tiistai 28. elokuuta 2012

Perhepäivähoito

Verrattuna kaikkeen kohkaukseen päiväkotien ylisuurista ryhmistä ja sen mahdollisista vaikutuksista lapsen kehitykseen, suhtaudutaan ainakin omassa sosiaalisessa piirissä  perhepäivähoitoon melko negatiivisesti. Suurimmalla osalla ei ole omien lapsien kautta omakohtaista kokemusta perhepäivähoidosta, mutta ennakkoluulot ovat lähes kaikilla hyvin samankaltaisia. Tiivistetysti käsitys on tämä: Perhepäivähoitajilla ei ole tarpeeksi resursseja järjestää vanhemmille lapsille riittävästi toimintaa. Pystyykö yksi aikuinen pitämään homman kasassa, jos jotain erityistä sattuu? Entä jos se hoitaja on aina kipeänä ja lapset poukkoilevat edestakaisin väliaikaishoidon ja oman hoitopaikan välillä? Entä jos lapsille syötetään pelkkää makaronia? Mitä jos perhepäivähoitaja onkin ikävä ihminen eikä pidä huolta lapsista? Kaikki on yhden ihmisen varassa.

Kun ajattelen näiden omien lasten hoitoon laittamista vuoden vaihteessa, lapsen tarpeista lähtien, tuntuisi ainakin kakkosen kannalta mielekkäältä valita perhepäivähoito. Maksimissaan neljä lasta on parivuotiaalle, vielä niin kovin pienelle lapselle, varmaankin ideaalitilanne. 4-vuotias toisaalta viihtyisi jo vähän isommassakin ryhmässä omien ikätovereiden kanssa. Onko 4-vuotias liian iso leikkimään päivät pitkät perhepäivähoidossa ehkä vain yhden oman ikäisensä lapsen kanssa? Ja sitten on se mutta. Mutta entäs jos nuo kauhukuvat laiskasta ja aina sairastavasta perhepäivähoitajasta ovat totta? Mistä ihmeestä nuo kaikki negatiiviset tarinat kumpuavat?



Nyt kaipaan kokemuksia. Hyviä, huonoja ja kaikkea siltä väliltä. Ja sitten on vielä se kolmiperhepäivähoito. Hommaako kaupunki meille hoitokaverit ja hoitajan, vai joutuisiko sitä itse rekrytoimaan lapset ja aikuisen? Tätä kysyn siksi, että perhepäivähoidon ohjaaja ei vastaa puheluihini. 

Olenko muistanut päivitellä, kuinka kamalan vaikeaa tämä hoitokuvioiden pähkäily on, kun 2- ja 4-vuotiaan tarpeet ovat hieman erilaiset?

79 kommenttia:

  1. Hei,

    pakko kommentoida heti, kun asia tuli taannehtivasti ajankohtaiseksi äskettäin: nyt jo teini-ikäiset lapsemme olivat aikoinaan perhepäivähoidossa pari vuotta, ja pidimme hommaa täysin toimivana siihen saakka, kunnes tässä äskettäin tuli puheeksi, että hoitaja jakeli aina luunappeja milloin mistäkin asiasta ja noudatti muutenkin vähän kummallisia kasvatusmetodeja ("nyt nauretaan kaikki yhdessä tuolle pahantekijälle, katsokaa nyt miten se itkee" kannustettiin muita hoitolapsia joukkopaheksuntaan esimerkiksi lelun toiselta ottanutta kohtaan, kieltämisen jälkitoimenpiteenä), luunapin saattoi saada vaikka siitä, että ei syönyt kaikkea ruokaa, nukkunut, tms. Tytär oli pitänyt tätä kaikkea ihan normaalina, oli kuulemma vain ihmetellyt, miksi kotona ei toimita ikinä näin (toinen oli vielä niin pieni, ettei muista. Varmaan joku defenssi;)). Joten tosiaan: kun homma on yhden ihmisen varassa, asioita voi jäädä pimentoon, lapsi kun ei osaa kyseenalaistaa aikuisen toimintaa. Nyt kaksivuotias nuorimmaisemme menikin sitten päiväkotiin. Ja julmalta sekin tuntuu, perhepäivähoito olisi taatusti noin pienelle oikeampi paikka, jos vain voisi olla varma..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Voi ei. Varmasti kamalaa kuulla tuollaista jälkeenpäin. Niin se varmaan on, että nuo räikeimmät simputtamiset eivät päiväkodissa olisi mahdollisia, kun on kuitenkin muitakin aikuisia paikalla.

