Oletteko katsoneet Ylen Teiniäitejä? Minä olen, enkä oikein osaa olla heistä mitään mieltä. Paitsi että ihan kamalan nuoriahan he ovat -ihan teinejä ja silti äitejä. Jos minun on vaikeaa uskoa, että kukaan 20-vuotias olisi tarpeeksi kypsä huolehtimaan näistä meidän kullannupuista, on kieltämättä hurjaa, että oman itsenäistymisensä ja murrosiän syövereissä kamppailevat tytöt saavat vastuulleen toisen pienen ihmisen elämän.
Mutta kun katsoo heidän elämästään tehtyä tv-ohjelmaa ja siinä esiin nostettavia teemoja, alkaa myös pohtia, onko heidän elämässään sittenkään mitään kovin ihmeellistä. Tytöt hakevat tasapainoa lapsen isän osuudesta vauvan elämässä ja arjessa, pohtivat kehonkuvaansa, käyvät juhlimassa, pähkäilevät opiskelun ja työn yhdistämistä äitiyteen, sopeutuvat uuteen elämänvaiheeseen ja sairastuvat masennukseen. Ihan tuttuja asioita monelle meistä.
Leimallisinta teiniäitien elämäntilanteille tuntuu olevan lasten isien poissaolo ja vaihtuvat miessuhteet. Ehkä hieman iäkkäämpien vanhempien perheissä ei myöskään riidellä siitä, onko lapsen isä tuhlannut kaikki rahansa karkkiin ja peliautomaatteihin.
Puuttuuko ohjelmasta arkirealismi, jos 13-vuotiaat tytöt ovat innostuneet lisääntymisasioista sarjaa katsottuaan? Minkälaisessa valossa nämä teiniäidit tulisi ohjelmassa esittää? Onko näissä äideissä teidän mielestänne mitään erityistä?
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
VastaaPoistaTietenkin tulee mieleen erinäisiä asioita, joita "voisi tehdä paremmin", mutta sehän on aina mielessä, kun sosiaalipornoa katselee. Sen sijaan päällimmmäisenä ajatuksena on hämmästely ja jonkinlainen kunnioituskin: tytöt jaksavat, eivät lyö hanskoja naulaan ja tulevaisuus näyttäytyy heille positiivisena.
VastaaPoistaVaikka itsellä on ihmissuhteet, parisuhde, turvaverkot ja talouspuoli kunnossa, en meinaa siltikään jaksaa. Olen joskus jopa miettinyt, että jos kyseessä olisi työpaikka, olisin lähtenyt jo kauan sitten, niin paljon on ahdistanut. Välillä mietin, että onko se todellakin niin, että kun on ennättänyt elää oman napansa ympärillä riittävän kauan, on huomattavasti tuskallisempaa pistää oma elämä holdille. Ja kolkytrisasen kyynisyys vaikuttaa tietenkin kanssa: koulut ja työpaikat on jo nähty, eikä niitä samalla tavalla enää odota.
Sosiaalipornoahan se on. Tavallaan on helppoa katsoa ja paheksua, että kamalaa, kun tytöt vetää röökiä ja lykkii lastenvaunuja. Että on ne teinit sellaisia. Mutta kyllähän sitä muutkin tekee. Olen Töölöläisessä leikkipuistossa käynyt pyytämässä ikätoveri-isääni sammuttamaan tupakan.
PoistaMutta kunnioittavasti noita tyttöjä kyllä ohjelmassa näytetään ja se on mukavaa. Kyllä varmasti kaikilla on heikot hetkensä, mutta ne eivät kuulu mun mielestä kaiken kansan ihmeteltäväksi. Kyllä tällaisen keskiluokkaisen ydinperheenkin rivitaloelämästä saisi aika raadollista materiaalia, jos sitä lähtisi metsästämään. Samojen teemojen kanssa tässä kuitenkin kaikki painitaan: teinit miettii sitä, kun kaverit bailaa ja haluaa mukaan ja kolmekymppiset miettii työuraa ja muita luopumisia.
