Huomenna on kääpiön 4-vuotispäivä. Kysäisin lapsia päiväkodin pihalta noukkiessani, josko olisi sopivaa tuoda ryhmätovereille jotakin tarjottavaa juhlan kunniaksi. Tuoteseloste täytyy olla ja paketin avaamaton. Itsetehtyä ei saa tuoda, minua valistettiin.
Vettä on virrannut sitten 1980-luvun. Tuoteselosteen vielä ymmärrän, mutta epäilläänkö minun yrittävän harventaa, lapseni syntymäpäivien varjolla, parikymmenpäistä päiväkotiryhmää Carnevaali kekseihin piilottamallani rotanmyrkyllä? En jäänyt tivaamaan vastauksia hoitotädiltä.
Vieraillessamme päiväkodissa varhaiskasvatuskeskustelun yhtydessä, kerrottiin meille eräästä toisesta käytännöstä, jota jäin jälkikäteen miettimään enemmänkin. Päiväkodissa meille näytettiin leikkihuoneen seinään kiinnitettyä paperille piirrettyä nelikenttää, jossa jokainen ruutu edustaa yhtä leikkiä. Leikkiin mielivä lapsi käy kiinnittämässä kuvansa nelikentän siihen ruutuun, jonka leikkiin haluaa osallistua. Jokaiseen leikkiin mahtuu neljä lasta. Lapset siis valikoivat leikin, jossa on tilaa ja käyvät sitten varaamassa paikkansa leikissä oman kuvakkeensa avulla. Vieraisiin leikkeihin ei ilmeisesti saa huudella.
Voiko joku valistuneempi selittää, miksi näin toimitaan. Minun pieni keittiökasvattajan älyni sanoisi, että lasten on hyvä oppia neuvottelemaan siitä, ketkä leikkiin osallistuvat ja miten kaikki pääsisivät mukaan porukkaan. Tällä varaussysteemillä kaikenlainen keskustelu tehdään tarpeettomaksi. Joissakin päiväkodeissa on ilmeisesti viiden leikin sääntö, joka kiintiöi sitä, kuinka moneen leikkiin lapsi saa päivän aikana osallistua. Vapaa leikki tuntuu olevan nykyisin suhteellinen käsite.
Mistä tässä oikein on kyse? Ovatko kiintiöt päiväkodin henkilökuntaa vai lapsia varten? Onko taustalla jokin ylevä kasvatusperiaate, josta perusmutsi ei ymmärrä tuon taivaallista? En muista tämänkaltaisia käytäntöjä olleen 80-luvulla.
Vettä on virrannut sitten 1980-luvun. Tuoteselosteen vielä ymmärrän, mutta epäilläänkö minun yrittävän harventaa, lapseni syntymäpäivien varjolla, parikymmenpäistä päiväkotiryhmää Carnevaali kekseihin piilottamallani rotanmyrkyllä? En jäänyt tivaamaan vastauksia hoitotädiltä.
Vieraillessamme päiväkodissa varhaiskasvatuskeskustelun yhtydessä, kerrottiin meille eräästä toisesta käytännöstä, jota jäin jälkikäteen miettimään enemmänkin. Päiväkodissa meille näytettiin leikkihuoneen seinään kiinnitettyä paperille piirrettyä nelikenttää, jossa jokainen ruutu edustaa yhtä leikkiä. Leikkiin mielivä lapsi käy kiinnittämässä kuvansa nelikentän siihen ruutuun, jonka leikkiin haluaa osallistua. Jokaiseen leikkiin mahtuu neljä lasta. Lapset siis valikoivat leikin, jossa on tilaa ja käyvät sitten varaamassa paikkansa leikissä oman kuvakkeensa avulla. Vieraisiin leikkeihin ei ilmeisesti saa huudella.
Voiko joku valistuneempi selittää, miksi näin toimitaan. Minun pieni keittiökasvattajan älyni sanoisi, että lasten on hyvä oppia neuvottelemaan siitä, ketkä leikkiin osallistuvat ja miten kaikki pääsisivät mukaan porukkaan. Tällä varaussysteemillä kaikenlainen keskustelu tehdään tarpeettomaksi. Joissakin päiväkodeissa on ilmeisesti viiden leikin sääntö, joka kiintiöi sitä, kuinka moneen leikkiin lapsi saa päivän aikana osallistua. Vapaa leikki tuntuu olevan nykyisin suhteellinen käsite.