      Poista
    2. Eikos se taannoinen teippaamisjuttu tapahtunut nimenomaan paivakodissa?

      Poista
    3. Simputtaminen todella on mahdollista siellä päiväkodissa, joskus jokainen hoitaja ryhmästä on mukana. Sellaista se vaan on matalapalkka-aloilla, joissa tehdään liian kuormittavaa työtä vähillä resursseilla ja korvauskin on surkea. Tämä sama näkyy myös vanhustenhoidossa. Läheltä olen seurannut ja työkavereiden kollegiaalisuus on yleensä asiakkaiden edun yliajava tekijä. Sen tietää varmasti moni hoito-/lastenkasvatusalalla työskentelevä. Toisen työhön harvoin puutututaan, saadaan vain itselleen ongelmia aikaiseksi :(

      Opiskelijana on sairaaloissakin nähnyt, miten hoitajat petailevat toisen tekemiä selviä hoitovirheitä. Valehtelevat potilaille päin naamaa. Itselläni on lähtenyt kaikki sinisilmäisyys, mitä tulee sairaalamaailmaan, päiväkotimaailmaan tai vanhusten-/vammaistenhoitoon liittyen.

      Poista
    4. Joo, hoitajat teippasivat, eikä edes esimies puuttunut toimintaan. Se tuntuu käsittämättömältä. Aika raakaa on tuo hoitoalan todellisuus paikoittain.

      Poista
  2. Hei, onko kunnassasi mahdollisuutta laittaa lapsen ryhmäperhepäivähoitoon. Tuo tarkoittaa, että kunta antaa toiminnalle tilat ja siellä on 3 perhepäivähoitajaa ja 12 lasta. Yhdellä hoitajalla on ns. 4 "omaa lasta". Homma on kuitenkin pienimuotoisempaa kuin esimerkiksi tarhassa, on mahdollisuus sijaisiin jne. Nuorimmaiseni aloitti "tarhataipaleen" ryhmiksessä 1v2kk aina nyt eskari-ikäiseksi kera isosiskonsa. Homma toimi hyvin ja välillä ryhmiä jaettiin pieniin ja isompiin ja tehtiin juttuja sen mukaan mihin kykeni. Nuorin aloittaja oli aikoinaan 9 kk..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Yksi on kolmen kilometrin päässä, mutta se rajoittaisi omaa työnhakualuetta aikalailla. Se olisi kyllä varmaan ihanteellisin hoitomuoto; useampi aikuinen, mutta silti inhimillisen kokoinen ryhmä. Täytyy varmaan soittaa ja kysellä paikkatilannetta.

      Poista
  3. meidän 1v 2kk raksalapsi meni nyt kuun alusta yksityiselle perhepäivähoitajalle. ryhmä on pienten ryhmä, 3v on vanhin, ja tämä tykkää ainakin ihan tosi paljon. nukkuu, syö ja leikkii ihan normaalisti, vilkuttaa ovella ja painelee sisälle. yksityisessä on se hyvä puoli, että saat itse valita millaiseen paikkaan lapsesi menee, ja hoitajakin saa valita sopiiko lapsi ikänsä (ja muutenkin) ryhmään. yksityistä se urpo työaikalakikaan ei koske, mutta toisaalta se varahoitopaikka pitää itse järkätä jos hoitaja sairastuu. tämä sopii meille enemmän kuin hyvin, kun isovanhemmat asuu lähellä. se, mitä itse sain selville kun hoitopaikkaa etsin, oli se, että usein hoitajat rakentavat ryhmän joko isommista tai pienemmistä. päiväunirytmit ja kerhoreissut menee muuten päällekäin. siksi ehkä tuo teidän ikäero on juuri pirullisesti hankala..

