Molemmat kakkosen hoitopaikan vakihoitajat olivat sairauslomalla jokin aika sitten ja hoidossa keskivertoa enemmän lapsia kerrallaan. Aamulla hoitoon vietiin iloinen uhmaikäinen, mutta iltaisin kotona pyöri jostain kärttyilevä sekopää. Päädyimme diagnoosiin hoitoväsymys. Miehellä on pitämättä lomapäiviä, joita minulla ei ole vielä juurikaan ehtinyt siunaantua. Mies päätti järjestää itselleen loman, jotta lapset pääsisivät tauolle hoitorutiinista ja jaksaisivat paremmilla mielin juhannukseen asti.
Matti Apusen tämänpäiväinen Hesarin kolumni nosti aiheen sopivasti yleiseen keskusteluun. "Mitä jos kävisimme hakemassa lapset kotiin", ehdottaa Apunen Lounais-Suomen päiväkoteihin kohdistuneen selvityksen perusteella. Selvityksessä todettiin, että 10% lapsista lusi hoidossa läpi vuoden ja 10% piti lomaa enintään kaksi viikkoa. Ei varmaankaan kovin kattava selvitys koko Suomen tilanteesta, mutta jotakin osviittaa se lienee antavan. En myöskään usko, että kaikki noihin prosentteihin uppoavat lapset olisivat pätkätöiden, ilmeisesti lomattoman, sorron ikeessä painiskelevien vanhempien jälkikasvua.
Olen aina ajatellut, että vanhemmat, jotka pitävät lapsiaan päiväkodissa oman lomansa aikana, ovat urbaani legenda. Näin ei kuitenkaan ilmeisesti ole. Aiheen noustua esiin on kommentointi aiheeseen liittyen ollut paitsi huolestunutta, myös ihmettelevää. Ilmeisesti on melko tavallista, että kesälomalla ensimmäisenä viikkona pidetään oma loma ja sitten vasta otetaan lapset pois hoidosta.
Vanhemman halussa tehdä lomamatka ilman lasta ei mielestäni ole mitään väärää, mutta lapsen oikeutta lomaan pitäisin siihen nähden ensisijaisena. Se joka väittää, etteikö päivähoito aiheuttaisi lapselle stressiä, on sokea idiootti. Ei tarvita erityistason koulutusta huomaamaan, että lapsen on hoitopäivän jälkeen vaikeaa keskittyä ja että perjantaisin väsyttää jo aika paljon.
Itselläni oman loman ottaminen tyssäisi varmaankin siihen, että en kehtaisi viedä lapsia hoitoon, jos olisin itse kotona. Ihmettelen myös, mitä nämä vanhemmat tekevät sen oman lepolomansa aikana, johon lapset eivät voi päiväsaikaan osallistua? Ainakin itse pystyn suvereenisti pötköttämään sohvalla sekä lasten läsnäollessa että ilman. Mutta olkaa ihmeessä eri mieltä. Tästä aiheesta olisi mielenkiintoista kuulla toisenlaisiakin näkökulmia.
Olen aina ajatellut, että vanhemmat, jotka pitävät lapsiaan päiväkodissa oman lomansa aikana, ovat urbaani legenda. Näin ei kuitenkaan ilmeisesti ole. Aiheen noustua esiin on kommentointi aiheeseen liittyen ollut paitsi huolestunutta, myös ihmettelevää. Ilmeisesti on melko tavallista, että kesälomalla ensimmäisenä viikkona pidetään oma loma ja sitten vasta otetaan lapset pois hoidosta.
Vanhemman halussa tehdä lomamatka ilman lasta ei mielestäni ole mitään väärää, mutta lapsen oikeutta lomaan pitäisin siihen nähden ensisijaisena. Se joka väittää, etteikö päivähoito aiheuttaisi lapselle stressiä, on sokea idiootti. Ei tarvita erityistason koulutusta huomaamaan, että lapsen on hoitopäivän jälkeen vaikeaa keskittyä ja että perjantaisin väsyttää jo aika paljon.
Itselläni oman loman ottaminen tyssäisi varmaankin siihen, että en kehtaisi viedä lapsia hoitoon, jos olisin itse kotona. Ihmettelen myös, mitä nämä vanhemmat tekevät sen oman lepolomansa aikana, johon lapset eivät voi päiväsaikaan osallistua? Ainakin itse pystyn suvereenisti pötköttämään sohvalla sekä lasten läsnäollessa että ilman. Mutta olkaa ihmeessä eri mieltä. Tästä aiheesta olisi mielenkiintoista kuulla toisenlaisiakin näkökulmia.
Tämä on tosiaan kiintoisa aihe. Meillä hoitoa on takana vasta muutama kuukausi ja koska hoidokki on aika pieni (reilu 1,5 v), olen ollut tyytyväinen päätökseeni nelipäiväisestä työ- ja hoitoviikosta, koska neljän päivän jälkeen lapsi on selvästi väsynyt, vaikka päiväkodissa muutoin tuntuu kovasti viihtyvänkin.
VastaaPoistaVielä ei ole tullut eteen tilannetta, että olisin ottamassa itselle lomapäivää ja viemässä lasta hoitoon. Tosin muutaman kerran olen jo ehtinyt sairastella kotona ja lapsi on samaan aikaan ollut hoidossa. Siitäkin tuli vähän huono omatunto, vaikka samalla olinkin kiitollinen hoitopaikan olemassaolosta. Vielä syksyllä kotiäitinä ollessa ei olisi ollut muuta vaihtoehtoa kuin hoitaa vain sairaana itse lasta. Eläköön päivähoito!
Saattaisin ehkä kuvitella joskus viettäväni jonkun yksittäisen lomapäivän ilman lasta (= lapsi pk:ssa), jos olisi halu pyöriä kaupoissa tai käydä jossain muualla, mutta tuskinpa pelkkään kotona oleiluun tarvitsisin lapsivapaata aikaan. Näin luulen nyt. Mutta mieli voi muuttuakin. ;)
Kyllä mun mielestä jos on itse töistä poissa sairaana, lapset menee päiväkotiin. Vaikka kyllä siitäkin jotakin huonoa omatuntoa saa, jos ei ole ihan raatona kuoleman kielissä. :)
PoistaOn se totta, että päivähoito stressaa, ja sekin on totta, että perjantaina väsyttää jo ihan tosissaan. Ei tulisi mieleenkään jättää lasta hoitoon oman loman ajaksi kuin esim. mummolaan.
VastaaPoistaSitten en tiedä, jos jossain väistämättä kohdalle osuvassa yt-rumbassa jäisin duunitta. En varmaan ottaisi lasta pois päiväkodista enkä samantien lyhentäisi virallisesti hoitoviikkoakaan, mutta epävirallisesti lyhentäisin sekä päivää että viikkoa. Osittain näin siksi, että päätin jo aikaa sitten lukea yliopiston pääsykokeisiin, jos tässä parin vuoden sisällä työttömäksi jäisin, eikä se varmaan onnistuisi lapsi himassa.
En mäkään varmaankaan kokonaan ottaisi pois työttömänä. Vähentäisin hoitopäiviä ja lyhentäisin niitä. Siinä mielessä sellainen kellokorttisysteemi, jossa veloitetaan käyttötuntien mukaan olisi hyvä systeemi.
PoistaYksinhuoltajakuvioissa voi hyvinkin käydä niiin, että sekä isä että äiti päättävät lomailla omilla tahoillaan ja lapsi on koko kesän hoidossa. Se, tai mikä tahansa muu syy pitää lasta ilman mitään lomaa tarhassa ympäri vuoden, on hurjan rankkaa lapselle. Varsinkin kun kesäaikaan on eri hoitajat ja mahdollisesti eri päiväkotikin.
VastaaPoistaKai joskus voi olla kerta kaikkiaan pakko tehdä niin, työkuvioiden tms. takia, mutta jos on mitään vaihtoehtoa, niin kyllä lapsellakin pitää olla kesä- ja talvilomat tarhasta.
Tuntuu tosi kurjalta se ajatus, että lapsi olisi aikuisen lomalla häiriötekijä. Kun käy töissä, ei lapsia näe kovinkaan paljon ja sitten jos lasten kanssa lomaillakseen tarvitsee ensin jonkun lapsettoman lomaviikon, se tuntuu kyllä oudolta. Miksi ei voisi lomalla yhdistää asioita, joista lapsi nauttii ja sitä mikä on aikuisen mielestä kivaa. Tai tehdä jopa jotain, mikä on molempien mielestä mukavaa.
PoistaMitä järkeä on hankkia lapsi/lapsia, jos ei sitten kuitenkaan ole valmis viettämään vapaa-aikaa heidän kanssaan ja ehdoillaan? Toki ymmärrän jonkun yksittäisen päivän, jos on painava syy, mutta täytyyhän lapsellakin olla oikeus vapaaseen ja lomaan. Meillä tyttö on loppuviikosta aina selvästi väsyneempi kuin alkuviikosta. Sekin jo kertoo karua kieltään päiväkodin arjesta... Eikä siinä mitään vaarallista ole, mutta lomat ne täytyy olla pienelläkin.
VastaaPoistaTavallaan mä ymmärrän sen, että aikuinenkin kaipaa "aikuisen aikaa", mutta joillekin lapsille se on varmaankin raskasta, jos lapsen lomat lyhenevät siinä sivussa. Lasten stressinsietokyky on matalampi. Varmaan voisi pyytää jotakin kaveria tai sukulaista lapsenvahdiksi, jos haluaa jotain aikuisten asioita tehdä.
