tiistai 21. elokuuta 2012

Tyylikoulu

Nyt on kääpiöllä niin päheet leggingsit, että pää ehkä räjähtää. American Apparelilta tilatut pöksyt olisivat olleet meikäläisen tyyliin vähän liian jotain, mutta onneksi voi elellä elämäänsä myös omien lastensa kautta. Pakettimies toi myös aika ihanat sukkikset, jotka keräsivät iloista huomiota, kun olimme bilettämässä pikkukaverin 2-vuotiskekkereillä viikonloppuna.


Juhlissa kuuntelin hämmentyneiden äitien keskustelua. Tänä syksynä päiväkodin aloittaneiden 4-vuotiaiden tyttöjen puvusto oli kuulemma menossa uusiksi. Lapset olivat tajunneet, että kaikilla päväkodin konkaritytöillä oli päällään pelkkää pinkkiä rimpsumekkoa. Toinen äideistä oli asioinut vaatekaupassa seisomalla kaikista keijuisimpien ja prinsessaisimimpien vaateiden rekkien edessä, jotta lapsi ei huomaisi niitä. Samanlaisissa tunnelmissa 4-vuotiaan pojan äiti puolestaan näkee vaivaa yrittääkseen poistaa poikansa näköpiiristä kaiken Cars-elokuvan hahmoilla varustetun tuotteiston, johon poika on hiljattain alkanut osoittaa mielenkiintoa.

Kuuntelin keskustelua, tunnistin itseni ja tajusin kuinka tyhmältä tuo aikuisen estetiikantajun tuputtaminen lapselle kuullostaa. Aion yrittää lopettaa. Ihminen taitaa olla luonnostaan laumaeläin.

16 kommenttia:

  1. Meidän eskarilainen näkee vaan Angry Birdsejä kaikkialla. Eräänä päivänä hermostuin sille kun kaupassa kinusi ko. karkkeja, ja murahdin että ethän sä edes ole pelannut koko peliä. Eskarilainen (suu auki)"ai onks se joku peli???"

    Että ihan sama mikä, mutta kun muillakin on...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Se on hankalaa, kun toisaalta haluaisi opettaa lapselle, että ei tarvitse olla samanlainen kuin kaikki muut ja saada juuri niitä samoja kamoja mitä muilla on. Mutta toisaalta se tarve olla samanlainen kuin kaikki muut näyttää olevassa ihmisessä niin sisäsyntyistä, kun kaikki lapset tekee sitä.

      Poista
  2. On myös mielenkiintoista, että millä ne lapset samanlaisuutta osoittaa. Musta silti on enemmän ok joku painatus - olkoon vaikka Hell Kitty - kun tarhassa kuultu iloinen "Hei mullakin on ReimaTecin haalari!" Että miksi sen aikuisen pitää lapselle opettaa, että kyllä nyt on erityisen hieno asia kun sinulle on *ostettu* näin erityisen hienoa *tuotemerkkiä* kantava tuote?

    Meidän lapsi ei onneksi tunne vaatebrändejä (paitsi pian ehkä Conversen kun sellaiset menin ostamaan ja niitä niin hehkutetaan - eli malka ja roska omassa silmässä, juujuu.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä luulen, että lasten on helppo identifioitua ryhmän jäseneksi, jos on joku ulkoinen tunnus, joka yhdistää. Niinkuin vaikka kissapaita, autopaita tai joku väri. Noi vaatemerkit menee varmaan pienemmiltä (onneksi) vähän yli hilseen. Mutta siinä mielessä Hello Kitty on kyllä nerokas, kun siinä brändin tunnus on kohderyhmälle niin mieluisa. Paitsi kyllä varmaan sitten teini-iässä brändit alkavat olla se, miten omaan viiteryhmään samaistutaan.

      Poista
    2. Holestuttavaa musta olikin se, että tämän havainnon esitti 4-5 -vuotias tyttö. Totta kai teini-iässä brändi-ihannointi on vallitseva laji (ja sitä kauhulla odotan). Nimim. olisin antanut äitini vasemman käden Leviksista ja Kappan muhkeasta toppatakista vuonna 1987.