    etukäteen mietin näitä "pakottaako se syömään kaiken ruoan väkisin" ja muita outouksia, joista mulla oli pahat muistot hoitopaikasta lapsena. olen myös kuullut hoitajan omien lasten huonosta käytöksestä hoitolapsia kohtaan, ja kuinka hoitotäti suosii omia lapsiaan ja hoitolapset saa keitosta vaan perunaa ja lientä. pakko kai näillä on joku totuuspohja olla, ei ne muuten niin sitkeässä olisi?

    onhan se vähän kuumottavaa ajatella, että meille aivan vieras ihminen hoitaa lasta omien arvojensa mukaisesti suurimman osan päivästä, mutta ei kai tässä auta muu kuin luottaa? luulen, että lapsi ei niin tohkeissaan menisi ja haluaisi hoitajan syliin, jos siellä olisi jotenkin epämiellyttävää? ja verrattuna päiväkotiin, se syli on aina saatavilla. se on mun mielestä tosi tärkeää.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No tuo varahoitopaikka olisi meille hankala, kun ei ole oikein ketään, joka voisi ottaa lapset. Mutta sitten toisaalta saisi itse enemmän vaikuttaa hoitajan valintaan. Itsellekin se, että lapsi pääsee halutessaan syliin, on tärkeää. En jaksa uskoa, että seitsemää 2-vuotiasta vahtivalla hoitajalla olisi päiväkodissa siihen resursseja.

      Kyllä ne perhepäivähoidon kauhutarinat jostain todellisuuspohjasta syntyy. En vaan voi käsittää, miten voi olla niin huono maine tällä ammattikunnalla. Onko se jotakin menneiden vuosien perua vai mikä siinä on?

      Poista
  4. Meidän puolitoistavuotias aloitti nyt syksyllä perhepäivähoidossa muutamana päivänä viikossa, ja kaikki on sujunut vallan mainiosti. Hoitaja on yksityinen ja pikkukaupungin kuvioiden takia meille ennalta tuttu, asuu samalla kadulla kuin tuleva kotimme on, toiminut perhepäivähoitajana ties kuinka pitkään (eli omat lapset ovat jo koulussa tai jopa muuttaneet pois kotoa) jne. Hoidossa on kokopäiväisesti kolme muksua, joista kaksi on parivuotiaita ja kolmas 5-vuotias. Sampon lisäksi myös kaksi muuta lasta käy hoidossa vain parina päivänä viikosta, ja ainakin toinen taitaa olla yli 3-vuotias. Mun käsityksen mukaan näillä isommilla lapsilla sujuu hyvin ja tekemistä riittää, lisäksi hoitopaikan naapurissa asuu isompia lapsia, jotka usein tulee samalle pihalle / puistoon leikkimään.

    Hoitaja tekee yhteistyötä muiden alueen yksityisten perhepäivähoitajien kanssa, joten varahoitopaikka järjestyy samalla tavalla automaattisesti kuin kunnan perhepäivähoidonkin toimesta. Yhteistyötä tehdään myös arjessa - hoitajat kokoontuvat välillä kaikkien lasten kanssa yhdessä samaan puistoon tai jopa kyläilevät toistensa kotona / pihalla, mikä osaltaan lisää sitä "valvonnan" määrää. Mun on henkilökohtaisesti tosi vaikea kuvitella, että kukaan haluaisi tehdä tuota työtä, jos siihen ei ole jonkinlaista kutsumusta. Ehkä siksi en osaa ottaa kaikkia kauhujuttuja ihan tosissaan. Voin olla turhankin hyväuskoinen, mutta jotenkin jo se ajatus, että kuvittelen itse ryhtyväni perhepäivähoitajaksi... No, saa aikaan vakaan uskon, että siihen hommaan lähteneen on vaan pakko tietää pärjäävänsä.