Uskon, että ohjelma antaa aika oikean kuvan kyseisten teiniäitien elämästä. Iän lisäksi varmasti yksi suurista eroista moneen muuhun tuoreeseen äitiin on se, että lasten hankkimista ei olla suunniteltu, vaan se tuli ns. pyytämättä ja yllätyksenä (näin oletan, vaikka en ole sarjaa katsonut kuin vähän). Toki vahinkoja sattuu joka iässä ja tietysti moni mahdollinen teiniäiti vastaavassa tilanteessa päättää keskeyttää raskauden alkuunsa. Siinä mielessä ihailen näitä nuoria, että he ovat halunneet antaa lapsen tulla, vaikkei elämäntilanne siihen paras mahdollinen olekaan. Oma reaktio on herkästi se (kuten viikko sitten laitoin blogikirjoitukseni jälkikirjoitukseen), että kauhistuttaa tuo biletys, mutta sehän on ihan normaalia tuossa iässä. Turhapa sitä on mummelin paheksua. Eli lykkyä vaan teiniäideille!
VastaaPoistaMä en löytänyt tuota viittaamaasi blogikirjoituksesi jälkikirjoitusta, mutta itse en ole sarjassa huomannut, että tytöt kävisivät juhlimassa usein. Yhdessä jaksossa oli 18-vuotissynttärit, mutta en muista muita ryyppäyshommia. Kyllä minustakin kertovassa realitydokkarissa olisi esikoisen vauvavuonna saanut otoksia, joissa alle 6 kuinen vauva jätetään sukulaisten hoiviin, kun lähdettiin miehen kanssa ulos. Ja monta baarikeikkaa yksinään myös. Ei se musta ole mitenkään erityisen kamalaa.
PoistaAnteeksi, olisin tietysti voinut sen linkittää. Tässä siis osoite (vaikka teiniäiti-maininta on hyvin lyhykäinen):
Poistahttp://leopardikuningatar.blogspot.fi/2012/11/eriteasiaa.html
Minä näin juuri sen synttärijakson ja eilisen, jossa myös sivuttiin biletystä muutamaan otteeseen (laivalle meno, vapaaillat).
Niin ja siis piti sanoa, että varmaan biletyksessä ei ole mitään pahaa jos siitä tykkää. Itseni osalta tykkääminen loppui useampia vuosia sitten.
PoistaMä jaksan edelleen satunnaisesti innostua hillumaan tanssilattialla aamuneljään ja juomaan yhden tequilan liikaa. Ne mimmit on kuitenkin täysi-ikäisiä, joten mitään lakia ei rikota, jos lapset on sukulaisilla hoidossa, eikä joudu todistamaan äitien juomista.
Poistaitsellä ei ole mitään kokemusta yksinhuoltajuudesta, mutta voisin kuvitella, että on enemmän kuin tarpeen lähteä kotoa ilman lasta yöksi jonnekin muualle. Ei aina tarvitse yksin pärjätä.
Mun täytyy kyllä sanoa että en näe mitään ihailemisen aihetta siinä että alaikäinen lapsi päättää abortin sijasta valita vanhemmuuden.
PoistaTeini-ikäinen on ihan oikeasti monessa, monessa suhteessa lapsi ja etenkin enemmän tai vähemmän, no, tasapainoton. Hirvittää ajatella mitä voi seurata kun murrosiän hormoonimyrskyyn yhdistetään raskauden ajan hormoonit, mahdollinen synnytyksen jälkeinen masennus sekä muut äitiyden paineet. Ja tämän kaiken tulilinjalla on pahimmillaan se pieni vauva.
Ja kyllä, varmasti on teiniäitejä jotka pystyvät käsittelemään vanhemmuuden tuomia haasteita ja kykenevät tarvittaessa pistämään omat tarpeet sivuun lapsen takia mutta jotenkin tuntuu että miten paljon voi realistisesti odottaa ja vaatia ihmiseltä joka on käytännössä itsekin vielä osittain kasvava lapsi?