Mistä tässä oikein on kyse? Ovatko kiintiöt päiväkodin henkilökuntaa vai lapsia varten? Onko taustalla jokin ylevä kasvatusperiaate, josta perusmutsi ei ymmärrä tuon taivaallista? En muista tämänkaltaisia käytäntöjä olleen 80-luvulla.
Epäilen, että neljän lapsen leikki on erittäin hyvä tarkoitus jakaa isoa ryhmää pienryhmiin. Isoissa ryhmissä lapsen stressi on isompi kuin pienissä. Eli pväkoti pyrkii vähentämään lapsen stressiä näin. Pienen lapsen leikki onnistuu näin paremmin. Jos ajattelet itsesi leikkimässä pienenä niin aika moni muistaa, että jo kolme (tyttöä :D) oli joskus liikaa :D...
VastaaPoistaItse asiassa mahtavaa jos pväkoti tekee näin, tällöin pyrkii juuri siihen mitä esim. Keltinkangas on yrittänyt pväkotitoimintaan minun ymmärtääkseni viestittää :).
Viiden leikin säännöllä pyritään ehkä opettamaan pitkäjänteisyyttä. Vapaata leikkiä on varmasti usein esim ulkoilut, tod näk välillä sisällä. Sitä keskustelua aivan varmasti tulee kymmeniä per pvä ryhmässä, älä huoli :D. Mutta jos ajattelee 10-24 lasta harhailemassa yksien seinien sisällä ilman ohjausta.. Sen voisi kuvitella olevan kaoottista hulinaa? Eikös teillä ollut vasta synttärit, vertaa siihen :D!
PoistaPiti vielä viisastella lisää mutta nämä on veikkauksia kun en oikeasti pväkotianne tiedä :). Kysy rohkeasti tädeiltä! Yleensä kertovat mielellään, ja ei jää tällaiselle epämääräiselle tietotasolle ;).
Mä ajattelen, että lapset hakeutuu luontaisesti sopivan kokoisiin ryhmiin. Ainakin olen usein huomioinut lasten toimivan niin porukassa ja puistoissa ym. Mutta on tuossa varmasti pointtia tuossa pieniin ryhmiin ohjaamisessakin. Ehkä vaan olen sellaista ylenmääräistä ohjaamista ja rajaamista vastaan. Lasten pitää saada sählätä ja sekoilla.
PoistaMeillä oli mooonta leikkiä, laput oli narussa. Lapset sai sitten omia nimellisiä pyykkipoikia siirrellen valita leikin, 3per leikki.
VastaaPoistaEhkä ne antoi ideaa leikeille?
Puoli vuotta kokeilivat ja sitten laput lähti pois :DD
Ei aina voi onnistua ;) nyt Vuorostaan eskareilla on ne laput..
PoistaMeidän esikoisen päiväkodissa on sama taulu, lienevätkö samassa paikassa? :D Lapsen ryhmässä on reilusti yli 20 kiljuvaa kakaraa, niin taulu periaatteessa on ihan hyvä asia. Oppivat kato organisoimaan omaa toimintaansa. Muumitalopöytään ei huudella, jos ei ole kuva oikeassa kohdassa taulussa. Kyllä ne säännöt pitää olla. :D
VastaaPoistaTää on varmaan joku Stadin uusi innovaatio, tämä nelikenttä. :D
PoistaKyllä se on 3-vuotiaan hyvä oppia, ettei ilman varausta voi vaan tepastella leikkimään.
Ai niin ja meilläkin täytyy keksipaketti olla sinetöity. :D Vie siinä sitten jotain viinirypäleitä..
VastaaPoistaTää on niin friikkiä, sanon minä.
PoistaHahhah. :D
PoistaMinäkin nuukana henkilönä viime vuonna yritin laskea riittääkö yksi paketti synttäreille, kun muuten olisin laittanut menemään jotain puolitoista pakettia, ja itselle jättänyt välipalaksi muutaman, niin ei perhana, koko pakettihan se piti laittaa varoiksi. Ei muuten palautunut ylimääräistä koskaan lapsen lokeroon eli taisi mennä hoitajien välipalaksi.
PoistaNo mä samaa puntaroin kaupassa, kun yritin pähkäillä, kuinka monta keksiä yhdessä värikeksipaketissa on. Vedin nyt kuitenkin varman päälle, ettei jää itkuisia lapsia.