    Mutta kaikilla ei tietty synkkaa kaikkien kanssa, kasvatusmenetelmistä ollaan eri mieltä, jotain asioita ei olla edes ajateltu jne. Isoksi osaksi tästä syystä (mutta ensisijaisesti kyllä mahtavan sijainnin takia) mekin valittiin yksityinen perhepäivähoitaja - joka me nimenomaan voitiin valita. Sampon kanssa käytiin tutustumassa hoitoon etukäteen, jolloin näin, miten hoitaja on muiden lasten kanssa ja mitä siellä oikeastaan tapahtuu. Samalla juteltiin pitkään lapsista, kasvatuksesta, Samposta, arjen rutiineista ja mulle tuli ennen kaikkea sellainen olo, että mua kuunnellaan ja hoitajan pyrkimys on saada Sampo viihtymään mahdollisimman hyvin. Tosi huojentavaa oli myös tajuta, että tämä ihminen on nähnyt aika hiton monta lasta enemmän kuin mä, ja sillä varmasti on suhteellisen hyvin takaraivossa kaikenlaiset konstit yllättäviin ja hankaliin tilanteisiin. Olin etukäteen tosi hermona siitä, että Sampon kanssa ruokailutilanteet ovat lähinnä kaoottisia. Hoitaja kuittasi homman niin, että hänen kokemuksensa mukaan lapset syövät tosi paljon paremmin kun niitä on ruokapöydän ääressä monta, ja sitten jos joku ei syö niin siitä ei stressata. Kukin syö tavallaan, joskus syötetään, joskus syödään yksin ja yleensä se nälkäkin viimeistään aamupäivän ulkoilujen jälkeen yllättää. Sotkua saa tulla ja sitten niitä siivotaan yhdessä. Tuli sellanen fiilis, että niin joo, huonosti syövä lapsi ei varmaan ole mikään harvinaisuus, eli ehkäpä tässäkin asiassa konsteja ja kärsivällisyyttä tosiaan riittää.

    Mutta siis niin. Mä en missään vaiheessa edes harkinnut päiväkotia sen jälkeen, kun tajusin tän hoitajan, Sampolle vapautui sieltä paikka ja kaikki osoittautui niin toimivaksi kuin oletinkin. Pph:lla kaikille lapsille, pienille ja isoille on aina se syli saatavilla, ja kotiympäristökin tuntuu niin paljon paremmalta ajatukselta kuin päiväkodin isot tilat. Mutta ihan varmasti perhepäivähoitoa on myös syytä kyseenalaistaa, selvitellä vähän tietoja siitä nimenomaisesta hoitajasta, jolle lapset mahdollisesti olisivat menossa ja olla tarkkana siitä, että hoitajan käsitys pelisäännöistä on sama kuin perheellä itsellään.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Hienoa, että teillä natsasi noin hyvin.

      Sijainti on kyllä melko painava tekijä näissä pohdinnoissa. Se pidentää kaikkien päivää, jos vieminen ja hakeminen on aikaavievää. Mä en tunne ketään meidän alueen hoitajista, joten olen kuulopuheiden varassa. Ja ne ei kyllä ole kaikista kovin mairittelevia.

      Poista
  5. mun esikoinen oli aikoinaan kunnallisessa perhepäivähoidossa (hoitaja 15 vuotta alalla) 2,5-vuotiaasta vuoden verran ollen 4-lapsisen ryhmän vanhin - muut olivat 1,5-vuotiaita. hankaluuksia oli tuo varahoito hoitajan pitkien lomien ja sairastumisten takia, kun lapsi piti lyhyelläkin varoitusajalla viedä joko toiselle pph:lle tai päiväkotiin. kerran jouduttiin selvittämään sellaista, että poika kertoi hoitajan puristaneen ja retuuttaneen käsivarresta, niin että sattui. hoitaja selitteli asiaa että kyse on lapsen ylireagoinnista ja väärinymmärryksestä, mutta en oikein uskonut, koska lapsi ei koskaan valehdellut tms. muuten. hoitaja taisi kuitenkin sen verran säikähtää, ettei vastaavia tapauksia enää ollut. isommalla iällä myöhemmin poika on kertonut että hoitaja mm. pakotti nukkumaan sohvalla istuallaan (???) ja jos hoitajan parikymppinen poika oli kotona, leikistä ei saanut lähteä ääntä... ja tietty ne lapset olivat keskenään, jos hoitaja kävi vessassa.