      Poista
    3. Ai, mä en tajunnut että joku lapsi ihan oikeasti oli sanonut noin. Huh. Mä jotenkin olen halunnut uskoa, että äidit ei sentään siirrä lapsiinsa sitä haalari-intoilua.

      Itse olen edelleen katkera siitä, että en saanut moon bootseja, koska ne oli äidin mielestä huonoja nilkoille. Ja sitten oli se baseball-takki, jossa oli ne valkoiset hihat.

      Poista
  3. Mä kun en oo lastenvaatekiimailija muutenkaan, niin mullehan on ihan sama, mitä laps pukea haluaa kunhan on säänmukaista. Vitut siitä onks se jonkun tyylitietoisen muden mielestä hirvee Cars-paita. Juniorihan ei vielä hahmoista välitä eikä esikoinen enää mut jälkimmäinen haluaa käyttää vain Housen (Prismasta) collegehousuja ja huppareita sekä yksivärisiä tai Simpson-aiheisia t-paitoja. Eikä muita kenkiä kuin (halpis)crocseja kesällä, Nokian perusmustia kumppareita syksyllä ja Vikingin talvikenkiä (lesti ainoa joka sopii). Ei siedä farkkuja eikä tennareita, enkä niitä tuputa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Sun poika on selkeesti löytänyt tyylinsä. :D

      Mä ostan ehkä mieluummin lapsille sellaisia vaatteita, jotka miellyttää omaa silmää ja niin voi tietenkin toimia täysin vapaasti jonnekin kolmeen ikävuoteen asti. Sitten alkaa lapsellakin olla joku oma mielipide, eikä välttämättä suostu pitämään kaikkea, mikä itsestä sopisi lapselle tosi hyvin. On ihan hauskaa nähdä, mitkä on oman lapsen silmissä ne parhaat vaatteet ja miten haluaa ryhmään kuulua.

      Poista
  4. Meinasin ostaa esikoiselle tänään taulun "I don't follow fashion, I am fashion". Asenne rocks. Vaikka olisikin pinkki.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Toi on niin totta. Jos lapsella on asenne kunnossa, se pärjää kyllä porukassa.

      Poista
  5. Meillä kolmevuotiaalla näytti hetken jo menevän vähän tohon suuntaan, mutta onneks hän katseli Cars ykköstä viime talven ja on nyt jo kyllästynyt siihen ja koko teemaan. Teletapit rules:D

    Mut kyllä täälläkin isoveikka kävi keskustelua kun ostin uuden punaisen paidan (hän oikeasti pukeutuu punaiseen, ostan sitä paljon) että se on siskolle, ei hänelle. Yritys hyvä:) Täytyy kaupassa ruveta tarjoamaan vaihtoehtoja joista saa valita itse.

    En tiedä, auttaako se mutta yritän saada lapset ryhmikseen enkä valtavan suureen päiväkotiin, et josko siellä ei olisi niin laumamaista. Joutuisivat olemaan välillä keskenään (eikä eri ryhmissä kokonaan) ja olis kaikenikäisiä leikkikavereita molemmille. No katsotaan, ajankohtaista aikaisintaan vuoden päästä:)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä en tiennytkään, että Teletapit ovat vielä ajankohtaisia! :D

      Lapsilla on niin erilaisia suhtautumisia väreihin. Kääpiöllä on saman ikäinen poika ystävänä, joka haluaa käyttää pelkkiä pinkkejä vaatteita. Epäilen, että jos poika olisi päiväkodissa, voisi tulla toisilla pojilla sanomista. Ja se on ihan perseestä.

      Poista
  6. Tää on musta hauska, vaikken mitään labeleja kotona lapselle esittelekään.

    Kuultu esikoisen päiväkodin hoitajalta:
    Poika 3v: Mullapa on tosi hieno Porsche (kaivaa leikkiautonsa esiin)
    Meidän (tuolloin) 3v siihen: Mullapa on Marimekko (heilauttaa mekkonsa helmaa)!

    :D

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Eikä kumpikaan lapsista tajunnut, mistä toinen on niin innoissaan. :)

      Poista
  7. Hienot on! Etenkin kun mulla on samanlaiset! :))

    VastaaPoista