PoistaMeilä on herkuton päiväkoti. Eli reippaasti kaikki vie rusina-askeja, mandariineja, viinirypäleitä.
PoistaJa minä hädissäni aamulla pistin 5vn matkaan 3 pkt popcorneja.. :D oli lapsen mukaan syöneet niitä hirveästi.
Voisko noissa itseleivotuissa olla joku allergiariski? Siis että mukana on joku ainesosa joka voi aiheuttaa jollekin lapselle pahan reaktion, ja se eliminoidaan ottamalla kaupan tuote, josta varmasti tiedetään mitä se sisältää?
VastaaPoistaSitten mä luulen, että tarhatädeillä on eri näkemys siitä, onko hyvä että lapset sählää ja sekoilee... Jos niitä on parikymmentä siellä sekoilemassa, ei homma ehkä enää toimi kovin rakentavasti. Mun ajatus on ollut, että tarha on eka paikka, jossa lapset oppii olemaan sähläämättä ja sekoilematta, ainakin vähän aikaa kerrallaan. Ainakin meillä sähläämistä tapahtuu kotona ihan riittävästi joka päivä... En silti tiedä onko toi nelikenttä oikea tapa ratkaista asia.
no täähän se nimenomaan, koska vaikka vanhempi veisi paakkelsit tarhaan, päiväkoti on viime kädessä vastuussa siellä tarjottavien elintarvikkeiden turvallisuudesta. itseleivottujen ainesosasisällöistä ei koskaan voi olla satavarma eikä myöskään tuoreudesta. avatuissa paketeissa on myös tuoreus- ja kontaminaatioriski. näinä noroviruksisina aikoina etenkin.
Poistakomppaan myös tuota sähläämisen ja sekoilun rajoittamista. ihan tuol päivähoitolainsäädännössä on määrätty, kuinka monta nuppia saa max olla yhden hoitajan silmän alla. onhan se jo vapaata, jos saa valita neljästä eikä määrätä, että sä meet tonne ja sä tonne. harvalla on himassa kahtakymmentä lasta, tunnelma tarharyhmissä menee kyl helposti kaoottiseksi ellei siellä rotia pidetä.
Mun mielestä ne avaamattomat paketit menee vähän överiksi. Luulen, että ne lapset on kuitenkin niitä pahimpia tautien levittäjiä.
PoistaMä ymmärrän sen, että lapsia jaetaan pienempiin ryhmiin, mutta sitä en ymmärrä, että pitää olla joku nimetty leikki vielä ryhmäjaon lisäksi sanelemassa, että mitä pitää leikkiä.
Kuopuksen eskarissa on samanlainen systeemi, tosin ilman nimilappuja, mutta joka leikillä/paikalla on lapsikiintiö ja onhan se musta ihan ymmärrettävää ettei voi mennä 23 lasta saliin, vaan 6 on maksimi. Mutta olen samaa mieltä siitä, ettei se nyt ihan vapaata leikkiä ehkä ole. Ehkä ne oppii jotain? Puoli tuntia pitäisi aina pysyä samassa leikissä - pitkäjänteisyyttä? No ensi syksynä sitten nää saa istua 45minuuttia kerrallaan koulussa hiljaa, vähän mua hirvittää. Tuo mun vauvahan just joulukuussa täytti 6eikä ole mikään kauhean kärsivällinen :-o -LeenaK
VastaaPoistaVarmaan esikoululaisella on jo tarve opetella pitkäjänteisyyttä. Mä en tiedä, onko se tarpeen 3-vuotiailla. En oikein tiedä, miten suhtautua siihen, että aikuisen pitäisi opettaa lasta leikkimään oikein.
PoistaMulla tuli tosta otsikosta ihan mieleen tämä http://www.youtube.com/watch?v=sJOgjfQTUD8 ja oon repeilly nyt jokakerta kun näen tossa listassa ton otsikon :D
VastaaPoistagotta love univelka...
:D
PoistaLuulen ettei ne hoitotädit kuvittele että haluaisit ketään myrkyttää, vaan erilaiset ruoka-allergiat on niin yleisiä nykyään (keliakiaa, kananmunalle allergisia jne), että kaupan keksipaketista on helppo lukea tarkkaan mitä tuote sisältää, ja jos ko. keksit eivät sovi jollekin ryhmän lapselle.
