Radioasemalla vietettiin Tänään en loukkaannu mistään-päivää ja siihen liittyen valitaan myös Loukkaantumis-Finlandian saaja. Melko itseoikeutettuna kandidaattina kilpailussa ovat mukana kotiäidit. Muistelen vieläkin lämmöllä viime marraskuista kotiäitiälämölöä, joka syntyi Jyrki Kataisen ehdotuksesta parantaa työn ja lastenhoidon yhdistämisen mahdollisuuksia. Olihan se kertakaikkiaan aivan julkeaa. Kilpailussa on kyllä muitakin hyviä kandidaatteja, mutta leikkimielisestä kisasta ja sen ehdokkaista on kai joku jo löytänyt ikäviä sävyjä. Minä haluaisin antaa kisan ulkopuolisen erityismaininnan veteraaneille. He ovat vuosikausia loukkaantuneet aivan kaikesta.
Ihmiset ovat ylipäätään kovia loukkaantumaan, varsinkin internetissä. Eriävistä mielipiteistä voi loukkaantua, voi loukkaantua siitä että palaute on muotoiltu ikävään muotoon, voi loukkaantua sijaiskärsijänä toisen saaman palautteen vuoksi, voi loukkaantua siitä että ei saa palautetta. Yritin muistella, olenko loukkaantunut mistään blogin kautta saamastani palautteesta, mutta en muistanut yhtään tapausta. Minua kohtaan ollaan oltu kilttejä. Omilla teksteilläni olen varmasti tietämättäni onnistunut loukkaamaan monia. Lapsia ja vanhemmuutta sivuavat aiheet tuntuvat olevan loukkaantumisten Graalin malja.
Päivän kunniaksi tekisi mieli kirjoittaa jostakin takuuvarmoja loukkaantumisia kirvoittavasta aiheesta, mutta en tähän hätään keksi mitään mehevää. Ehdotuksia otetaan vastaan. Ja loukkaantujatkin tervetuloa keskustelemaan!
Päivän kunniaksi tekisi mieli kirjoittaa jostakin takuuvarmoja loukkaantumisia kirvoittavasta aiheesta, mutta en tähän hätään keksi mitään mehevää. Ehdotuksia otetaan vastaan. Ja loukkaantujatkin tervetuloa keskustelemaan!
Mun suosikkiloukkaantumisia oli Kuudennen linjan juhannustanssigate viime vuodelta! Siinä oli sellaista tyylikästä vaahtosuisuutta.
VastaaPoistaHenkilökohtainen epäsuosikkini on ehkä juuri tuo sijaisloukkaantuminen. Olen mä varmaan siihen itsekin syyllistynyt joskus. Että nyt ryhmän X puolesta, johon en itse kuulu, pahoitin kovasti mieleni. Ikään kuin he eivät voisi itse pahoittaa omaa mieltään, mitä siinä minua tarvitaan päsmäröimään. Mutta jospa he eivät huomanneet, että tässä oli mielensäpahoittamisen paikka? Pitäisikö kuitenkin siitä huomauttaa?
Huh. Juhannustanssigaten olin jo unohtanut ja tunnen pulssin nousevan jälleen. Huh. Pienessä heteronormatiivisessa kuplassani lesbojen loukkaantuminen tuntui hämmentävältä. Voittaja-ainesta!
PoistaSiinä on kyllä jotain sellaista urbaania tiedostavaa keskiluokkaisuutta, kun ehtii loukkaantumaan muidenkin puolesta. Elintason tuomia etuja kai. Täytyy hakea kärsimystä toisten elämästä, kun itsellä pyyhkii kohtuullisesti. Me olemme ansainneet mahdollisuuden loukkaantua muiden puolesta!!
Jotenkin epäilisin, että juuri veteraanit saavat toimia lähinnä heijastuspintana sijaisloukkaantujille. Eli ne kiitos-paitaiset loukkaantuvat fiktiivisten veteraanien puolesta. Mutta tämä ei nyt tietenkään varsinaisesti perustu mihinkään, paitsi mutuun. Ja joku veteraanienpuolestaloukkaantuja voi nyt vapaasti loukkaantua väitteestäni.
VastaaPoistaJos haluat blogisi lukijoihin loukkaantuneita, kerro hyvästä äitiydestä: mitkä lastenhoidolliset valinnat tekevät hyvän äidin. Tylsää, mutta takuuvarmasti toimii!