PoistaLapsen päivä on vielä monesti pidempi päiväkodissa kuin esim. aikuisen työpäivä. Kovasti silmiä avaava kokemus oli joskus opiskeluaikoina viettää päiväkodissa yhden päivän ajan 10h, se kun on monen lapsen päivittäinen hoitoaika päiväkodissa. Mä olin jo sen yhden päivän jälkeen aivan poikki.
VastaaPoistaMeillä lapset on hoidossa 8h/päivä ja pienempi alkaa neljän maissa kuulemma kysellä, milloin isi tai äiti tulee. Yksi lastentarhanopettaja vertasi, että vartit ennen kello viittä ovat lapselle tunteja. Kärjistettyä, mutta varmaan aika lähellä totuutta.
PoistaSubjektiivinen päivähoito-oikeus on kyllä hankala pala (sitähän Apunen tuossa kolumnissaan oli poistamassa): mä kannatan sitä täydestä sydämestä, ja samaan aikaan se mahdollistaa "väärinkäyttöä", kuten kaikki mikä perustuu ihmisten omiin eettisiin valintoihin. (Väärinkäyttöä on suluissa siksi koska subjektiivista oikeutta ei kai voi väärinkäyttää.)
VastaaPoistaEli jos subjektiivista oikeutta lähdetään rajaamaan, mikä on se peruste? Jos on muilta osin subjektiivinen päivähoito-oikeus, paitsi lomapäivinä lapsen pitää olla kotona, niin entä sitten ne esikoiset, jotka on päivähoidossa kun vanhempi on kotona? Vaikka "ei yhtään lomapäivää vuodessa" kuulostaa raflaavammalta, koskettaa tuo jälkimmäinen mainitsemani ilmiö lapsia ihan eri mittakaavassa.
Ilman subjektiivista päivähoito-oikeutta naisten olisi todella vaikea toimia epätyypillisissä ammateissa kuten vaikka apurahatutkijana (miten nyt tulikin mieleen) tai taiteilijana. Kyllä mulla olisi mennyt väitös todella tiukille jos lapset olisivat lentäneet päiväkodista sinä päivänä kun rahoitus loppui. Ja työt olisivat jääneet täysin retuperälle, jos en olisi saanut kiikuttaa niitä sinne vielä äitiyslomallakin. Mutta - tässä kohtaa voi alkaa heitellä kiviä - nyt mulla on suuri suunnitelma pitää lapset päiväkodissa vielä pari viikkoa, ja itse ihan vain *lomailla* - jos tää lapsi mokoma ei synny liian ajoissa. (Sen jälkeen ne on lomilla näillä näkymin puolitoista vuotta, mikä mun moraalilla kompensoi.)
Tämän kaiken jälkeen: 10% lapsista ilman yhtään lomaa kuulostaa silti ihan älyttömän paljolta ja vaikealta uskoa. Haluaisin nähdä tilastointitavan vähän tarkemmin ennen kuin sitä lähtee tulkitsemaan. Onko kyse esim. siitä, että pk:hon ei ilmoiteta erityistä lomajaksoa etukäteen vaan pidetään lapsi kirjoilla koko ajan ja lomaillaan sitten kun lomaillaan? On hirveän vaikea uskoa, että joku peruspalkkasuhteessa oleva henkilö lomailisi viisi vuosilomaviikkoa keskenään ja pitäisi lapset sen ajan hoidossa. Tai haluaisin kuulla sellaisen ihmisen perustelut - yleensähän keskustellaan vaan me paheksujat, jotka ei tietenkään itse tekisi niin. Paitsi ehkä sairauslomalla. Tai äitiyslomalla. Tai toki jonkun yksittäisen päivän silloin tällöin jos olisi joku painava syy...
Mutta olisihan se yleisesti ottaen hyvä, ettei kukaan toimisi sillä tavalla, joka on mun mielestä väärin.
Niin ja sit tohon sun henkilökohtaiseen osuuteen, niin ihan mahtavan fiksusti ajateltu, että mies otti lomaa "vain" ollakseen lasten kanssa. Epäilisin, että tällainen käytös on vielä harvinaisempaa kuin ne kokonaan lomattomat lapset.
PoistaTäti-ihminen, sä oot ihan huippu.
PoistaPerus- ja lähihoitajien liitto esitti subjektiivisen päivähoito-oikeuden rajaamista osa-aikaiseksi päivähoitoselvityksessään ja lapsiasiainvaltuutettu puhui samansuuntaista. Itse kannatan myös oikeuden rajaamista osa-aikaiseksi tietyiltä ryhmiltä, mutta se ei varsinaisesti ollut tämän tekstin pääpointti, vaan se että tarvitseeko aikuinen lomaa, jotta jaksaisi sitten olla lapsen kanssa lomalla. T
PoistaUutisissa oli juttua päiväkotien kellokorttisysteemistä, joka veloittaa tuntien mukaan ja se oli lyhentänyt lasten hoitopäiviä. Luulen, että tämän tyyppisillä ratkaisuilla kannustetaan ihmisiä pohtimaan, ehtisikö lapsen hakea aiemmin kotiin. Uskon myös, että pelkkä asiasta keskustelu voi saada ihmiset pohtimaan valintojaan. Säädöksiä muuttamalla asenteet eivät välttämättä muutu, mutta asian esillä pitäminen voi tuottaa jotakin lasten kannalta hyvää (lyhyempiä hoitopäiviä tai enemmän lomia). Luulen, että kaikki vanhemmat eivät vain yksinkertaisesti tule ajatelleeksi, että lapsi voisi tarvita lomaa päiväkodista. Häviävän pieni osa varmasti on niitä, joilla lomaa ei ole ollenkaan, mutta oman tuttavapiirin lähistöltä löytyy ihmisiä useita, joiden mielestä se on ihan tavallista, että osan aikuisten lomasta lapset lusivat päiväkodissa. Se on mun mielestä surullista. En tiedä kummat ovat meidän perheestä perjantai-iltapäivisin väsyneempiä, aikuiset vai lapset, mutta kyllä ne lapset mun mielestä tarvitsee yhtä monta lomapäivää kuin minäkin.
Mutta mulla ei nyt ole kiviä täällä kotona, joten ole huoletta siellä vaan. :D
Kellokorttisysteemin puoleen minäkin olen taipuvainen kallistumaan, koska ilmeisen monella raha tuntuu olevan kova kannustin, eli ajatellaan että "hyvin lapsi voi olla täyttä päivää, koska me siitä kerran maksetaankin". Me olemme pystyneet työaikoja vuorottelemalla pitämään hoitopäivät max. 7-tuntisina ja nyt isovanhempien avulla he ovat hoidossa vain 16 päivää kuussa. Mutta samalla ymmärrän, että meidän systeemi ei ole monillekaan mahdollista.
PoistaElän varmaan taas jossain kuplassa, mutta kyllä mun tuttavapiirissä vallitsevampi käytäntö se, että vanhemmat porrastavat lomiaan, jotta lasten loma on mahdollisimman pitkä. Ja me ollaan tosiaan valittu lyhentää sitä hoitoaikaa arjessa - lasten lomat sitten ei varmaan olekaan niin pitkiä kuin toisilla (viime kesänä 5 viikkoa).
Ja kivistä, niin mä kyllä kestän kantaa ratkaisuni aiheuttamat arvostelut, enkä niitä sulta odottanutkaan. :) Mutta jos tuossa kiillottelin sädekehääni siitä miten vähän meidän lapset on pk:ssa, niin silti nyt äitiyslomalla valitsin näin. Vrt. "tarvitseeko aikuinen lomaa, jotta jaksaisi sitten olla lapsen kanssa lomalla." Näemmä mä koen, että tarvitsen.
Facebook on siinä mielessä kiinnostava paikka, että siellä törmää sellaisten ihmisten mielipiteisiin ja toimintatapoihin, jotka eivät ole omassa kaveripiirissä yleisiä.
PoistaJa äitiyslomahan se on lomista parhain! :D Buahhhahhaaaa. Ja loppuraskaus! Siunattu tila!!!!!
Meillä on jouduttu yhtenä kesänä tilanteeseen jolloin molemmat lapset joutuivat olemaan (muistaakseni) koko kesän pk:ssa. Meillä oli todella iso viemäriremontti ok-talossamme (jouduimme mm asumaan muualla 11vkoa ja koko talo tyhjennetty tavaroista). Mies teki remonttia kesälomansa ajan (mulla ei ollu lomaa) ja koko kevään, kesän ja syksyn muutenkin. Tuntui hieman pahalta lasten puolesta, mutta ei semmosta remonttia nyt vaan voi tehdä lasten (silloin 5-v ja 4-v) kanssa. Talvella lapset kyllä lomailivat normaalit ajat ja muutoinkin he olivat aina vain 13 päivää kuukaudesta hoidossa. Tämä varmaan auttoikin huonon omantunnon kanssa kun hoitopäiviä oli n. 3/vko. Varmaan tämän vuoksi meillä ei myöskään ole juuri ollut hoitoväsymystäkään, ainakaan isommin. Ja tunnen kyllä olevani etuoikeutettu kun tämä mahdollisuus on ollut lapsille käytettävissä.
VastaaPoistaHalusin tällä vaan kertoa, että aina ei kyse ole vanhempien lomailusta vaikka lapset esim. sen kesän ovat hoidossa. Tämähän ei tietenkään tilastoihin näy (ja onhan niitä muitakin syitä lomattomuuteen) eikä välttämättä hoitohenkilökunnallekaan tule selville miksi lapsi on hoidossa eikä lomalla.