VastaaPoistaMutta se avaamattomuus! :D
PoistaMun pojan päiväkodissa on samalainen taulu, mutta musta se on hyvä juttu. Vapaata leikkiä ihan varmasti on myös, mutta tuolla taululla myös voidaan varmistaa esim. että kukaan ei jää ulkopuolelle ja kaikilla on leikkikaveri.
VastaaPoistat.L.
Se on totta.
PoistaLeikinvalintataulu on viime vuosina ollut aika yleinen päiväkodeissa. Jotkut kasvattajat rakastavat ja toiset vihaavat. Sillä yritetään opettaa lapsia tekemään omia valintoja, kannustaa pitkäjänteisempään leikkiin ja sitten toki ihan vähentää sähläystä ja yleistä hälinää. Toisaalta ennalta määrätyistä leikeistä valitseminen voi myös köyhdyttää lapsen leikkiä... Ja onhan tuo nyt melko autoritääristä hommaa. Yleensä leikinvalintatauluihin liittyy myös se, että lapsi ei myöskään saa valita samaa leikkiä montaa kertaa peräkkäin ja samat lapset eivät saa aina olla keskenään. Lapsen stressitason kannalta tosiaankin pienryhmissä toimiminen on hyväksi, mutta itse olen sitä mieltä, että näitä jakoja pystytään tekemään kyllä myös vapaammallakin tyylillä. Siinä vain tarvitaan sitten ryhmän aikuisilta ehkä vähän enemmän ohjaamista ja viitseliäisyyttä...
VastaaPoistaMua vaivaa juuri tuo ennalta määritetty leikkiminen juuri köyhdyttävyyttä ajatellen. Se tuntuu aikuisille helpolta ratkaisulta, että on joku paperi, jonka perusteella lapset ryhmitellään. Tuntuisi siltä, että aikuisten aktiivisella läsnäololla voitaisiin ohjata ja tukea lapsia luonnollisemmin.
PoistaSemmosta tilannettahan ei päivähoidossa juuri ole, että lapsille annettaisiin ihan vapaat kädet lähteä leikkimään. Että nyt on välipala syöty ja menkää leikkimään. Joko siinä aikuinen neuvottelee niistä leikeistä suullisesti lasten kanssa, kuka menee minnekin ja kenenkin kanssa tai sitten on joku leikkitaulun tyyppinen väline helpottamassa lapsen (ja aikuisten :)) hahmottamista kuka on missäkin ja kenenkin kanssa.
VastaaPoistaOmassa ryhmässäni lapset valitsevat leikkitaulusta puuhat (4-6 kpl), jotka aikuinen on siihen hetkeen valinnut käytettävissä olevia tiloja, aikaa ym. ajatellen. Leikeissä säilyy leikkirauha, lapset oppivat ohjaamaan omaa toimintaansa ym. Lisäksi usealle lapselle on suurta hyötyä kuvien ja rajallisen leikkivalikoiman käytöstä. Aikuiselle on varmasti aika helppo nakki valita muistin varassa paristakymmenestä puuhasta se joku yksi, mutta pienelle lapselle se voi olla vähän hallitsematon tilanne. Hyötyä taulusta on siis mielestäni enemmän kuin haittaa, eikä tilanne ole juuri eri vaikka ne leikit jaettaisiin suullisesti. Päiväkotiryhmässä sen leikkikokonaisuuden hallinta on nyt vaan vähän toisenlainen duuni kuin kotioloissa.
Se on kyllä totta, että pieni lapsi tarvitsee rajatun määrän vaihtoehtoja.
PoistaMä konsultoin mutsia, joka on siis lto. Niiden päiväkodissa saa kuulemma tuoda omia leipomuksia, mutta pahasti allergisille lapsille ei niitä anneta, koska esim. pähkinäallergiselle tosi pieni määrä voi olla hengenvaarallinen ja täyttä varmuutta sisällöstä ei ole, jos kakut tms. on tehty kotona. Eikä tietysti tuotanto-olotkaan ole ihan yhtä steriilit, vaan periaatteessa jostain pinnalta, astiasta tms. voi päätyä leipomukseen vaikka sit sitä pähkinää.