Mä luulen, että veteraaniloukkaantuminen on myös toimittajille helppo kulma lähestyä aihetta kuin aihetta. Saadaan langan päähän joku puoliseniili eläkeläinen ja muodostetaan hänestä koko porukan puolesta mielensä pahoittanut kollektiivisubjekti. Nyt kyllä veteraanit suuttuvat.
PoistaTämä hyvä äitiys on mulle hankala aihe, kun koen itse painivani lähinnä "hyvää keskitasoa" luokassa. En osaisi olla uskottavasti loukkaava. :)
En usko, että loukkaantumisen herättämiseen tällä saralla tarvitaan uskottavuutta. Siihen ei välttämättä tarvita edes mitään väitettä, hienoisinkin rivienvälinen vihjaus riittää.
PoistaJa toisaalta, jos on liikkeellä hälläväliä asenteella, kunnon mutsit loukkaantuvat. Aina voi voittaa!!!
PoistaKestovaippojen käyttö on turhanpäiväistä hippihörhöilyä! Siitä vaan nyt loukkaantumaan.
"Minua kohtaan ollaan oltu kilttejä." Se johtuu siitä, kun osaat suhtautua niin hyvin palautteeseen kuin palautteeseen. Muistan sun sanoneen joskus, että on kiva olla eri mieltä. Kun et provosoidu vaan jaksat perustella oman mielipiteesi niin taitaa jäädä kärkkäimmät kommentoijat ja tarkoituksella pahaa mieltä aiheuttajat vähitellen hiljaisuuteen. Koitan ottaa oppia ja opetella olemaan eri mieltä loukkaantumatta. -miimu
VastaaPoistaMä välillä ihmettelen, miten pienistä ihmiset tuntuvat loukkaantuvan varsinkin netissä, kun voisi ihan vaan vaihtaa mielipiteitä ja olla sovussa eri mieltä.
PoistaMun mielestä eri tavalla ajattelevat ihmiset on vaan todella mielenkiintoisia ja toivoisin, että blogiin tulisi enemmänkin eriäviä mielipiteitä. Sehän olisi ihan tappavan tylsää, jos vaan porukalla nyökkäiltäisiin, että kyllä me ollaan oikeassa.
Mä olen miettinyt tota loukkaantumisen syvintä olemusta noin ylipäätään. Voisiko joku psykologi tai muu asiaan perehtynyt kertoa sen syvimmän olemuksen ja mistä se kumpuaa.
VastaaPoistaOnko aiheesta kirjoitettu kirjaa vai olisiko kenties syytä kirjoittaa?! Sulla on aina niin hyviä aiheita joista kirjoitat ,tykkään kovasti, kiitos Sulle!
Mä luulen, että loukkaantumisen syvin olemus on se, että maailmassa on ihmisiä, jotka eivät tajua olla samaa mieltä, elää samalla tavalla tai toimia loukkaantujan toivomalla tavalla. Loukkaantujan onni riippuu muista ihmisistä, koska toisten mielipiteet ja valinnat pilaavat loukkaantujan päivän. Toisaalta loukkaantuja varmaankin saa myös bensaa koneeseensa, kun pääsee jälleen kerran pahoittamaan mielensä jostakin asiasta. Loukkaantuminen tuo myös sisältöä elämään!
PoistaJostain syystä blogisi on ollut ainakin minulle toistuvasti ensimmäinen paikka, josta edes kuulen, miten äidit ovat taas sankoin joukoin loukkaantuneet jostakin. Ehkä elän jossain kuplassa, kun en tiedä tuntevani yhtään äitiä, joka olisi loukkaantunut sen enempää Kataisen, Silfverbergin kuin ties kenen muunkaan sanomisista. Toivottavasti saan pitääkin kuplani.
VastaaPoistaKataisen ehdotus muistaakseni käynnisti kirjoittelua ja muuta uutisointia ainakin Hesarissa. Sieltä muistan loukkaantumista seuranneeni. Silfverbergistä loukkaantumisesta olin minäkin ihan pihalla, kunnes kirjasta blogiin kirjoitettuani sain kommenteista käryä käynnissä olevasta keskustelusta. Mun mielestä nämä ovat mielenkiintoisia ilmiöitä, joten salaa vähän aina innostun, kun joku pahoittaa mielensä.
Poista