Johanna
P.S uskon silti (naiivisti?) että suurin osa perheistä osaa tehdä heille sopivat ratkaisut (vs. "väärinkäyttö") subjektiivisen päivähoito-oikeuden voimassaollessaan
Tilanteita on varmasti monenlaisia, että lasten täytyy olla hoidossa.
PoistaMä en usko, että tällaisia loma-asioita tilastoidaan mitenkään rutiinisti päiväkodeissa, mutta jokainen tuttavani, joka on töissä päväkodissa kertoo näistä tapauksista, joissa vanhemmat "ihan tavallisissa perheissä" eivät tunnu ajattelevan lapsen etua kovinkaan paljon. En usko, että se on ihan vaan keksitty ilmiö.
On kyllä harmillista jos vanhemmat eivät ajattele lapsen etua. Mutta välttämättä päiväkodin työntekijätkään eivät aina ole ihan tietoisia perheen kokonaistilanteesta. Esimerkiksi perheessä voi olla masennusta tai muuta sairautta, joka välttämättä ei näy päälle päin ja voi mahdollistaa aikuisen esim. osa-aikatyön, mutta vaatia että lapsi on hoidossa hieman enemmän kuin on ihan pakko (ei siis ympärivuoden). Meillä esimerkiksi välillä kerkesin olla kotona vajaan tunnin ennenkuin mies tuli töistä ja pk:sta lasten kanssa ja jo se pieni aika auttoi pääsemään irti töistä ja kerkesin esim. käydä kaupassa ja laittaa ruoan. Itse en sairasta onneksi sairasta masennusta enkä muutakaan, mutta kyllä tämä järjestely helpotti hurjasti meidän arkeä. Väärin kai tämä periaatteessa on, että lapsen ovat ekstra tunnin päiväkodissa, mutta omasta mielestäni kokonaishyöty oli suurempi kuin haitta. Lasten kokonaisaika pk:ssakin oli reilu 8h eli ei hirmu pitkä. Toinen vaihtoehtohan olisi ollut hakea lapset ja lähteä nälkäisten lasten kanssa kauppaan ja ruoanlaittoon.
PoistaEhkä tälläisestä (esim. masennuksesta) ei hirveän helposti tule puhuneeksi päiväkodissa ja muutenkin mietin mitä kaikkea päiväkodin on tiedettävä perheen tilanteesta. Omia johtopäätöksiä kun ylimääräisistä tunneista hoidossa on valitettavan helppo tehdä näkemättä/ tietämättä kokonaiskuvaa.
En sano etteikö näitä lapsen etua ajattelemattomia ihmisiä olisi, mutta uskon ja ennen kaikkea toivon, että se porukka on pieni vähemmistö. Koko totuutta toki minullakaan ei ole. En edes työskentele pk:ssa. Olen kuitenkin sen verran törmännyt väärin perustein tehtyihin olettamuksiin, että skeptisesti suhtaudun pelkkiin tilastoihin ja niistä tehtyihin johtopäätöksiin.
Kaikenkaikkiaan on hyvä, että asiasta keskustellaan ja saadaan eri näkökulmia. Subjektiivinen hoito-oikeus on kyllä niin kaksiteräinen miekka. Itse kannatan myös sen rajaamista jotenkin. Mutta ongelmana varmaankin on juuri näiden oikeasti "väärinkäyttävien" havaitseminen. Meiltä ainakaan ei kukaan ole koskaan edes kysynyt pk:n puolelta jaksamisesta tai siitä miten päivähoito palvelisi parhaiten meitä perheenä. Itse ainakin odottaisin, että jos pk:ssa huomataan/epäillään jonkun pitävän liikaa/turhaan lapsia hoidossa
asian otettavan esille ja keskustelevan perheen kanssa syistä jotka tähän ovat johtaneet.
Johanna
Syitä lapsen pitämiseen hoidossa on varmasti monia. Joku hakee lapset ja menee heidän kanssaan kauppaan, toinen käyttää päivähoitoa siihen, että voi käydä rauhasta kaupassa. Se mikä itseä välillä mietityttää on se, että patenttiargumenttinä käytetään nykyään tätä "entäs jos on masennusta" ja täytyy levätä. Tiedän jonkin verran masennuksen hoidosta, eikä hoidossa välttämättä ole olennaista se, että masentuneen lapsi laitetaan päiväkotiin. Jos vanhempi on vakavan masennuksen vuoksi sairauslomalla, voi jonkinlainen osa-aikainen hoito olla tarpeen. Mutta olennaisinta masentuneen vanhemman ja etenkin pienen lapsen perheessä on tukea vanhemman ja lapsen välistä vuorovaikutussuhdetta. Masennus on sairaus, joka ei parane lepäämällä. Masennus paranee ihmisten parissa tekemällä ja olemalla, yhdistettynä asianmukaiseen keskusteluapuun ja mahdolliseen lääkitykseen. Tutkimusten mukaan ihmisten kannattaa mahdollisimman pian palata töihin vaikka kevennetysti, koska sen on todettu edesauttavan kuntoutumista. Se, että masentuneen vanhemman täytyisi kategorisesti laittaa lapsi muualle hoitoon, jotta voisi hoitaa itsensä kuntoon, ei mielestäni ole ihan perusteltu väite. Arjen haasteiden kohtuullistaminen on tarpeen, mutta ei masentunut ihminen ole välttämättä kyvytön hoitamaan omaa lastaan.
PoistaLähinnä käytin tuota masennusta nyt esimerkkinä, syitä varmasti on paljon muitakin. Lähinnä nyt halusin vain tuoda esille, juuri tuon että syitä on monia. Se, että tiedetään että lapsi on hoidossa ja vanhempi kotona (oli se sitten tunti silloin tällöin tai viikko tai mitä tahansa) ei kerro yhtään mitään päättäjille, tutkijoille, tilastoille eikä varsinkaan niille pk:n työntekijöille. Eli syyt hoidossa olon taustalla pitäisi tutkia ja nimenomaan perhekohtaisesti. Vanhempien jaksaminen, lapsien jaksaminen, ei vain perheiden syytteleminen millä linjalla nyt pitkälti ollaan.
PoistaJohanna
Mä itse miellän päivähoidon niin vahvasti vain työssäkäynnin mahdollistajaksi, että en halua sitä muuhun käyttää. Mutta syitä päivähoidon käyttöön on monia tietenkin.
PoistaMutta mä en ymmärrä, että miksi pitäisi tästä keskustelusta kenenkään muun syyllistyä kuin niiden, joiden lapset on tarpeettomasti hoidossa lomien kustannuksella. Mä toivon, että keskustelut näistä asioista saa meidät kaikki miettimään, miltä lapsesta tuntuu hoidossa oleminen ja voisiko omassa elämässään ratkoa asioita niin, että lapsi pääsee helpommalla.
Kerronpa esimerkin omasta elämästäni:
PoistaOlin työtön ja yh. Lapsen isä asuu ulkomailla. Sain lapselle hoitopaikan, aloin etsiä työtä. Vähän sen jälkeen aloin sairastella jatkuvasti: pientä kuumetta, mahakipua yms. kaikenlaisia flunssan oireita. Jatkuvasti. Kävin lääkärillä sain antibiootteja. Sairastuin uudestaa ja taas lääkärille.... vuoden päivät olin vuoteen omana n.4 päivää viikosta. Onneksi oli hoitopaikka, en olisi millään jaksanut touhuta aktiivisen 3,5 vuotiaan kanssa. Kesäloman kylä pidin lapseni kanssa. Vuosi meni ja sairastelu jatkui ja paheni. mm. outo hepatiitti löytyi sattumalöydöksenä ja (muistaakseni S-ALAT) arvot olivat yli 900! Pahimmillaan labrassa otettiin 24 putkea verta. Kunnes vihdoin ja mviimein löytyi 3 eri autoimmuunisairautta vähän toistensa jälkeen. Olin niin raato, että on ollut lapseni onni saada olla päivisin hoidossa. Toinen vaihtoehto olisi ollut katsoa kuihtuvaa äitiä päivät pitkät... Ei, sukulaisia /ystäviä, jotka olisivat voineet olla avuksi ei lähistöllä ole. Välillä olin nin kipeä, että hädin tuskin jaksoin viedä lapsen hoitoon. Ja kyllä, se alkoi vaikuttaa mielialaan negatiivisesti..
Kuulostaa kamalalta....
Vähitellen sain itseni kuntoon ja voimia kasvattaa itse omaa lastani.
Yllä mainitussa tapauksessa olen siis ollut kotona ja lapsi hoidossa paitsi koulujen loma-ajat kotona.
Eli syitä kotona olemiseen voi tosiaan olla monia.. Toivottavasti ei näin kurjia. Kenenkään lapsen ei tarvitsisi nähdä , kun oma äiti sairastaa ja makaa raatona sängyn pohjalla, eikä jaksa..mitään.
Olen onnekas, että lapsellani oli turvallinen hoitopaikka silloin, kun tarvitsin apua.
Lilli
En ole huomannut, että tässä keskustelussa olisi kritisoitu sitä, jos lapsi on päiväkodissa ja vanhempi kärsii jostakin vakavasta sairaudesta. Silloin paikka on varmasti tarpeen ja myös kotipalvelu olisi noissa tilanteissa varmaankin hyvä apu.