    mulla on tietty kokemusta vaan yhdestä pph:sta. mun tädeistä kaksi ovat olleet hyvin pidettyjä ja lapsirakkaita pph:ia. mutta noista omista kokemuksista johtuen kuopus meni reilun 2v iässä todellakin päiväkotiin: vaikka hoitajista joku sairastuisi, muut ovat tuttuja ja paikka pysyy samana. ja kyl toi ainakin ryhmän nuorimpana sai sitä syliä, ja saa edelleen jos tarve vaatii. kaikki on kiinni hoitajien motivaatiosta, oli hoitomuoto mikä tahansa.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, eihän se ryhmän pienuus välttämättä tarkoita laatua. Myös se, että paikka ja muut ihmiset pysyy samana vaikka oma hoitaja on sairaana, tuo varmasti turvallisuuden tunnetta lapselle.

      Poista
    2. korjaus: kuopus meni hoitoon 1v, ei 2 v iässä...

      Poista
  6. Luen kiinnostuneena näitä vastauksia, ihan vaan for future reference. Mullakin ennakkoluulot perhepäivähoitajia kohtaan on aika samanlaiset (mitä jos sairastuu, mitä se tekee niiden kanssa, entä jos se on joku kulisseja pystyssä pitävä hullu?) - tosin kyllä mulla on aika paljon sulateltavaa myös päiväkodeissa (isot ryhmät, resurssipulat, ruoan laatu, meteli..). Meillä olisi parin vuoden päästä edessä juuri tuo sama 4+2-tilanne ja haluaisin kyllä lapset samaan paikkaan ja ryhmään hoitoon. Ei mun mielestä 4-vuotiaskaan _tarvitse_ mitään kymmenpäistä lapsilaumaa seurakseen, käyhän ne hoitajatkin puistossa/satutunneilla/muskareissa ja toiset lapset leikkii pelkkien sisarusten seurassa kouluikään asti..

    Meidän tämänhetkinen hypoteettinen ykkösvaihtoehto lasten hoitopaikaksi (sitten joskus) olisi lähellä sijaitseva yksityinen ryhmäperhepäiväkoti. Ainakin nettisivujen ja tirkistelyn perusteella siellä yhdistyy pph:n ja päiväkodin hyvät puolet: 8 lasta, 2 hoitajaa, tilat on "päiväkotimaiset" eli on tilaa leikkiä ja nukkua, ryhmässä on suunnilleen puolet isompia ja puolet pienempiä - myös sisaruksia, käyvät paljon retkillä lähimetsissä ja bussilla muuallakin.

    Viime talvena oltiin muutaman kerran ryhmiksen kanssa yhtä aikaa pulkkamäessä, ja musta oli jotenkin kovin idyllistä kun ne hoitajat oikeasti JUTTELI lapsille ja sitten lähdettiin sisälle syömään hernekeittoa ja pannaria jee-jee. Päiväkodeista kun mulla on lähinnä se käsitys, että hoitajat seisoo pihalla ringissä juttelemassa ja välillä huudellaan jotain "Kasper ei saa töniä" toiselle puolelle pihaa/puistoa. Ton yksityisyyden tuomia etuja en muuten tiedä, käsittääkseni noita paikkoja valvotaan kaupungin toimesta samoin kuin muitakin.

    Mutta siis mun ennakkoluulot on tehty murrettaviksi! Sitten kun hoitopaikan etsiminen on oikeasti ajankohtaista, olis kyllä kiva päästä kunnolla tutustumaan eri paikkoihin. Enhän mä kaikkien vanhempienkaan kasvatusmetodeita käyttäisi itse, siksi eri hoitopaikkojen sopivuus just omille lapsille varmasti vaihtelee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, ei 4-vuotias mitään suurta porukkaa tarvitse, mutta jos leikkikaverina on päivästä toiseen 3 kappaletta 2-vuotiaita, ei lapsi välttämättä opi sellaisia ryhmässä toimimisen taitoja, joita voisi oppia oman ikäisessä porukassa. 2-vuotiaiden ja 4-vuotiaiden leikit ovat niin eri tasoisia. Ajattelen myös, että jos käy niin ikävästi, että hoitopaikassa on vain yksi oman ikäinen kaveri, jonka kanssa kemiat eivät jostain syystä yksinkertaisesti osu yhteen, voi olla vähän tylsää. Olisi mukavaa, jos 4-vuotiaalla olisi vähän valinnanvaraakin. 2-vuotiaalle ei mun mielestä ole vielä niin kamalasti väliä, kuka se leikkikaveri on.