VastaaPoistaTosta lasten jakamisesta leikkeihin äiti sanoi just noita asioita, mitä tossa yllä on tullutkin ja vielä lisäksi esimerkiksi sen, että systeemin ansiosta lapset tulevat leikkineeksi muidenkin kun sen oman parhaan kaverin kanssa ja myös tehneeksi monipuolisemmin asioita. Ainakin jo esikouluikäisillä on taipumus välttää asioita, joissa kokevat olevansa "huonoja" eli vaikka piirtämistä tai palapelin tekemistä. Kun kaikkien on pakko valita joku tekeminen, vaikka oma suosikkijuttu olisi jo "täynnä", lapset ohjautuvat leikkimään myös näitä ei-suosikki-asioitaan ja kehittyvät niissä.
Tästä tuli mieleeni, että pitäis ehkä kotioloissakin välillä vähän aktiivisemmin kannustaa tekemään uusia juttuja ja tarjota niitä vaihtoehtoja, koska on varmaan ihan totta, että lapsi ei tule edes ajatelleeksi kaikkia mahdollisuuksia. Lisäksi ainakin meillä on näkyvissä myös ihan selkeästi se, että ipanat hakeutuu 90-prosenttisesti samoihin, tuttuihin leikkeihin. Ja mä se vasta urautunut oonkin, ei multakaan kyllä kovin montaa leikki-ideaa ihan spontaanisti irtoa. Ehkä mun pitäis mennä päiväkotiin itse?
Välillä sitä pohtii, että on se hassua, että lapsuudesta on tullut hyvin päämäärätietoinen prosessi. Pitää osata tiettyjä asioita tietyssä iässä ja lapsia ohjataan tilanteisiin, jotka kehittävät heitä mahdollisimman monipuolisiksi ihmisiksi. Lapsuuteen suhtautumisessa on tapahtunut ihan valtava muutos viimeisen 40 vuoden aikana. Välillä kaihoilen sellaisen päämäärättömän häröilyn perään. Mutta kyllähän lapset aikuisten ohjeita ja ideoita kaipaa. Mä olen nyt innoissani, kun saatiin ekat pikkulegot synttärilahjaksi. Mulla sormet syyhyää koko ajan rakentamaan.
VastaaPoistaNo en mäkään toki ajattele, että lapsia pitäis koko ajan ohjata johonkin, eikä toikaan systeemi käsittääkseni siihen pyri. Mutsi puhui tietysti esikoulusta, missä on tarkoituskin jo valmistella kouluunmenoa, eli sinänsä on hyvä ja tarpeen, että kaikki lapset esimerkiksi opettelevat käyttämään saksia jne. koska (lähdettä lainatakseni) "toiset vaan ajaisivat päivästä toiseen pikkuautoilla". Silloin taas lapset olisivat melkoisen eriarvoisessa asemassa koulussa, jossa tiettyjä taitoja pitää osata.
PoistaToisethan puolustaa aikaista päivähoitoa näillä oppimisasioilla. Mä en itse usko, että noilla asioilla on pikkulapsille niin väliä, vaan että heille riittää myös ihan se, mitä koti tarjoaa. Vaikka en usko sitäkään, että päivähoito ketään pilaakaan.
Pikkulegoja vois varmaan tosiaan pikkuhiljaa hankkia, kun pienempikään ei enää syö kaikkea. Mun on itse jotenkin tosi hankala keskittyä mihinkään kovin simppeliin leikkiin kovin pitkäksi aikaa, ja siksikin toi päiväkoti olis mulle hyvä ratkaisu, kun kuulemma toi järjestelmä pyrkii myös siihen, että lapset oppisivat keskittymään pitkäjänteisesti myös yhteen asiaan sen luontaisen häröilyn sijaan. Mun lapset taas eivät jaksa keskittyä pitkään mihinkään mua kiinnostavaan (esim. nukkumisen tai kivien leikkiminen), jännä. Ehkä meidän kiinnostukset joskus vielä kohtaa, siellä jossain pikkulegolaatikon luona.
Eskarilaiset on jo ihan ymmärrettävästi tavoitteellisemman kasvatustyön piirissä ja koulutaitojen harjoittelu on järkevää. Mä kuulun siihen koulukuntaan, joka ajattelee, että vapaa leikki kehittää lasta enemmän kuin mikään ohjeistettu toiminta. Nykyään lapset harrastaa niin paljon ohjattua toimintaa ja pelaa tietokonepelejä ja on ohjatussa leikissä päiväkodissa, että siinä jää vain vähän tilaa täysin lapsen mielikuvistuksesta kumpuavaan tekemiseen. Sitä ei mun mielestä saa unohtaa. Ihan pikkuiset ei munkaan mielestä mitään erityistä kasvatustoimintaa kodin ulkopuolella. tarvitse.