Karua tekstiä tiedän mutta itse olen suhteellisen läheltä seurannut muutaman alaikäisenä lapsensa saaneen elämää ja kyllä ne lapset ovat saaneet aika paljon kokea turvattomuutta ja tasapainottomuutta, valitettavasti.
En mäkään näe teiniäitiydessä mitään ihailtavaa. Vaikeaan tilanteeseen ovat päättäneet itsensä laittaa, eivätkä varmaankaan ennalta ole osanneet arvata, mitä kaikkea vauva tuo mukanaan. Mutta kyllä niitä tasapainottomia vanhempia riittää ihan joka ikäpolveen. Noissa tilanteissa toivoo, että nuorella perheellä on ympärillä paljon tukiverkkoa, jotka voivat ja haluavat auttaa.
PoistaMinustakin näiden teiniäitien elämä vaikuttaa jotenkin aika tavalliselta. Puhetapa saattaa olla erilainen oman oman tuttavapiirin äideillä, muuten monet ohjelmassa esiintyvät teemat ovat melko tuttuja jo ihan työpaikan kahvipöydästä.
VastaaPoistaEn osaa kuitenkaan samaistua näihin teiniäiteihin - en pysty mitenkään kuvittelemaan teiniminääni vauvan kanssa. Tuolloin lapset eivät olisi voineet vähempää kiinnostaa, taisinpa pitää vauvoja silloin jopa vastenmielisinä otuksina. Itse olen saanut lapseni päälle kolmekymppisenä ja silloinkin pitkän ja perusteellisen harkinnan jälkeen, eikä äitiys ole kivutonta ollut "keski-iän kynnykselläkään".
Ohjelman teinit ovat aikuisempia kuin minä heidän iässään. Äidiksi tuleminen rysäyttää varmaan elämän kerralla aikuisten maailmaan. Hatunnosto näille nuorille naisille ja tsemppiä elämään!
Mä muistan, kun olin 9.luokalla ja lukiossa oli yksi tyttö raskaana ja se oli jotain aivan käsittämätöntä. Ihan toisesta maailmasta. Nyt olen kolmekymppinen, eikä suurella osalla kavereista ole lapsia nytkään. Noilla tytöillä tuntuu olevan aika monta kaveria, joilla on myös lapsia. Mutta niin se kai menee, että tietty sosioekonominen tausta ennustaa myös nuorella iällä saatuja lapsia.
PoistaMuistelen lukeneeni jostain, että tilastopiikki varhaisessa vanhemmaksi tulossa on myös lapsena väkivaltaa kokeneilla. Se saattaa liittyyä osaksi sosioekonomiseen puoleen mutta saattaa olla liittymättäkin.
PoistaOletettavaa on ainakin se, että muutaman vuoden päästä teiniäidit lienevät omaa ikäluokkaansa kypsempiä. Aika kova kasvun paikka kyllä... Näen suurimman riskin teinivanhemmuudessa siinä, että empatiakyky on vielä kovin kehittymätön ja teininä kokee olevansa maailman napa, joten kuinka onnistuu laittaa vauvan tarpeet usein ja toistuvasti omien tarpeiden edelle? Ei se aina ole helppoa vanhemmillakaan...
Mä luin odotusaikana raskaana olemisesta psykoanalyysin näkökulmasta ja siinä kirjassa tulkittiin teiniraskauksia niin, että ne on sen teinin (alitajuista) tarvetta päästä takaisin äidin ja lapsen väliseen symbioottiseen tilaan. Eli sen tulkinnan mukaan ne tytöt on jollain tavalla jääneet vaille omassa äitisuhteessaan tai kaipaavat erityisesti omaa äitiään. Tiedä häntä.
