Viimeinen kotiviikko alkaa maanantaina. Vatsassa tuntuu asiaa ajatellessa mukava kutkutus. Työ on ihan uusi ja mahdollisuuksia siinä vaikka mihin. On hienoa päästä tekemään jotakin, jolla on merkitystä laajemmassa skaalassa kuin vain oman perheen sisällä. Uskon sen olevan yksi ihmisen onnen perustekijöistä. Työstä saa myös rahaa ja sekin on kivaa.
Hieman maanläheisemmin odotan tulevia kahvitaukoja, joiden aikana kukaan ei pyri syliin istumaan tai pyydä pyyhkimään takapuoltaan. Odotan lounastaukoja, joiden aikana minun ei tarvitse huolehtia kenenkään muun ruokalautasen sisällöstä. Odotan työmatkoja, joiden aikana voin lukea rauhassa kirjaa. Odotan punattuja huulia aamuisin. Odotan, että voin pukea päälleni jonkun uusista sifonkipaidoista. Odotan aikaa erossa lapsista. Odotan sitä, ettei minun tarvitse koko ajan vahtia.
Aina kun olen lopettanut jossakin työpaikassa, tulee viimeisinä päivinä sellainen hilpeä olo. Kaikkeen suhtautuu jotenkin kevyemmin ja alkaa jopa miettiä, kannattaako täältä edes lähteä pois, kun on niin mukavaa. Ehkä tulen kokemaan nytkin joitakin haikeuden tunteita, mutta eniten jännitän sitä puhelua, joka pitäisi tulla päiväkodista ensi viikon aikana. Että missä se päiväkotipaikka sitten on.
minäkin odotan tuota rauhaa, ensisyksynä sitten!
VastaaPoistaMulla ei hermot kestäneet sinne asti. :)
PoistaKeväällä alkaisi koulu, minne haluaisin. Ja mies on kevääseen saakka talvilomalla lomautettuna, oh joy kumman hermot pettää eka ;) vn allergioiden suhteen on tilanne että ei haluta pistää päiväkotiin nyt vaan pidetään sormia ristissä syksyyn. Ja kyllä ne hermot venyy, ja isona musta tulee lehmä..
PoistaSamanlaiset odotukset on täälläkin tulevan töihin paluun suhteen. Ja sen jännittävän puhelun päiväkodin suhteen sain jo tiistaina. Toivottavasti sulle käy yhtä hyvin!
VastaaPoistaOlen aika skeptinen, kun täällä on yksi kaupungin huonoimmista tilanteista päiväkotipaikkojen suhteen. Saa nähdä.
Poistaoih, tsemppiä viimeiseen viikkoon. Mahtavaa! :)
VastaaPoistaNiin on!
PoistaMeille soiteltiin myös tällä viikolla, että alueen päivähoitotilanne on toivoton, että lisätilaa saatiin naapurialueelta, mutta nekään ei riitä kaikille halukkaille. Soittaja vihjaili vahvasti, että jos sittenkin hoitaisitte sen mukulan itse kotona. Varmaksi asia tiedetään ensi viikon perjantaina, jolloin voi itse soittaa ja kysyä tilannetta.
VastaaPoistaMun yhdelle kaverille ehdotettiin syksyllä ihan suoraan, että voisitko jäädä vielä kotiin, kun oli hakenut 3-vuotiaalle paikkaa päiväkodista. Älytöntä.
PoistaMä odotan sitä, että kun aamuisin herään, päivällä on joku "suunta", olkoon se sitten työpaikalle, työmatkalle, asiakkaan luokse tai vaikkapa viikonloppuna kauppaan. Kun on kotona kaikki päivät, viikonpäivät katoaa ja ainoa suunta on sohva. Varmaan siis odotan työltä jotain ryhtiä elämään, eri asia sitten, tuleeko siitä käytännössä niin auvoisaa kuin kuvittelen :)
VastaaPoistaMeillä on ollut niin rutinoitunut lasten ulkoilutusrytmi, että päivät tuntuvat melko ohjelmoiduilta aamusta asti. Viikonloppuisin on sitten miehen vastuulla suurin osa hommista ja minulla "vapaata" omiin juttuihini. Mutta odotan kyllä sitä fiilistä perjantaisin joskus lounaan jälkeen, kun alkaa tuntua siltä, että viikonloppu alkaa ihan kohta.
PoistaHei lisää kuvia sun duunivaatteista! :)
VastaaPoistaJoo, mä laitan. Lapset rikkoivat peilin, jonka kautta kuvailen mun legendaarisia asukuviani ja uuden seinälle saaminen on ollut aikaa vievä projekti. :)
PoistaOnnea uuteen työhön! Kerrotko, millä alalla oot töissä? Oon lukenut blogiasi siitä lähtien, kun aloit odottaa kakkosta... ja noh, tää nyt ei liittynyt mihinkään, mutta tykkään sun tyylistä tässä blogissa ja ois vaan kiva tietää ;)
VastaaPoistat.L, vakkarilukijasi
Kiitos! Pidän työni tämän blogin ulkopuolella, mutta yleisesti sanoen siinä on kyse ihmisten auttamisesta. :)
PoistaOK! Kiitos!
VastaaPoistat.L.