sunnuntai 19. elokuuta 2012

Kyyneleitä, kukkia ja kaljaa

Kaikki lähti kulmaväripaletista. Se oli sellainen kallis, jonka ostoa olin miettinyt aika pitkään, koska en yleensä osta kalliita meikkejä. Se oli se kiva asia itseä varten, joita välillä ostaa. Niistä tulee hyvä olo. Ja sitten sinä perjantaiaamuna, kun kaikki tuntui kaatuvan päälle, kakkonen otti kulmaväripaletin kylppärin laatikoston päältä ja heitti sen lattialle. Olin unohtanut oven auki.

Juoksin kylpyhuoneeseen, poimin lattialla ylösalaisin makaavan paletin ja katselin epätoivoisena pölyksi murentunutta ihanuuttani. Kannoin puhistaan keskeytetyn kiljuvan kakkosen ulos kylpyhuoneesta ja tunsin kyyneleiden nousevan silmiin. Lukitsin vessan oven ja istuin yksin wc-pöntölle itkemään. Miksi näin käy juuri sinä päivänä, kun en osaa ajatella, että tavaraahan se vaan on. Juuri sinä aamuna, kun kaikki tuntui menevän pieleen ja lapset olivat ihan kamalia, siihen kulmaväripalettiin kiteytyivät kaikki tunteet siitä, että nämä lapset, jatkuvan uhman ja oman tahtonsa kanssa, imevät minut täällä kotona kuiviin. Ja sitten siinä vessanpöntöllä itkeä vollottaessani päätin, että lapset menevät päiväkotiin tammikuussa ja minä etsin itselleni työpaikan.


Avasin kylpyhuoneen oven vielä itkuisena ja ilmoitin, että nyt lähdetään puistoon. Silloin esikoinen ilmestyi lastenhuoneesta kädessään legokukista kokoamansa kukkarakennelma. Jos joidenkin lasten isit tai äidit on surullisia, niin niille voi viedä kukkia ja sitten niille tulee parempi mieli, kääpiö selitti ojentaessaan minulle kukkia. Kyyneleet tulvivat taas, mutta ihan toisesta syystä. Halailin lastani ja vollotin entistä enemmän.

Puistosta soitin järkevän matkan päässä olevaan yksityiseen päiväkotiin ja tarkistin paikkatilanteen. Täynnä oli, mutta jos joku sattuisi lähikuukausina muuttamaan, voisi paikan ehkä saada vuodenvaihteessa. Kotoa soitin kunnallisen päiväkodin johtajalle ja muutin hoitohakemukseen hoidon alkamisajankohdaksi 3.1.2013. Miellyttävä-ääninen mies ei vaikuttanut järin innostuneelta. Koko päivän itketti. Välillä aamuisia kukkia ajatellessa, välillä loppumattomaan uhmaan turhautumisesta ja välillä helpotuksesta. Lähdin lasten mentyä nukkumaan baariin. Join arviolta 3-4 litraa kaljaa ja ajoin taksilla kotiin kuusi tuntia myöhemmin. Päivässä tapahtui paljon.

25 kommenttia:

  1. Kuulostaa oikealta päätökseltä sulle :) Tsemppiä!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Kyllähän tässä ehdin vielä jahkaamaan, :)

      Poista
  2. No mutta hyvä että asia selkisi itselle. Veivausvaiheet asian kuin asian kanssa on raskaita. Mutta sitten jonkun tapahtumasarjan jälkeen homma selviää itselle. Hellyytävä tuo legokukka!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kai nämä päätökset vaativat oman aikansa.

      Poista
  3. Pidin tuosta kaljaosiosta. Sä Liisa oot äijä, silleen hyvällä tavalla ja combolla. Rispekt.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hei kiitti! Mä täällä sovittelen päälleni "Äijä on eläin" t-paitaa.

      Poista
  4. Sä oot niin loistava tyyppi. Ja sun blogi on mulle kuin kotiäidin joulukalenteri. Hienoa ,että sait tehtyä itsellesi hyvän ratkaisun joka antaa voimaa taas posottaa arjessa eteenpäin hyvillä mielin. Itsekin painiskelen ajaksineni töihin paluun ajankohdasta.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tuli kyllä rennompi mieli, kun sai tehtyä päätöksen. Ja kiitos sinulle! :)

      Poista
  5. Kaikkea sitä kerkeää yhdessä päivässä! Voin niin kuvitella, koska olen itse pari kertaa murustanut aurinkopuuterit ja luomivärit vessan lattialle. Oliko joku Dior vielä? Ai saakeli, mut kuule käy ottamassa semmoset kulmatatskat. Voitko uskoo, että jotkut ihan tatuloivat kulmakarvansa ja huulirajaukset for good? Niiltä on varmaan mennyt aika monta kulmakarvaväripalettia mäsäks. Sympatiat silti, mäkin olisit itkenyt - luultavimmin ihan ulvonut.

    Kunnallista paikkaa tuskin saatte joulun jälkeen, mutta eihän sitä tiedä, jos joku ihme flaksi käy ts. joku muuttaa, ja täten vapautuu paikka. Onnea matkaan!