PoistaToivottavasti voit jo paremmin!
Itsekin olen törmännyt paljon niihin vanhempiin, jotka käyttävät subjektiivista hoito-oikeutta nimenomaan omana oikeutenaan. On oikeus viedä isompi pois jaloista, koska se on mahdollista = pääsee helpommalla, voi kahvitella kavereiden kanssa yms.. On oikeus ottaa miehen kanssa kaksin lomaa, koska se on mahdollista = pitäähän sitä parisuhdetta hoitaa. Lie mitä vajukkeja tuttavapiiriin on kertynyt, ei ainakaan mitään kovin kypsiä ja epäitsekkäitä vanhempia.
VastaaPoistaMutta tää on tätä nykypäivää. Lapset on joku erillinen yksikkö, josta aiheutuu vaivaa. Perhe sellaisenaan ei ole enää niin tiivis ja luonnollinen yksikkö kuin ennen. Lähipiirin pkotien lastenhoitajathan sen kertovat, miten asiat menee siellä päiväkodeissa. Joissain paikoissa jopa 60% lapsista on ns. virikelapsia, ja kaikilla EI voi olla painavaa syytä (esim. äidin masennus, opiskelut, osa-aika työ yms.) hoidolle.
60% on kyllä tosi paljon. Muistan lukeneeni Hesarista joskus, että Helsingissä on keskimäärin 20% lapsista sellaisia, joiden vanhemmista ainakin toinen on kotona kokoaikaisesti.
PoistaIhan oma lukunsa ovat pätkätyöläisten muksut. Eräs ystäväni on totaaliyksinhuoltaja ja tekee pätkätöitä lähihoitajana, ja juuri pätkätöistä johtuen hänelle ei kerry kesälomia. Päiväkodin johtaja oli jo pari vuotta sitten sanonut, että lapsen kuuluu saada kesälomaa ainakin se pari viikkoa, johon kaverini oli todennut, että niin hänenkin mielestään, mutta kun kukaan ei halua lasta hoitaakseen siksi aikaa ja parin viikon pätkä pois töistä ei näytä hyvältä tulevaisuuden työnhakua eikä taloudellista tilannetta silmälläpitäen.
VastaaPoistaMun pätkätyöajoista on pitkä aika, mutta muistelen, että kyllä lomarahoja kuitenkin maksettiin. Se oli vaan oman järjestelyn varassa, että järkkäsi kalenteriin vapaan. Lähihoitajalla ei ainakaan ole vaaraa siinä, että jos pitää kolme viikkoa lomaa, olisi sinä aikana työt loppuneet. Mä ihan oikeasti uskon, että se loma on järjestelykysymys.
PoistaVaikea sanoa, ovatko allasbaarilla hummaavat vanhemmat ja kesänsä päiväkodissa lusivat lapset urbaanilegenda vai todellinen ongelma. Tämän päivän Hesarissa sanottiin, ettei ongelma ole niin suuri kuin Apusen eilinen kolumni väitti. Jutussa ei tosin esitetty muita todisteita kuin muutaman henkilön mielipide, joten ota tästä nyt sitten selvää.
VastaaPoistaOli miten oli, eikös olisi ihan mahdollista ratkoa (todellista tai kuviteltua) ongelmaa siten, että lapsilla olisi lakisääteinen, esim. 5 viikon vuosiloma, jolloin päiväkotihoitoa ei vain yksinkertaisesti saa? Toki silloinkin voisi tulla vastaan tilanteita, kuten yllämainittu viemäriremontti, jolloin lapset pitäisi jonnekin hoitoon saada, mutta silloin vanhempien olisi keksittävä jokin muu hoitopaikka kuin päiväkoti.
Vähän samalla tavalla ajattelen subjektiivisesta päivähoito-oikeudesta. Että mihin loppuu yhteiskunnan vastuu, ja mistä alkaa vanhempien - Suomessa on totuttu siihen, että yhteiskunnan piikki on auki tilanteessa kuin tilanteessa, ja onhan se ihan inhimillistä silloin palvelua käyttää, vaikka voisi pärjätä ilmankin.
Voisihan päivähoito-oikeuden rajata osa-aikaiseksi niin, että perheissä, joissa vanhempi on kotona pienempää lasta hoitamassa, isommat lapset saisivat olla päiväkodissa vain esim. maks. 15 tuntia viikossa. Ja tähän huomiona, että mihin tahansa tuntiraja asetetaan, se on jollekin liian vähän, ja toiselle liian paljon. Näin se menee, kaikille optimaalisesti sopivaa ratkaisua ei ole olemassa. Ne perheet, joissa asetettu raja syystä tai toisesta ei riitä, voisivat etsiä jonkun toisen keinon lasten hoitamiseen. Niille, joilla ei ole lähipiirin turvaverkkoa eikä taloudellista mahdollisuutta palkata hoitoapua, voisi olla jokin tarveharkintainen palvelu (vaikka kammoankin tarveharkintaan liittyvää byrokratiaa).
Pointtina siis, että olisi ihan mahdollista luoda malli, joka saisi perheet miettimään enemmän sitä, kuinka paljon lapsia pidetään päiväkodissa (ja sitä kautta toivottavasti lyhentämään hoitopäivien kestoa ja/tai määrää silloin kun se on mahdollista), kuitenkin niin, että ne, joilla ei ihan oikeasti ole mitään muuta vaihtoehtoa, saisivat tarvitsemansa avun. Lisäksi, minä uskon, että tällainen muutos ei edes vaikuttaisi suurimpaan osaan vanhempia mitenkään, sillä eiköhän valtaosa hoida muksunsa päivähoitojutut ihan kunnialla jo nyt.
Kuten Apunenkin kolumnissaan toi esiin, Suomessa on ihan mahdottoman vaikea käydä keskustelua minkään saavutetun edun leikkaamisesta, on kyse sitten eläkeiästä, opintotuesta tai päivähoidosta. Leikkaaminen on aina joltain pois (sehän on selvä) ja loukkaantuneet nostavat niin hirveän äläkän, etteivät poliitikot uskalla tehdä mitään, vaikka se olisi kokonaisedun kannalta parasta.
Olisi kyllä mielenkiintoista, jos näitä asioita tutkittaisiin enemmän. Virallista tietoa tästä asiasta ei kai ole.
PoistaTylsää on, että mikä tahansa sosiaaliturvaa koskeva keskustelu käännetään nopeasti siihen, että nyt on hyvä ja mitään ei saa muuttaa. Sosiaaliturvan rakenteen karsiminen on käynnissä oleva euroopanlaajuinen ilmiö ja liittyy paljon laajempaan asiakokonaisuuteen kuin mihinkään kokoomuslaisten salajuoneen. Uskon, että lähivuosina tullaan tekemään uudenlaisia leikkauksia ja rajoituksia.
Mä jo sinne tänne huutelinkin, että onko tietoa, kuinka moni noista lapsista on syyttä suotta jatkuvasti päiväkodissa, ja kuinka monen taustalta löytyy joku erityisen painava syy olla siellä ympäri vuoden.
VastaaPoistaMutta sitten tuli vielä olennaisempi kysymys mieleen, eli mahtaako olla tietoa, kuinka moni lapsista on vuodesta toiseen koko vuoden päiväkodissa ilman lomaa, ts. ei siis vain kerran elämässään?
Jotenkin tuntuu loogiselta, että niitä poikkeustilanteita mahtuu monen perheen elämään, mutta monta vuotta putkeen ei ole poikkeus.
Mä en usko, että kokonaan ilman lomaa on jatkuvasti juuri kukaan. Lähinnä itse ihmettelen sitä, että miksi edes osan lomaa täytyy lasta pitää hoidossa, kun on itse jo vapaalla.
PoistaEn olisi koskaan uskonut nyökytteleväni Apusen tekstin äärellä, mutta eilen niin kävi, ainakin osittain. Sinällään Apunen teki musta suomalaiselle(kin) keskustelukulttuurille aivan tyypillisen virheen, kehitti olkinuken "etelän uima-allasbileissä bailaavista" vanhemmista, joita on varmasti hyvin marginaalinen joukko. Virhe oli nimenomaan se, että tällaista kauheaa itsekästä perhettä kohtaan nekin, joilla tästä subjektiivisen päivähoito-oikeuden väärinkäytöstä olisi syytä mennä itseensä, ajattelevat jutun luettuaan varmaankin, että "no ei me nyt sentään tollasia olla" ja kritiikki menee sitä kautta harakoille. Koska kyllä näitä lomalla lapsia tarhaavia on. Keskituloisia, töissäkäyviä ydinperheitä. Tunnen niitä itsekin. Luulen että on olemassa ihmisiä jotka eivät ihan oikeasti ole tulleet ajatelleeksi, että lapsi tarvitsee lomaa. Musta se on todella, no, outoa, mutta koska itse en voi tällaisia mennä kellekään kommentoimaan, koska päivähoitokysymys on niin arka asia, on hyvä että tästä puhutaan julkisesti.
VastaaPoistaMusta se SuPerin ehdotus subjektiivisen päivähoidon harkinnanvaraisuudesta/osa-aikaisuudesta kuulostaa hyvältä. Sen käytännön toteutus varmaan tulee tökkimään, mutta ei tää systeemi näinkään voi jatkua. Huomaan itsessäni orastavaa keskiluokkaisen katkeruutta, mutta onhan se haastavaa, että yläkerran naapurit roudasi ennen duuniaan ja sen jälkeen kahta lastaan eri puolille kaupunkia tarhaan, koska lähipäiväkoti oli täynnä virikelapsia. Nämä virikelapset ovat suurimmaksi osaksi maahanmuuttajia joille tarhaus on tärkeä osa kotoutusta, mutta voisi tuotakin asiaa varmaan osittain joillain kielikursseilla ja päiväkerhoilla ratkoa.