      Varmaankin tuo ryhmäperhepäiväkoti olisi se mukavin vaihtoehto. Voi kun se olisikin vähän järkevämmässä paikassa meiltä käsin.

      Poista
    2. Joo ihan totta, että porukan ainoana 4-vuotiaana voi olla oikeastikin tylsää (ellei lapsella ole joku tosi voimakas hoivavietti tms :D). Mutta luulisin että ne pph-lapsetkin valitaan vähän sillä perusteella, että lapsista on seuraa toisilleen? Vai ihan randomillako ne kersat pistetään samaan paikkaan?

      Mulla on ehkä vähän monimutkainen 2-vuotias, kun se kelpuuttaa leikkikaveriksi vain harvat ja valitut. Oikeasti oma itsensä se on vain läheisimpien kavereiden kanssa, sellaisten voimakkaampien tai tahtovampien seurassa poika on aika arka. Nyt kun oon seurannut tota lapsen kerhouraa, niin huomaa kyllä miten eriluontoisia jo 2-vuotiaatkin on (eikä oman lapsen persoonallisuus taida olla sieltä "helpoimmasta" päästä hoitokuvioita ajatellen).

      Ootteko muuten miettineet hoitajan palkkaamista kotiin? Pelkästään teille tai yhdessä jonkun tutun suht samanikäisille lapsille vuoroviikoin eri kodeissa?

      Poista
    3. Mulla ei ole tästä sijoittelupolitiikasta varmaa tietoa, mutta eikö se mene niin, että alueella on tietty määrä perhepäivähoitajia ja sieltä sitten vapautuu paikkoja sitämukaa, kun lapset menee päiväkotiin tai muuttaa pois tms. Ei kai ne niitä lapsia voi siirrellä ryhmästä toiseen sen mukaan, missä on oman ikäistä seuraa. Vai onko niillä perhepäivähoitakilla jatkuvasti vajausta, että voi valita, mille pph:lle menee? En tiedä, kun ei se saakelin pph:n ohjaaja soita mulle takaisin!!! Paitsi sitten voi tietenkin seuran valita, jos etsii itse hoitajan ja hakee hoitokaverit jostain kautta.

      Joo, kyllä 2-vuotiaillakin on jo ne tietyt tyypit, joiden seurassa ne viihtyy ja persoonallisuuseroja on paljon. Tässä seura-asiassa mä kuitenkin näen tärkeämpänä 4-vuotiaan tarpeet. Mulle on tärkeämpää, että 4-vuotiaalla on mieleistä seuraa.

      Mä justiin tänään suostuttelin yhtä kaveria hoitajan palkkaamiseen kun meillä on aika saman ikäiset lapset, mutta se prkl muutti mielensä ja päätti mennä töihin vasta ensi syksynä. Ne muut kaverit, jotka asuvat tässä lähellä ja joilla on saman ikäisiä lapsia, menevät vasta syksyllä töihin. Mä taidan olla ainoa, jonka kisakestävyys ei riitä syksyyn. Mä tässä pohdin, jos laittaisin seuranhakuilmoituksen hoitajan palkkamiseen jonnekin nettipalveluun. Jos sieltä löytyisi joku saman ikäluokan sisaruspari meille kimppaan tästä läheltä.

      Poista
  7. Aina silloin tällöin kuulee noita juttuja perhepäivähoitajista. Tosiasiassa meillä esimerkiksi oli viikon ruokalista perhepäivähoitajan seinällä (joka on ihan yleinen käytäntö täälläpäin) ja kysyttäessä tosiaan joka päivä oli eri ruokaa. Kaverini asuu samassa kerrostalossa myös ko. pph:n kanssa ja on kertonut tarinoita ko.henkilöstä.