    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä näyttäisin varmaan ihan horolta kulmatatskoissa. Mutta älä nyt manaa!! Mä haluan uskoa, että me saadaan hyvät mestat. Jonkun lapse on pakko muuttaa tai sairastua jotenkin, että ei voi enää tulla päiväkotiin tms.

      Poista
  6. Ihanaa, että asia järjestyi päässäsi. Se miettimisaika on tosiaan se raskain, ja yleensä sen jälkeen helpottaa.

    Itseäni helpottaa jo nyt tieto, että ensi kesänä minä aion hankkia itselleni kesätyöpaikan. Mies pitäkööt vanhempainvapaastani hieman enemmän kuin mitä on normaalisti tapana, päälle vielä isäkuukausi ja kesälomat. Minä lomailen jossain työpaikassa hyvillä mielin.

    Ja ai että kun tekeekin välillä olutta mieli. Kunnon päätös vaatii kyllä kunnon juomat. Onnea hienosta päätöksestä!

    VastaaPoista
  7. Onnea päätöksestä...
    Ja hei muija joka vetää 3-4 litraa kaljaa on NIIN cool, rispektiä <3

    VastaaPoista
  8. Nojuu onnea onnea, MUTTA mitä tälle blogille tapahtuu?! Eikö tämä kohta enää olekaan se paikka, josta voi etsiä vertaistukea kahden lapsen loukkuun ja nauraa vahingoniloisesti kunnes samat jutut sattuu omalle kohdalle? Kohta sitä liihotellaan työelämässä, rakastetaan joka hetkeä lasten kanssa ja päivitetään jotain sunnuntaikuulumisia kerran kuussa. Buu sanon minä!

    Olen siis syvästi järkyttynyt! Toivottavasti nyt kuitenkin päivähoitokuviot natsaa, ehkä teidän täytyy alkaa terrorisoida jotain kahden lapsen perhettä lähipäiväkodista ja saada ne muuttamaan muualle?

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. toi terrorisointi vois olla hyvä 8) meille ei meinannu millää löytyä isompaa asuntoa ni tuli kans mieleen et pitäis terrorisoida jotain naapuria et joku muuttais pois:D

      Poista
    2. Kyllä mä aion töiden ohella tavata näitä lapsia sen verran, että matskua varmaan riittää. Ekstrana voitte loppuvuodesta seurata, kun alan täytellä työtöntyötöntyötöntyötön-lappusia ja haukun systeemiä, kun ei saatu läheltä hoitopaikkaa.

      Mä tossa suunnittelin, että alan levittää sellaista huhua, että siinä meidän ykköspäiväkodissa on jotain sisäilmaongelmia. Että on astmaa puhjennut lapsille ja hirveästi tulehduskierteitä. Saisi sitä kaivattua liikkuvuutta aikaan.

      Poista
  9. Mahtavaa! Iloitsen puolestasi, vähemmän omastani, olin ajatellut saavani myös vertaistukea viimeiseen vuoteen. No itsesääli sikseen, itseasiassa painiskelen kanssa optimaalisen töihinpaluun kanssa joka tosin korreloi avoimien työpaikkojen määrän kanssa, joten realistisesti ihan lähitulevaisuuteen se ei tule ajoittumaan.
    Siksi hemmottelin itseäni ostamalla Stockalta kassillisen hiushoitotuotteita lahjaksi. Joten en ehkä voi vastata seuraamuksista jos yllättäisin lapset puristelemassa uutta Bed Head tuubia rööriin.

    Toivossa on myös hyvä elää että ostamani "Sea Mist" hiussuihke pelastaa äkkilähdöt puistoon. Voin sitten seistä siellä ah-niin-luonnollisen--pullomerituulen muotoilemissa hiuksissani.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No. Jos se päiväkoti on jossain ihan persepaikassa, joutuu varmaankin miettimään vielä kerran että mitä tehdään.

      Mun rupes heti tekemään mieli jotakin tollasta suihketta. Se on just se avaintuote, jota mä haluan suihkuttaa hiuksiin ennen kuin vedän pipon päähän ja lampsin puistoon.

      Poista
    2. Se myyjä mainosti että sillä saa sellaisen surfer girl-letin nopeasti ja helposti. Upposi tähän kotiäitiin kuin veitsi voihin. Voin sitten surffiletissäni potkia loskakasoja ja miettiä urapolkuja ja lasikattoja. There's no such thing as a bad hair day...

      Poista
    3. No toi tuote on just sitä, mitä mä olen kaivannut! Laitoin jo nimenkin ylös. Mun on ostettava se.

      Poista
  10. Onnea päätöksestä! Mulla oli monia (turhan monia) tollasia päiviä keväällä ja välillä jo pohdin yksityistä hoitajaa epätoivoissani loskan keskellä. Nyt lapset ihanassa lähitarhassa ja odotan innolla Onian pelkäämää työelämässä liitävän Liisan blogia omaksi vertaistuekseni. Itsekästä - tiedän, ja pahoittelen..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että teillä kuviot järjestyi. Ja sitten kun löytyisi minulle vielä se työpaikkakin! :)

      Poista