PoistaToi kivileikki kuullostaa kyllä houkuttelevalta. Mies välillä esittää nukkuvaa hirveä. Sekin on aika hyvä leikki.
Tässä puolenkymmentä vuotta vasu-keskusteluja äitinä käyneenä mä sanoisin, että pitkälti syy siihen on vanhemmissa. Vanhemmat haluavat, jopa vaativat "tasokasta ja taitoja kehittävää" päivähoitoa ja jopa mahdollisimman korkeakoulutettuja hoitajia jo ihan pienille pilteille. En muista misssä blogissa tästä oli keskustelua, olisko ollu joskus syssymmällä Project Mamassa. Mulle päivähoidossa on tärkeintä, että mun lapsi on fyysisesti ja psyykkisesti turvallisessa paikassa, jossa hoitajat aidosti välittävät lapsista. En piittaa yhtään niistä tutkinnoista siis.
VastaaPoistaMä periaatteessa kannatan korkea-asteen tutkintoja päivähoidossa työskenteleville, koska tieto erilaisten lasten erityistarpeista ja niiden huomioon ottamisessa lisää palvelun laatua. Niitä työmenetelmiä ei opita ihan vaan välittämisen kautta. Mutta tietenkin on tärkeää, että ihminen on läsnä työssään ja on kiinnostunut lasten kanssa olemisesta. Siihen asiaan koulutustaso ei varmaankaan vaikuta.
PoistaSori, oon varmaan valvonut liikaa viime aikoina kun en ihan tajua - eli kun kunnan tasolla tehdään ja sosiaali/kasvatustoimen tasolla jalkautetaan vasu-suunnitelma, jossa on paitsi tää erilaisten tarpeiden huomioiminen (esim. joka ryhmän päällikkönä lto) niin myös muita kasvatuspsykolgisia juttuja, kuten varmaan tää semiohjattu leikki, niin eka on susta ok mut toka pahasta?
PoistaNiistä avatuista paketeista muuten, niissä on myös allergiakontaminaatioriski. Siis eivät voi olla varmoja, jos on vaikka päässyt pähkinää tms sinne pakettiin.
Nyt mä en ole ihan varma, ymmärsinkö oikein sun kommenttia, mutta selvennän vähän näkökantaani. Lasten erityistarpeiden huomioimisella tarkoitin lähinnä ammattilaisen silmää havaita mahdollisia häiriöitä ja sitä kautta esim. lapsen kanssa käytävään vuorovaikutukseen käytettävien työmenetelmien hallintaa. Näissä kysymyksissä lastentarhanopettajalla on parempi osaaminen, kuin vaikka lähihoitajalla. Molempia ammattiryhmiä mun mielestä päiväkodissa tarvitaan. Jotkut ovat sitä mieltä, ettei päiväkodin työntekijöiden koulutustaustalla ole mitään väliä, kunhan tykkää lapsista. Siitä olen eri mieltä.
PoistaMä ajattelen, että mainitsemasi "semiohjattu leikki" ei varsinaisesti ole lapsen erityistarpeiden huomioon ottamista, vaan kyse on lähinnä lasten jakamisesta pienempiin ryhmiin ja ilmeisesti tiettyjä kasvatuksellisia päämääriä painottava järjestely. En tiedä, onko henkilökunnalla leikin ohjaamisessa muuten mitenkään aktiivista roolia. Tietysti, jos lapsella on erityistarpeita, on varmaan leikin ohjaaminenkin tarpeen. Mutta ne lapset ovat varmaankin normipäiväkodissa vähemmistönä.
Se, mikä on kasvatuspsykologista, on aika monitahoinen asia, ja siihen liittyy mun mielestä monenlaisia asioita eri taitojen harjoittamisesta aina lapsen vapaan luovuuden kannustamiseen. En mä pidä mitenkään erityisen pahana, että lapset jaetaan nelikentässä neljän hengen tiimeihin ja sanotaan, että tämä ryhmä leikkii nyt kotia. Musta se on vaan vähän jäykkä käytäntö, jonka saisi aikuisten aktiivisella läsnäololla luovittua vähän vapaamuotoisemminkin ja vuorovaikutuksessa lasten kanssa.