    On perhepäivähoitajia ja "perhepäivähoitajia". Varsinkin nuo vanhemmat tantat tuntuvat olevan tuota "seisotaan ja juorutaan puistossa" porukkaa. Suosittelen tutustumaan henkilöön, kyselemään tuttavapiiristä suosituksia ja erityisesti selvittämään, minkälainen valvontasysteemi asuinkunnassasi asian tiimoilta on. Joku kirjotti lapsen retuuttamisesta kädestä, no olen itse sitä mieltä, kun en itsekään mikään maailman helläkätisin äiti ole, että jos lapsi oikeasti on vaarassa tai tekee jotain ikävää, niin kyllä hoitajan on siihen reagoitava ja parempi yli- kuin alireagoida kunhan kyse ei ole silmittömästä ylireagoimisesta. En mä kyllä luunappiakaan pidä mitenkään kovin pahan asiana, jos se aiheesta tulee.

    Meidän varahoitaja oli vielä omaammekin mukavampi, mutta aika nopeasti tulime siihen tulokseen etten vienyt arkaa poikaani hoitajan sairastellessa varahoitoon (ne päivät oli aralle pojalle tosi vaikeita kun kuitenkin oli aina kuukausien verran taukoa välissä) vaan pidin sitten itse vapaita tai mieheni. Olisi hyvä, että hoitaja ja varahoitaja asuvat silleen lähekkäin, että esimerkiksi käyvät samoissa urheiluhetkissä/metsäretkillä tms. niin lapsella on jonkunlainen pysyvä kontakti varahoitajaankin.

    Ensi syksynä meillä on tilanne 4 ja 1,5 ja yritän etsiä pientä päiväkotia/ryhmistä niin että sisarukset sais olla samassa ryhmässä. Ihan samalla tavallahan kotonakin lapsi on "pienessä ryhmässä" ja meillä voi osallistua hoidon ohella myös esim. seurakunnan kerhoihin (hoitaja vie ja hakee) joten siellä saa sitten riehua isommassa porukassa.

    Tälleen lyhyesti, täytyy lähteä afropower-tunnille sitä "omaa aikaa":)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. no mä en kyllä suvaitsisi luunappia lapselleni, hoitajalta tai itseltäni. saaks aikuiset antaa toisilleen luunappeja tai retuuttaa kädestä? kyseessä ei siis ollut mikään vaaran paikka -tilanne. lapsia _ei_ satuteta.

      Poista
    2. Kyllähän noita retuutusjuttuja kuulee päiväkodeistakin. Ne on hankalia, kun tietää itsekin, että miten raivoavaa ja potkivaa lasta tulee välillä rajoitettua lujastikin. Toisaalta eihän lasta saa tahallisesti satuttaakaan.

      Meillä kunnallisen pph:n varahoito on meidän lähipäiväkodissa ja se olisi ihan kätevää. Mutta siellä olisi tietenkin vieraat tyypit muuten.

      Kotona ollaan tietenkin pienessä ryhmässä, mutta esikoisella on lähipuistossa sellainen 4-6 oman ikäisen lapsen porukka ja on tosi ilo seurata, miten lapset oppii neuvottelemaan keskenään ja opettaa toisilleen minkälaisella käytöksellä jää yksin leikkimään. Sen haluaisin jatkuvan senkin jälkeen, kun menen töihin.

      Poista
    3. Siis mitä ihmettä tämä nyt on? Ihminen, joka tuossa mielestäni melko fiksusti perustelee päivähoitomuotoja, näkee, että luunapin antaminen ja hieman kovakourainen käsittely esim. vaaratilanteessa on ihan okei. Ensinnäkin KAIKKI VÄKIVALTA ON LAISSA KIELLETTYÄ MYÖS LASTEN OSALTA. SE EI OLE OKEI, SE EI OLE SALLITTUA MISSÄÄN TILANTEESSA. Laki on luotu juuri siksi, että se suojaa lasta tällaisissa tilanteissa, kun aikuiset ei jostakin kumman syystä tajua, voiko lasta kurittaa fyysisesti vai ei. EI VOI, EIKÄ SAA. Lapsen fyysinen kurittaminen on rangaistava teko ja täysin syystä.

