Syksy on tulossa, sen tuntee aamuisin iholla. Ilma tuntuu erilaiselta, jotenkin jo vähän kirpeältä. Ei voi enää nukkua ikkuna auki. Kotona paljaat varpaat alkoivat paleltaa ja täytyi vetää jalkaan kotitossut pitkästä aikaa. Tavallaan jo vähän odotan syksyä, punaisia poskia puistosta tullessa, kakkosen kehittyvää sanavarastoa, minttukaakaota ja takkatulta kylminä iltoina.
Eilen soitin hedelmöityshoitoklinikalle, jossa luovutin keväällä munasolun. Matkakulujen maksussa oli häikkää, ja täytyihän samalla kysyä se kysymyskin, tuliko siitä mitään. -Kyllä ja ei. Raskaus oli alkanut heti luovutuspäivänä, mutta päättynyt sitten myöhemmin keskenmenoon. Tuli surullinen olo. Pettynyt, vaikka eihän se minun menetykseni olekaan. Mutta kuitenkin.
Soluja on vielä pakkasessa säilössä. Todennäköisyys on 50/50. Sormet ristiin.
Kirjoitin kanssa juuri kesän loppumisesta:) sitä nimittäin ei ole enää jäljellä vaikka väittäisivät mitä. Suunnittelin hankkivani aino tossut tulevaksi talveksi..
VastaaPoistaJännä juttu kyllä tuo luovutusjuttu..:)
Kyllä nyt on jo syksyä ilmassa. Mulla on Ainotkin. :)
Poistaminä olen löytänyt vihdoin saman rytmin alueen perhepäivähoitajien kanssa puistoilun suhteen. Ah, ei enää tyhjiä puistoja! Hyvä syksy.
VastaaPoistaIlman puistoseuraa ei kyllä jaksaisi pitkään. Hyvä kun löytyi!
Poista