Tasi olla kotihoidontukea käsittelevässä kirjassa, jossa todettiin, että tutkimusten mukaan juuri maahanmuuttajaperheiden lapset hyötyvät eniten päivähoidosta, kun se integroi suomalaiseen kulttuuriin ja opettaa kieltä. Ja maahanmuuttajanaiset ilmeisesti käyttävät päivähoito-oikeutta nykyään melko vähän, koska ovat itse kotona. Heitä kai siis pitäisi motivoida käyttämään päivähoitoa enemmän. :D
PoistaTällaisena punavihreän suvaitsevaiston edustajana koen yleensä minkään maahanmuuttoon liittyvän kommentoinnin todella kuumottavana, kuten varmaan (me) melkein kaikki. On niin vaikeaa tasapainotella sanoissaan siten, ettei tule leimatuksi halla-aholaiseksi ja sitten nämä ajatukset jääkin lähinnä mielen päälle pyörimään. Maahanmuuttajien kotoutus on ihan kaikista olennaisinta integraation kannalta ja tässä kohtaa päiväkoti on ihan bueno. Itse olen seurannut tässä parin vuoden ajan meidän lähipäiväkodin meininkejä, lähipäiväkoti siis sijaitsee kaupungin vuokratalossa jossa on isoja asuntoja=paljon maahanmuuttajaperheitä. On silmiinpistävää että maahanmuuttajataustaisista lapsista valtaosa on poikia, siis ihan huomattava prosentti. Tytöt pidetään kotona äidin apuna. Se on musta todella haitallista ja asettaa lapset eriarvoiseen asemaan sukupuolen perusteella viimeistään kouluiässä. En tiedä miten tohon voisi säädöksillä puuttua. Hitto, kaikki ongelmat tässä maailmassa ratkeais tyttöjen koulutuksella. Onneksi meillä sentään on yksi ja tasavertainen peruskoulu, vaikka nythän alkaa olla sitä meininkiä että perheet sumplii asuinpaikkansa ja lapsen kielivalinnat sen mukaan, mihin kouluun ne sit tulee pääsemään. Tää meni nyt jo vähän offtopic, mutta mietityttää mua usein.
PoistaMä en ole tuohon tyttöjen ja poikien väliseen eroon törmännyt, mutta varmasti on lasten välillä ongelmia tasa-arvokysymyksissä. Tärkeää on varmaankin maahanmuuttajaäitien tavoittaminen ja tiedon jakaminen heille naisten oikeuksista ja mahdollisuuksista.
PoistaMä justiinsa yksillä lastenkutsuilla juttelin äidin kanssa, joka oli valinnut lapsille kielipäiväkodin, koska sen kielinen ala-aste on kuulemma hyvä. Ensireaktiona tuli kyllä kauhu, että pitääkö noita kouluasioissa miettiä näin aikaisin. Itse haluaisin kannattaa lähikoulua, koska en halua olla tukemassa eriarvoistumista. Mutta kyllä sitä varmaankin tosipaikan tullen miettisi, että kannattaisiko hakea lapset siihen hyvään lähistöllä sijaitsevaan kouluun, jos lähikoulussa olisi kovin rauhatonta.
Anteeksi, mutta mikä hitto on virikelapsi? Mulla on aukko sivistyksessä.
VastaaPoistaLupiini: lapset oppivat kieltä arjessa. Kolme- tai edes kuusivuotiasta on tosi hankalaa istuttaa koulupenkille Oppimaan Kieltä, joten päivähoito on aika ideaali konsti valmistautua muutaman vuoden päästä alkavaan koulurypistykseen.
Korjatkaa, jos olen väärässä, mutta eikö subjektiivinen päivähoito-oikeus ole nimenomaan lapsen oikeus päivähoitoon? Mun mielestä sen rajaaminen kuulostaa aika ongelmalliselta - missä, kenelle, millaisessa tilanteessa ja millaisin perustein sitä rajattaisiin? On kuitenkin niin, että osalle lapsista päivähoito on se paikka, jossa ruoka tuodaan ajallaan eteen, vaatteet vaihdetaan puhtaisiin, kasvot pestään ja sosiaalisia taitoja harjoitellaan ikätovereiden kanssa. Kotona tällaista luksusta ei ole tarjolla.
Perheitä, elämäntilanteita ja lapsia on niin moneen lähtöön, että vedenpitävää ja oikeudenmukaista rajausta olisi varmaankin aika kimuranttia tehdä. Esimerkiksi umpiväsynyt koliikkivauvan äiti varmaan vie aika mielellään esikoisensa hoitoon, jos vaan mahdollista. Mä en ainakaan halua olla se tyyppi, joka sanoo, että kyllä sä sen jaksat. Enkä halua ottaa vastuuta, jos se sitten ei jaksakaan ja pimahtaa tai vahingoittaa lastaan. Mistä minä sen tiedän, mitä kukakin jaksaa?
Sinänsä olen samaa mieltä siitä, että lapsi tarvitsee (vähintään) yhtä paljon lomaa kuin aikuinenkin. Uima-allasvanhempiin en ole onneksi törmännyt, vaikka yhdessä tuttavaperheessä lapsi olikin koko kesän tarhassa, kun yrittäjä-äiti ei voinut pitää lomaa ja isi "teki musaa" kotistudiolla eli chillaili kavereiden kanssa. Munkin on vaikea uskoa tuohon Apusen 10 prosenttiin; ketä nää tyypit muka on?
Venni
Ne virikelapset on kai näitä vanhempia sisaruksia, jotka ovat päiväkodissa, vaikka toinen vanhemmista on kotona nuoremman sisaruksen kanssa. Kun ei kotona pystytä tarjoamaan lapseelle tarpeeksi ohjelmaa.
Poistamua kiinnostaa tuo viitattu tutkimus (erja hyytiäinen, toimittaja, juttu kirjoitettu vuosi sitten?) mutta en löytänyt sitä guuglaamalla. että mikä tää 10 prosenttia edes on - ilmeisesti max 2 viikkoa hoidosta poissa olleet lapset mutta millä ajanjaksolla jne.
VastaaPoistamulla on muksut aina lomailleet saman kuin itse tai pikemminkin pidemmän näillä vuorotteluperiaatteilla. mutta olen kyllä sellainen paskiainen, joka pitää edellistä tarhassa kaksi 5½ tunnin päivää viikossa vaikka olen vauvan kanssa kotona.
Mä en tiedä, onko sitä "tutkimusta" missään saatavilla. Eikä se varmaankaan mikään kovin tieteellinen selvitys ole.
PoistaOlisi niin paljon sanottavaa aiheesta ja varsinkin kommenttien keskustelusta, mutta aika ei riitä pitkään kirjoitteluun. Toteankin siis lyhyesti vain seuraavat:
VastaaPoistaSubjektiivisen päivähoito-oikeuden poisto ei mun mielestä toimisi, mutta jonkinlainen osa-aikaiseksi rajaaminen tietyissä tapauksissa (eli lähinnä jos toinen vanhempi kotona jostain syystä, esim. työttömyys, vauvan kanssa vanhempainvapaalla, jne) voisi olla etu. Mutta saataisiinko sillä todella kiinni nuo "väärinkäyttäjät"? Tiedäpä häntä..
Sain itse itseni kiinni juuri viime viikolla ajattelusta, että en jaksaisi lähteä sovituille treffeille paikalliseen perhekahvilaan lasten kanssa (olen siis vanhempainvapaalla kotiäitinä), koska siellä saattaisi olla tungosta enkä jaksaisi seurustella monien puolituttujen vanhempien kanssa. Samalla koin ahaa-elämyksen, että samalla periaatteella Esikoinen (1v9kk) tai kukaan muukaan lapsi ei varmasti aina lähde riemusta kiljuen päiväkotiin, keskimäärin käsittääkseni noin 10-16 muun ipanan keskelle viriköitymään. Silti olen Wandaben kaltainen paskiainen ja pidän Esikoista tarhassa noin 2pv/vko, noin 5h/pv. (Muutes, kiitos Wandabe, että joku muukin tunnustautuu samankaltaiseksi!!) Jonkun mittareilla kenties väärinkäytän systeemiä, omalla mittarillani saan aikaa tutustua Tosikoiseen ja harrastaa kaksin hänen kanssaan, hoitaa juoksevia asioita joita kahden alle 2-veen kanssa olisi hankala hoitaa, ynnä muuta ynnä muuta. Olen mielessäni rinnastanut nuo meidän hoitomäärät melkein kerhotasolle, kun lapsi on tarhassa kuitenkin "vain" max kahtena päivänä viikossa, ehdottomasti enintään 6h putkeen. (Huomatkaa sana melkein!) Silti: maksamme "ylimääräistä", eli 10 hoitopäivästä per kuukausi, vaikka hoitopäiviä tulee kuussa enintään 8 ja yleensä jopa vähemmän. Vaikka maksammekin käyttöön nähden extraa, ei tulisi mieleenkään pitää Esikoista tarhassa edes noita 10päivää ja "saada rahoille täyttä vastinetta", ellei olisi jokin pakkorako. Eikä sellaista ole vielä ollut enkä usko että tuleekaan.
