissaoloja päiväkodista, kunnes kakkonen alkoi maanantaiyönä oksentaa. Päivää myöhemmin tauti siirtyi ns. alemmalle osastolle. Miehelläkin meni vatsa sekaisin ja esikoinen liittyi sairasjoukkoon viime yönä. Raportoituani eritekuulumisia työpaikalleni, ei minua varsinaisesti toivotettu avosylin toimistoporukkaan. Mitäpä jos olisit pari päivää poissa? Minulle ehdotettiin pontevasti.
Täytyi siis jäädä kotiin. Harmittelin työkaverin päälle kaatuvia tapaamisiani. Tuli syyllinen olo työasioiden viivästymisistä pääsiäisen korvilla. Soitin aamulla muutaman työpuhelun, siirtelin asioita tuonnemmaksi. Terveenä kotona pyöriminen tuntui omituiselta. Kipitin kauppaan hakemaan lisää mehukeittoa ja sekoittelin lounaaksi pinaattilettutaikinan. Sitten istahdin aamupalalle kuolevan joutsenen pötköttäessä makuuhuoneessa ja lasten katsellessa Myyrää televisiosta.
Ehkä minua tarvitaan täällä kotona enemmän. Työpaikalla en ole korvaamaton, vaikka niin haluaisinkin ajatella. Nyt molemmat lapset nukkuvat ja minä odottelen seuraavaa siivouskeikkaa, joita muinoin metrosiivoojana työskennellyt kaverini kutsui koodilla 8B. Olen päättänyt syödä kaikkea hyvää varastoon, sillä melko todennäköiseltä tuntuu, että pääsiäisenä en välttämättä ole suklaansyöntikunnossa.
Kannattaa kuitenkin miettiä tarkkaan mitä hyvää syö. Mä en ole vuohenjuustoa pystynyt syömään senjälkeen kun eräässä noroviruksessa sitä yrjösin.... hajuaistilla on tarkka muisti mutta ei se makuaistillakaan kauaksi jää.
VastaaPoistaMulla on edelleen pari ruokaa lapsuuden oksennustaudeista, jotka on poissuljettuja. :)
PoistaMutta tiesittekö, että vatsataudissa ei saisi juoda tuoremehua tai mehukeittoa!!! Tämä ohjeistus saapui juuri miehen mukana lääkärin vastaanotolta. Vaaleaa pullaleipää ja mehukattia vaan! Olen ihmeissäni.
Sairastaminen tietysti heikentää vastustuskykyä, eli ensimmäinen pöpö avaa ovet kaikille seuraavillekin... Tsemppiä! Kotona olet korvaamaton, töissä et :)
VastaaPoistaÄlä nyt manaa! :D
PoistaKyllä mä tänään toisaalta ajattelen niin, että kuka tahansa pystyisi putsaamaan nämä oksennukset lattialta, mutta töissä olen omissa hommissani vastuussa tavallaan isommista asioista.