Myrkkykeksien napostelun lomassa käyhän nappaamassa haaste ;)
VastaaPoistaKiitos! :)
Poistamielenkiintoinen juttu toi leikkiin jakaminen. Itse en ole päikyssä koskaan ollut, omat lapset vasta menossa ensi syksynä. En ollut tuollaisesta kuullutkaan :)
VastaaPoistaTodennäköisesti tulet kuulemaan lisää syksyllä. :)
PoistaMeillä ei ole jaettu leikkeihin, ne sai valita itse.
PoistaMutta jokaisella 3 ryhmän tädillä on omat pienryhmät tyyliin leppäkertut/ritariperhoset ja kolmatta en muista. Näissä ryhmissä ne käy pukemaan, kauppaan, satutunnille kirjastoon, ulkona jakaa hiihtäjät ja luistelijat.
Laitanpa lusikkani tähänkin soppaan. Oon samaa mieltä Wandaben kanssa. Keksiasia nyt on päivänselvä. Allergiariski on syynä. Moniko vanhempi ostaa kaikki uudet ainekset, tiskaa mittalusikat, hankkii erillisen leivonta-alustan leipoessaan tarhaan? Esim. keliaakikolle leipoessa näin pitää tehdä. Eiköhän ole helpompaa viedä se avaamaton paketti kuin olla se vanhempi, joka pelkää lapsensa saavan anafylaksian???
VastaaPoistaJaetut leikit ovat mielestäni ok. Lapsilla on niin paljon mielikuvitusta, että leluista huolimatta voivat leikkiä haluamaansa leikkiä, vaikka napeilla. Elton mukaan suurempi ongelma on, että päiväkodissa usein joutuu leikin korjaamaan pois eikä aina voi jatkaa seuraavana päivänä. Se kehittäisi pitkäjännitteisyyttä. Mutta on vanhempia, jotka vaativat keräämään leikit aina pois kotonakin. Sitten itketään, kun lapsi ei osaa pitkäjänteisesti tehdä mitään.
Itse olen päättänyt olla tyytyväinen päivähoitoon, enkä vaadi ihmeitä, vaikka ihmeitä siellä päiväkodissa tekevätkin. Tekevät uskomattoman hienoa työtä! Meillä päiväkodissa määrää tädit ja kotona vanhemmat.
Selvennetään nyt vielä, että ei tuo keksiasia aiheuttanut minussa kummempia tunnekuohuja. Totesin vaan, että ovatpa ajat muuttuneet 80-luvusta. Nämä ovat minulle uusia asioita. En toivo kenellekään anafylaktista shokkia tai tartutettuja noroviruksia.
PoistaMulla ei ole oikein käsitystä, minkä tasoista päivähoitoa lapset saavat. Kun ei ole itse paikalla, ei kovinkaan kummoisia analyyseja osaa tehdä. Olen vain kiitollinen siitä, että on joku paikka, jonne lapset voi viedä työpäivän ajaksi. En koe, että voisin puuttua siihen, miten asiat päiväkodissa tehdään.
Joo, päiväkotitäti täällä. Työpaikallani ei sallita muuta kuin just turvavöin pakettiin lukittuja keksejä. Tyttöni hoitopaikassa ei olla nuukia, vein itse tekemääni kääretorttua ja kaurakeksejä, HAHHAA! Luojalle kiitos maalaisjärjestä.
VastaaPoistaPs. Joskus päiväkodeissä on omasta takaa esim. Marie keksejä jos synttärisankarin vanhemmat ovat epävalistuneisuudessaan tuoneet jotain allergia-epäsopivaa.
Pitäisiko ne keksit varmuuden vuoksi myös paketoida pumpuliin, ettei vaan vahingossa keksinmuru pahasti raapisi lapsen sormia? :D
PoistaJa tiiättekö mikä ton leikkikartan idea on? Tämä: ”kukas täällä leikki? lelut levällään. aijoo, katotaan kartasta: jussi ja lassi siivoomaan jäljet!”
VastaaPoistasiivoominne on jees. duunissa kuitenkin painotetaan pitkäkestoista leikkiä ja minkälaista touhua se on jos joka viides minsa (yhtään en liiottele) pitää siivota? herää kysymys, huvittaako leikkiä?
joo, olen itse sottapytty. mutta jos mulla on proggis meneillään, saa kamat jäädä levälleen kunnes on tarve raivata.
Syylliset on löydettävä!!! :D
Poista