Tuon vuoksi en minäkään ymmärrä niitä, jotka kaipaavat lomaa lapsista silloin, jos lapset ovat jo päiväkodissa. Minulle ehtii tulla kiva pieni ikävänkutina Esikoista kohtaan jo noina parina päivänä, ja se kutina on siitä kiva, että sen voimin jaksan loppuviikon uhmakohtailut rakkaudella. Aikuisten yhteistä aikaa tai omaa aikaa yksinkin ehtii saada iltaisin lasten nukkuessa tai vaikkapa viikonloppuina mummojen ja muiden tukiverkkojen avulla. Lomalla (eli tässä tilanteessani miehen loma-aikoina) haluamme ehdottomasti olla yhdessä perheenä. Yksi suurimmista huveista nykyään kun on seurata tuon taaperon maailmaan tutustumista ja kuulla hervottomia kommentteja hänen pikkuvanhuutensa suusta. En vaihtaisi niitä mihinkään rantalomaan ilman lapsia, enkä omasta näkökulmastani ymmärrä niitä, jotka omasta tahdostaan vaihtavat.
(Kivitystä jään odottamaan minäkin. Ja ei, en ole jaksanut/halunnut lukea tuota Apusen kolumnia kokonaan vaan vain sen mitä blogimaailmassa on kohistu. Eikä tämä kommentti tainnut kovin lyhyeksi jäädäkään.)
Mä olen eri mieltä siitä nuoremman lapsen huomiosta vaille jäämisestä, jos vanhempi lapsi on kotona, mutta se on vaan mun oma kokemus. Meillä pienempi on pienesä pitäen palvonut isoa siskoaan ja vauva kulkee vaikka kantoliinassa mukana tosi helposti ja lähellä äitiä. Ja itse koin niin, että vauvalla oli 2-vuotiaan arkirutiineissa paljon enemmän tapahtumaa kuin esikoisella vauva-aikana, kun katselin etupäässä telkkaria ja pyörin vaunujen kanssa kaupungilla. Ja en ainakaan itse ole törmännyt asiaan, jota en voinut hoitaa isomman lapsen kanssa. Paitsi kampaajalla käynti, mutta sinne en vauvaakaan veisi. Mutta mielipidekysymyksiä nämä tietenkin ovat.
PoistaNiin, kokemukset on monia. Kummasti hankaloittaa hommaa esim se, jos vauva ei suostu olemaan kantoliinassa tai kantorepussa sitten millään, mutta ei kelpaa myöskään mikään muu kuin syli. Tämä nyt vain yhtenä esimerkkinä, mikä meillä hankaloittaa tiettyjä asioita arjessa. Ja toki, meillä ollaan kolme päivää viikossa täysin kolmistaan minä+lapset, joten tiedän kyllä, millaista arkea se on. En sitten tiedä, millainen äiti olen tai millaiset lapset meillä on, mutta kyllä joka päivä joudun vuoronperään jompaa kumpaa lasta odotuttamaan, kun toinen vie molemmat kädet. Itse olen tyytyväinen siihen, että saan tarjottua Tosikoisellekin niitä päiviä, jolloin hänen ei tarvitse odottaa - aivan kuten Esikoinen sai olla koko vauvavuotensa. Tietenkään vauva ei jää huomiotta niinäkään päivinä, kun olemme kaikki yhdessä kotona, mutta ei hän myöskään saa sellaista huomiota, kuin itse haluaisin antaa ja mitä hän vauvana ansaitsisi. Tämä taitaa olla sellainen harmaansävy tässä asiassa (halu olla myös kaksin kotona toisen vauvan kanssa - pidempään kuin tunnin illassa, halu antaa 110% huomiota säännöllisesti päivittäin myös toiselle lapselle aivan kuten esikoinen on aikoinaan saanut joka päivä), jota en taida osata kirjoittamalla oikein ilmaista, koska monikaan ei tunnu sitä ymmärtävän. :)
PoistaMä ajattelen, että se huomion jakaminen lasten kesken on vanhemmille kestoahdistusta aiheuttava asia ja kaikki ratkaisee sen omalla tavallaan. Minä halusin opetella löytämään oman tapani molemman lapsen läsnäollessa. Itse olen mieltänyt sen niin, että elämä etenee ja lapset syntyvät aina eri tilanteeseen, enkä minä ole edes äitinä samanlainen toisen vauvan kanssa kuin oli esikoisen vauva-aikaan. Vauvoilla ei siis täydy olla identtisiä vauva-aikoja, koska en ole ajatellut, että sisaruksen olemassaolo olisi mitenkään vauvalta varsinaisesti pois. Se muuttaa asioita, mutta en arvottaisi kumpaakaan (esikoisuutta tai sisarukseksi syntymistä) toistaan paremmaksi. Molemmat lapset joutuvat odottamaan ja se on elämää, joka välillä ahdistaa vähemmän välillä enemmän. Ja kyllä mä olin sen verran hidas liikkeissäni, että esikoinen joutui vauvana odottelemaan sitä sun tätä. En pysty 110 prossaan huomiota tai edes yhdeksään kymppiin. :)
PoistaMinä olen melko varma, että lähes kaikki näistä Apusen mainitsemista kymmenestä prosentista jotka viettävät koko vuoden päiväkodissa ovat siellä jonkin tilapäisen syyn seurauksena. Kyllähän näitä ymmärrettäviä syitä riittää: vanhempien firma menossa alta ja duunia joutuu tilapäisesti paiskomaan vuoden ajan 24/7. Yksinhuoltajaäidillä syöpä ja hoidot vievät voimat. Toisella yksinhuoltajalla uusi duuni eikä vielä lomia kertyneenä. Jo mainitut putkiremontit, talon rakentamiset... Eihän Apunen tällaisia maininnut, siinä olisi mennyt hyvältä "ajatelkaa nyt edes lapsia" -sumutukselta pohja pois.
VastaaPoistaKeskustelun kontekstille on minusta tärkeää ymmärtää, että Matti Apusen työ on julkisen sektorin pienentäminen. Ei tuossa hänen kirjoituksessaan muuta taka-ajatusta ollut kuin subjektiivisen päivähoito-oikeuden legitimiteetin pienentäminen. Tai jos oli niin ei se ainakaan lasten hyvinvointi ollut niin kuin hän yritti esittää.
Tässä nyt lainkaan puuttumatta siihen, että taustalla ei oikeasti ole mitään oikeaa tietoa tästä asiasta. Joku on joskus jossain jotenkin selvittänyt. "10% Lohjalla" on täysin tyhjä luku joka ei kerro yhtään mistään yhtään mitään. Apunen toki tietää tämän itsekin ja käytti lukua silti. Tuskin tyhmyyttään.
t. Kiintiömies
Se on ihan totta, että apusella on oma agenda, mutta mun mielestä ei vastuuta julkisen sektorin pienentämisestä voida sälyttää vain ek:n ja pahojen kokoomuslaisten kontolle. Julkisen sektorin pienentäminen on ainakin mun ymmärryksen mukaan osa EU: n vahvasti ajamaa politiikkaa, jonka tarkoituksena on julkista sektoria pienentämällä varmistaa työvoiman saatavuus markkinoilla, jonka kautta muodostuu talouskasvua ja rahoituspohja hyvinvointivaltiolle turvataan. Tähän liittyy tietenkin yksilöiden ja perheiden kasvava vastuu omasta hyvinvoinnistaan. Se on kuitenkin vahvasti euroopanlaajuista politiikkaa, jota mm. Lissabonin sopimuksessa jäsenmaille tyrkytetään.
PoistaNuo apusen käyttämät "tilastot" ovat melko yhdentekeviä, mutta itselle tästä käynnistyneen keskustelun myötä on ollut kiinnostavaa tajuta, että aikuisten lomailu osan kesälomasta lasten ollessa päiväkodissa on aika yleistä, eikä sitä pidetä mitenkään ihmeellisenä. Ja näissä keisseissä ei ole mitään muuta menossa kuin vain vanhemman halu ottaa iisisti.
Mutta vaikka apusen lehmä on ihan eri ojassa kuin kasvatusalan ammattilaisten, kyllä ainakin itseä kiinnostaa SuPerin ja muiden "lasten asialla" olevien kannanotot päivähoito- oikeuden rajoittamisesta. Jotakin tässä meidän ajan vanhemmuudessa on, joka hakee rajoja sen suhteen, kuinka paljon vanhempien ja perheiden pitäisi itse joutua lasten hoitokuvioita järjestämään ilman yhteiskunnan tukea.
Se tässä onkin osaltaan kiinnostavaa, että onko se (=aikuisten lomailu kesäloman aikaan niin että lapset ovat päiväkodissa) oikeasti yleistä? Tätä kun ei kukaan tiedä.
PoistaItse pidän tätä hyvin epätodennäköisenä, jo ihan sillä perusteella että tuo esitetty 10% (lienee maksimiarvo, kyllähän Apunen olisi isomman luvun heittänyt jos sellainen jostain taikahatusta olisi löytynyt) sisältää varmuudella ainakin osan sellaisia lapsia joilla on ihan ymmärrettävä syy olla siellä tarhassa. Ei minulla tässä ole lainkaan sen uskottavampaa tietoa käytössäni kuin Apusellakaan, mutta eipä minulla ole toisaalta asian tiimoilta minkäänmoista (huonosti) piiloteltua agendaakaan.