PoistaEilen katsoin pätkän ohjelmaa, ja siinä yhden virallisen teiniäidin teiniäitikaveri oli antanut oman lapsensa sijoitukseen, mistä hetken aikaa keskusteltiin. Hänellä oli varmasti omat syynsä, joita ohjelmassa ei eritelty, mutta hän sanoi yhtenä syynä jotain tämän tyylistä: "Mutta sitten tuli kesä ja kaikki kaverit bileisti ja mä olin vaan vauvan kanssa jumissa." Itse en omista lapsistani luopuisi mistään hinnasta, mutta myönnän että useamman kerran on harmittanut, kun on joutunut jäämään kotiin miehen lähtiessä juhlimaan. Suklaa tai leffa auttaa ja seuraava krapulaton päivä ei harmita koskaan, mutta tavallaan se oli validi pointti. Varsinkin teini-iässä kaverit on kaikki kaikessa, ja äitinä joudut väkisin vähän ulkopuoliseksi.
VastaaPoistaTässä kypsässä 30+ iässä tajuaa, että pikkuvauva-aika on älyttömän lyhyt ja kun sinne baariin taas pääsee, niin huomaa että ei ole missannut yhtään mitään.
Tsemppiä kovasti teiniäideille! Ja trust me, kyllä te ehditte vielä mennä ja bailata (vaikka sitten kaverinne ovat tod.näk. tylsiä pikkuvauvojen äitejä, jotka eivät käy koskaan missään).
Se oli mun mielestä tosi rohkea veto siltä tytöltä, että uskalsi kameran edessä puhua lapsen sijoitukseen antamisesta. Se on kuitenkin yksi suurimmista tabuista, mitä äitiyteen liittyy.
PoistaItse olin ihan varma, että elämäni on lopullisesti ohi, kun esikoinen syntyi ja oli vaikeaa. Voin vaan kuvitella, minkälaista voi olla murrosikäisellä, joka elää niin hetkessä ja pystyy aikuista vähemmän ajattelemaan asioita pidemmälle. Hurjaa.
En näe muuta tapaa esittää ohjelmaa teiniäideistä, kuin juuri näin miten tässä näytetäänkin. Toisaalta, olisi kiva että ohjelmassa olisi enemmän erilaisia teiniäitejä.
VastaaPoistaItse ehdin täyttää 19 vuotta kuukautta ennen esikoisen syntymää, eli teiniäidiksi kai minutkin lasketaan. Erona kyseisen ohjelman äiteihin, esikoiseni ei ollut vahinko ja olin ollut parisuhteessa lapsen isän kanssa useita vuosia. Minua ei harmittanut se, etten päässyt bilettämään ja että miten inhottavaa on kun joutuu olemaan koko ajan lapsen kanssa kotona.
Tuntuu että tässä ohjelmassa nuorille äideille suurin ongelma on se, että sosiaalinen elämä on kärsinyt niin paljon lapsen takia. Minulla, ja muutamalla muulla tuntemallani nuorella äidillä ei ollut sitä ongelmaa. Me nautimme ajasta olla kotona, eikä haitannut että bileitä jää väliin.
Nämä ohjelmat tekee silleen hyvää, että porukka näkee millaista se teiniäidin arki joillain nuorilla on, mutta toisena puolena se saa helposti ihmiset yleistämään, että kaikki teiniäidit on tollasia.
Ihan hyvinhän nuo lapsiaan tuntuvat hoitavan, mutta katson silti kieroon ja inhoten sitä että rööki suussa työnnetään lastenvaunuja. Tosin vielä enemmän katson inhoten aikuisia jotka tekevät tätä.
On ihan totta, että tytöt ovat tavallaan aika samasta muotista. Ei se teiniäitien joukko varmaan ihan noin yksipuolinen ole. Teinit kypsyvät niin eri tahtiin, että varmasti on teitäkin, jotka kokevat pikkuvauvavaiheen paljon mutkattomammin.
Poista