Minun kiihkeä TUOHTUMUKSENI tässä tapauksessa on seurausta aika pitkälti siitä, että Matti Apunen, mies jonka kuva toivottavasti löytyy tämän viimeisimmän kolumnin kirjoittamisen jälkeen sanakirjasta sanan "Tekopyhä" kohdalla, on nyt ottanut omaa agendaansa (tai no työnantajansa agendaa mutta ei sinne EVAn käsittääkseni kukaan pakota töihin menemään eli menköön Apusen agendana jatkossakin) pönkittääkseen käyttöön pahamaineisen "ajatelkaa edes lapsia" -kortin. Ja vieläpä niin, että hän on ihan tarkoituksella herättänyt keskustelun ongelmasta joka on mitä suurimmalla todennäköisyydellä täysin marginaalinen. Tai jota ei edes ole.
t. Kiintiömies
ps. Apusen Matti, kun nyt kuitenkin luet tämän: jos paljastuukin, että ongelma on todellinen ja vanhemmuutensa hukanneet vanhemmat sluibaavat biitsillä lasten kituessa tarhassa niin pyydän sinulta anteeksi heti kun tästä tulee jotain edes etäisesti uskottavaa dataa. Tarjoan myös toki kaljat pahan mielesi lepyttämiseksi, voit valita pubin. Mielellään kuitenkin jossain Suomessa, lasten kotihoitamisen vuoksi minun on nyt vähän vaikea irtaantua esim. Dubliniin Guinnekselle.
pps. Aiheesta "Julkinen sektori, sen nousu ja tuho" lienemme samoilla linjoilla.
Mä luulen, että ryhmä lapsia, jotka on koko vuoden päiväkodissa on tosi pieni ja aika mitätön ilmiö. Mutta mä en ollut tietoinen edes siitä, että osa vanhemmista pitää sitä ihan tavallisena ratkaisuna, että vaikka se eka lomaviikko pidetään vielä lapsi tarhassa. Heitä on Facebookissa!!! He ovat olemassa!!! :D
PoistaMutta oikeastaan kaikki päivähoidon tarvetta aikuisen loman aikana koskeva keskustelu voidaan lopettaa argumenttiin, että "aikuisilla on varmaan hyvä syy". Mutta ehkä vanhemmat voisivat myös kehitellä joitakin muitakin hoitoratkaisuja esim. kesille, jotka olisivat lapselle vähemmän stressaavia. Itse olen iloinen Apusen kolumnissa siitä, että se herätti keskustelua asiasta, joka on mun mielestä tärkeä: Lapsen oikeus lomaan. Mua ei oikeastaan haittaa se, että kärjistetyn tyylilajin kolumnissa ei ole tilastokeskustasoista statistiikkaa, koska ei se lähde kovin painavaa vaikutelmaa siinä kolumnissakaan antanut. Kokonaan lomattomat lapset ovat varmasti todella marginaalinen ilmiö.
Kieltämättä uusliberalistisen retoriikan yksi ärsyttävin puoli on tuo perhearvoilla ratsastaminen, kun tarkoituksena on alasajaa julkista järjestelmää. On kuitenkin todettava, että vaikka olen ehdoton hyvinvointivaltiomme puolustaja, on silti hyvä välillä punnita, minkä verran yhteiskunnan tehtävä on järjestää ihan kaikille ihan kaikkia palveluita ja mikä olisi perheen järjestettävä omaa ajankäyttöään sumplimalla.
Mutta mä olen nyt tästä keskustelusta INNOSTUNUT!!! Onneksi yksi työtapaaminen peruuntui, niin voin olla tohkeissani ihan tässä työaikana.
"Tylsää on, että mikä tahansa sosiaaliturvaa koskeva keskustelu käännetään nopeasti siihen, että nyt on hyvä ja mitään ei saa muuttaa. Sosiaaliturvan rakenteen karsiminen on käynnissä oleva euroopanlaajuinen ilmiö ja liittyy paljon laajempaan asiakokonaisuuteen kuin mihinkään kokoomuslaisten salajuoneen. Uskon, että lähivuosina tullaan tekemään uudenlaisia leikkauksia ja rajoituksia."
VastaaPoistaKiitos. Just näin. On melkein koomista, millaisen puolustusreaktion tuo Apusen juttu herätti. Mihinkään ei saa koskea, mitään ei saa muuttaa, koska ihan varmasti sitten ei enää koskaan mitään ja kyllä viedään ihmisiltä tuhkatkin pesästä. Mietiskelin myös sellaista, että kun puhutaan oikeuden rajoittamisesta (ja huom. rajoittamisesta, ei siitä, että päivähoito-oikeus kiellettäisiin kokonaan!), niin pitää ottaa huomioon se marginaalinen ryhmä, joka tarvitsee päivähoitoa tukitoimena, minkä vuoksi mitään ei saa muuttaa (vaikka kukaan tuskin on sitä mieltä, että päivähoito tukitoimena pitäisi kieltää), ja kun puhutaan systeemin väärinkäytöstä, niin sitä väärinkäyttää kuulemma vain niin marginaalinen ryhmä, että siitä ei tarvitse ottaa huomioon, minkä takia tadaa, mitään ei saa muuttaa.
Ymmärtääkseni tämä lomailuilmiö on nousussa, ja kyllä mä olen taipuvainen uskomaan sen johtuvan siitä, että siihen on mahdollisuus. Eli jos apusmaisesti asian haluaa ilmaista, niin just siitä, että palvelua pidetään itsestäänselvyytenä. Veikkaisin, että vielä pari vuosikymmentä sitten kellekään ei olisi tullut moinen mieleenkään. Siksikin on ihan hyvä miettiä, että mikä on yhteiskunnan ja perheen oman vastuun rajanveto, just niin kuin tuossa yllä kirjoitit.
Ja kun nyt vielä tätä asiaa mietin, niin en vaan käsitä, miksi ihmeessä tuosta Apusen kirjoituksesta syyllistyivät niin kovasti myös niin moni virikehoidossa lapsiaan pitävä. Kun mielestäni siinä ei nyt (kerrankin) puhuttu siitä asiasta mitään, vaan vain tästä loma-asiasta. Tai ehkä mä muistan väärin, en jaksa ryhtyä enää sitä kolumnia kuukkeloimaan.
Minun nähdäkseni tässä on isolta osalta kyse siitä, että subjektiiviseen päivähoito-oikeuteen puututtaessa tehdään helposti kokonaisuudessaan isompaa haittaa kuin hyötyä. On näkulma sitten julkistaloudellinen, kansantaloudellinen tai vaikkapa ihan sieltä lapsen hyvinvoinnista lähtevä.
PoistaJos nyt oletetaan, että näitä vanhempiensa lomista kärsiviä lapsia on tuo 10% ja että he käyttävät päivähoitoa 10% enemmän kuin muut lapset niin päästään lopputulemaan, että nämä lapset tuottavat päivähoitojärjestelmän kokonaiskustannuksista yhden prosentin. Tämä säästö sitten sulaa jo siihen, että koska osan lapsista nyt kuitenkin täytyy päästä tarhaan koko vuodeksi (näitä keissejä on tänne eritelty jo varmaan kymmenen), niin jo pelkkä byrokratian lisääntyminen (sairaslomatodistus yksinhuoltajavanhemmalta tarhan johtajalle että on liian sytostaattihoidossa jotta pystyisi lasta just nyt kesäkuussa hoitamaan kokopäiväisesti ynnä muut vastaavat) vie herkästi tuon prosentin säästön. Systeemia ei voi lähteä sen vuoksi rikkomaan, että (ilmeisesti pieni) osa porukasta käyttää sitä väärin. Jos tällainen ongelma on olemassa niin siihen on syytä sitten puuttua valistamisen kautta (syyllistäminen tehoaa useimpiin). Jos ihminen tekee väärin muttei ymmärrä tekevänsä väärin niin silloin hänet pitää jotenkin saada ymmärtämään tekevänsä väärin.
Jos asiaa katsomaan pelkästään julkistalouden kannalta niin silloin päivähoidossa on paljon ilmeisempiäkin leikkauskohteita olemassa kuin nyt puheen alla olevat tapaukset.
t. Kiintiömies
Tämä on hankala kysymys, koska toisaalta argumentoidaan "lapsen parhaaksi" näkökulmasta ja toisaalta puhutaan taloudellisista kysymyksistä ja systeemin väärinkäyttäjien paikantamisesta.
PoistaEn tiedä parantaisiko subj.ph-oikeuden kaventaminen kunnallisen palvelun laatua. -Ei välttämättä. Osa perheistä jäisi kunnallisen palvelun ulkopuolelle, mutta kyllähän yksityiseltä puolelta saa ostettua juuri sellaista palvelua kuin haluaa, eikä hintakaan ainakaan omien vertailujen perusteella ole kovinkaan paljon kunnallisesta poikkeava monessakaan paikassa. Ehkä kunnan velvoitetta kaventamalla syntyisi uudenlaisia markkinoita myös räätälöidymmille päivähoitopalveluille?
Aina on hyvä keskustella, mutta olisi kiva, että keskustelun avaajallakin olisi vähän jotain faktaa argumenttien takana:
VastaaPoistahttp://www.lansi-uusimaa.fi/artikkeli/228733-%E2%80%99yksikaan-lohjan-paivahoitolapsi-ei-ollut-viime-vuonna-ilman-lomaa%E2%80%99
"Lohjalla oli viime vuonna päivähoidossa yli 2 000 lasta, eikä joukossa ollut ketään, ei yhtään lasta, joka ei olisi ollut ollenkaan lomalla, Lohjan varhaiskasvatuspäällikkö Merja Kuusimurto sanoo.
Noin kymmenen lapsen kohdalla lomapäiviä oli viikosta kahteen eli 5–8 päivää."
Vrt. Apusen 10% lapsista ilman lomaa Lohjalla. Aika paksua, sanoisin.
PS: Liisa, mä olen robotti, en pysty noihin sun sanatunnistuksiin...
No nih.
PoistaEli Apusen Matti sitten valehteli ihan suoraan ja silmäkään ei (valokuvassa, joka löytynee sitten sanakirjasta jatkossa "Tekopyhän" ohella myös kohdasta "Kusettaja") värähtänyt.
Sulta jäi Matti nyt saamatta se lupaamani kalja. Voisit itse asiassa tarjota minulle koska kyllä minä nyt tästä niin mieleni pahoitin.
t. Kiintiömies
PS. Noi on todella vaikeita, joudun yleensä 2-3 kertaa yrittämään ennen kuin menee oikein. Mikä on varmaan ihan hyvä, minä aina niin hirveästi KIIHDYN näissä nettikeskusteluissa :(
(Noin sivuhuomiona: Nimimerkki Täti-Ihminen kirjoittaa kyllä hienosti punnittua tekstiä, kiitokset noista, niitä on ilo lukea! Kuten toki muidenkin tänne kommentoijien juttuja, täällä on hyvää keskustelua.)
Mutta edelleen mä olen iloinen, että lapsen lomaoikeudesta keskustellaan kolumnin johdosta!!
PoistaMä laitoin sen robotin takaisin, kun spämmiviestejä tuli ihan jatkuvasti ja mä KIIHDYIN niistä!!! :(
Mutta kiva kun jaksatte arvailla, vaikka onkin paha mieli ja kaikkee.
Pitäis kyllä jo lopettaa, mut sen verran vielä kysyisin, että eikö tässä lähdeasiassa pitäis kivittää sitä Turkkarin toimittajaa, joka sen jutun alunperin kirjoitti? Kun eihän se Apunen oo itse noita lukuja keksinyt.
PoistaArtikkelia ei löydy netistä ainakaan pikagoogletuksella, mutta se on mitä ilmeisimmin julkaistu reilu vuosi sitten: http://blogit.ts.fi/nakokulma-uutisiin/2012/02/04/subjektiivinen-oikeus/
Mä saan koko ajan jotain norjankielisiä pornospämmejä. Niillä on ollut toistaiseksi jonkinlainen viihdearvo, vaikka se alkaa kyllä hiipua.
Voihan sitä kivittää sitäkin, jos mieli tekee. Juttua näkemättä kuitenkin hieman vaarallista :) Apusta voi joka tapauksessa kivittää huonosta lähdekritiikistä ja ennen kaikkea tiedon tarkoitushakuisesta vääristelystä (case allasbileet) ja olkinuken rakentamisesta.
PoistaMutta nyt mä en pysty ajattelemaan mitään muuta kuin norjankielistä pornoa.
PoistaToki, mut ehkä se lähdekritiikki olis kuitenkin vielä enemmän toimittajan osaamisaluetta. :)
PoistaNorjahan on tunnetusti varsinainen rakkauden kieli. Usko mua, mä tiedän.
PoistaKuka niitä allasbaareissa bailaavien vanhempien lapsia kuskaa sinne päiväkotiin jos vanhemmat on kerran etelässä?
VastaaPoistaMä luulen, että sen kuskaajan täytyy olla Apusen Matti itse, koska hän näistä mystisistä päiväksi etelän aurinkoon matkaavista vanhemmista tietää. Itse kokisin lomailun Kanarialla stressaavaksi, jos täytyisi ennen puoli kuutta käydä aina hakemassa lapset kotiin.
PoistaOonko mä ihan kamala, jos kerron, että lapset saatetaan jättää isovanhemmille hoitoon loman ajaksi ja isovanhemmat kuskaa ne sinne päiväkotiin? Silleen tiedän ainakin jonkun hoitaneen asian, ettei tarvinnut nousta altaasta ennen päiväkodin sulkemisaikaa. Mut tää oli kyllä yksittäistapaus, en usko, että se on hirveän yleinen metodi.
PoistaTietävätkö nämä vanhemmat, että he ovat joutumassa todennäköisesti helvettiin!!!! Kehtaavat lomailla ilman lasta ja riistävät lapselta loman!!!!! Isovanhemmatkaan eivät välitä!!!! Paheksun ja syyllistän tätä perhettä vahvasti.
PoistaHelvettiin joutuvat ja Tauskin konserttiin. Koko suku!
PoistaJa Tauskin keikalla on ainakin suvun naisilla melko suuri todennäköisyys saada pataa.
PoistaAnteeksi. I'll get me coat.
Siis väitätkö että Tauskin keikalla ei ookaan aina ihan lyömätön meininki?
PoistaHittiä hitin perään.
PoistaKeikan jälkeen Tauski lähtee lätkimään.
PoistaTauski tietää miten naisia isketään.
PoistaEn keksi enää mitään. Mut on nyt ihan lyöty tässä kisassa.
PoistaOlo on siis kuin Tauskin vaimolla! :D
PoistaKiitos ja anteeksi.
:D todellakin, kiitos tästä.
PoistaTää meni suorastaan viihdyttäväksi tää keskustelu :D
VastaaPoistaKirjoitin tänne jo pitkähkön kettuiluhenkisen viestin Apusen Matille mutta sitten löysinkin Vihreästä Langasta ihan asiallisen kirjoituksen jossa on suunnilleen samat pointit joita haluaisin nostaa esiin. Tässä ei bonuksena ole käytetty Apusesta kuvauksia "arvostelukyvytön", "isminsä sokaisema ja siksi helvetin tyhmä" ja "käsittämättömän epäpätevä jos pitää Turun Sanomien juttua jotenkin varteenotettavana selvityksenä" jotka olisin itse todennäköisesti omaan kirjoitukseeni laittanut.
VastaaPoistaOlkaa hyvät, asiallista pohdintaa Apusen näkemyksistä ja tästä tärkeästä asiasta: http://www.vihrealanka.fi/blogi/apusen-maailma-ja-laiskat-vanhemmat
t. Kiintiömies
Hyvä teksti ja tärkeä kysymys. Vaikka olisin ihan mielelläni lukenut myös vähän tunteikkaampia sävyjä sisältävää kommentointia.
PoistaTutkimusta todella tarvitaan, jos halutaan keskusteluun järkeä. Tämä työelämän kuormittavuus ja epätyypilliset työsuhteet on myös mielenkiintoinen kysymys, josta voisi puhua pitkään. Mulla on paljon mielipiteitä tästäkin asiasta. :)
Tämäkään ei toki ole mitenkään akateemisesti pätevä tutkimus tahi selvitys mutta Hesari kuitenkin perkasi tilannetta vähän syvällisemmin: http://www.hs.fi/kotimaa/P%C3%A4iv%C3%A4hoidon+rajaus+saa+kannatusta+kunnissa+/a1364541214720
PoistaEli niin kuin olettaa sopikin niin lomattomien lapsien kohdalla ei puhuta kymmenistä prosenteista vaan promilleista. Samaten näissä tapauksissa ei kyse ole lomailevista vanhemmista vaan lomattomista vanhemmista tai lastensuojelun tukitoiminnasta. Tekisi mieleni sanoa, että "mitäs minä sanoin" mutta jätän sanomatta koska se olisi ylimielistä.
Lienee myös turvallista olettaa, että Matti "Ajattelen lapsia" Apunen ei tähän asiaan enää tule palaamaan. Koska nythän on sellainen tilanne, että tekopyhän hurskastelun asemasta hän ihan oikeasti voisi ehkäpä tehdäkin tälle asialle jotain, EVAn toimitusjohtana kun hänellä pitäisi olla hyvät suhteet Elinkeinoelämän Keskusliittoon jonka vetäjillä kyllä olisi työkalut käytössä perheellisten ihmisten epätyypillisten ja ylikuormittavien työsuhteiden tilanteen parantamiseksi.
t. Kiintiömies
Näin on. Muutoksia työelämän joustavuudessa tarvitaan varmasti.
PoistaItselle jäi tuosta jutusta mieleen yksi sinänsä asiaan liittymätön detalji. Printtihesarissa oli tuon jutun yhteydessä grafiikka Hesarin kartoituksesta koskien päivähoidossa olevia lapsia, joiden vanhemmista ainakin toimen on kotona. Mielenkiintoinen yksityiskohta oli mun mielestä se, että ylivoimaisesti suurimmat prosentit oli Kauniaisissa. Nämä lapset eivät varmastikaan ole niitä lomattomia lapsia, mutta tulotaso näyttää ainakin tuon perusteella korreloivan ph-palveluiden käytön kanssa kotona ollessa.
Hyvä että löytyy vanhempia, jotka ymmärätävät, että lapset tarvitsevat lepoa päiväkodin meluisasta ympärisöstä. Ylen Puheen mukaan jo ihan pienetkin alkaa olla stressaantuneita. Uskomatonta mutta totta.
VastaaPoistaVietin itse joskus 10 vuotta sitten jonkun viikon päiväkodissa työssä ja olin hajota siihen meteliin. Tuo kokemus on kyllä vaikuttanut omiin päätöksiin paljon.
Poista