      Väkivalta lisää ainoastaan väkivaltaa. Fyysisesti kuritettu lapsi ei opi läksyään, vaan hän oppii pelkäämään. Olen itse fyysisesti kuritettu lapsi ja kaikki luunapit, KAIKKI, muistan edelleen hyvin nöyryyttävinä ja ahdistavina kokemuksina. Merkille pantavaa on se, etten muista kurittamisen syitä ollenkaan. Ainoastaan häpeän, nolaamisen ja arvottomuuden. Ihmiset, herätkää heti.

      http://www.alalyolasta.fi/ala_lyo_lasta

      Poista
    4. Mä luulen, että ainakin meidän 70-luvulla syntyneiden sukupolvessa on vielä monia, jotka on itsekin kokenut fyysistä kuritusta. Onneksi se ei ole enää niin yleistä, koska eihän lapsi siitä mitään opi, muuta kuin ahdistavaa pelkoa.

      Poista
    5. "Suomessa kaikenlainen väkivalta lapsia kohtaan on kielletty. Väkivaltaa ovat myös luunapit ja tukistukset. Väkivalta ei ole perheen sisäinen asia. Lapseen kohdistuva väkivalta on rikos." -Lastensuojelun keskusliitto

      Iiris, siinä sinulle selvä vastaus pohdintaasi. Väkivallan käyttäminen on peruste lastensuojeluilmoituksen tekemiselle.

      Poista
  8. Luunappi on kuritusväkivaltaa ja laissa kielletty. Jos itse näkisin perhepäivähoitajan tai kenen tahansa hoitajan kurittavan fyysisesti lasta, en jättäisi asiaa siihen. En jättäisi itse asiassa kenenkään äidinkään kohdalla. Väkivaltaa käyttämällä lapsi oppii käyttämään väkivaltaa. Toivois kyllä tämän olevan kaikille, kaikille selvää. Ei kai kukaan aikuinen toista aikuistakaan esim töissä tai kotona mäiskäytä otsalle tai ohimolle erimielisyyden tullen? Väkivallassa ei ole ikärajaa suuntaan eikä toiseen.

    No mutta päivähoitoon: Mulle kerrottiin että kolmiperhepäivähoidon perheet pitää itse "rekrytä" ja sitten joka kolmas viikko valmistella ruoka valmiiksi. Ja että perheiden pitää olla mieluusti aika lähekkäin asuvia. Lapsia varten saa kai kaupungilta lainaksi esim kaksostenrattaat, jos vielä niitä tarvitsevassa iässä ovat. Kai tässäkin kohtaa merkkaavat henkilökemiat ja hoitajan motivoituneisuus. Homma on vissiin sen verran huonosti palkattua, että ainakin nuoremmilla hoitajilla päämotiivina on kutsumus, mikä kuulostaa tietysti tosi kivalta.

    Oon itse ollut perhepäivähoidossa. Se oli ainoalle lapselle vähän huono ratkaisu. Pph oli puolueellinen ja vilpillinen eikä oikein tykännyt meidän perheestä jostain hämäristä kielisyistä tms. Sain aina tuta sen ei-pitämisen, mikä oli hyvin ikävää ja puolustautumismahdollisuudet heikot. Siksi oon ajatellut että PK:ssa ainakin on a) ammattikasvattajia ja b) useampia ihmisiä töissä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, mä rinnastan luunapin lyömiseen.

      Alkaa tuntua siltä, että kannattaisi vaan palkata kimpassa jonkun lähellä asuvan perheen kanssa se hoitaja. Silloin voisi sen palkankin miettiä yhdessä ja saisi haastatella itse hoitajan. Ruoanlaitto varmaan kyllä hoituisi muun perheen ruoan ohella. Kotona työskentelevän hoitajan kanssa säästyisi viemiseltä ja hakemiseltakin aina vuoroviikoin.

      Noi suosimis- ja puolueellisuuskuviot on kyllä kamalia.

      Poista
  9. Mulla eniten nykyisessä kunnallisessa perhepäivähoidossa tökkää niiden uusi (tai uusi ja uusi, mut kuitenkin) työaikahomma, jossa vapaita saattaa kertyä sitten aikamoisesti ja eikun lapset varahoitoon. Mun lapsen kohdalla ne pph:n hyvät puolet kuittaantuu tällä yhdellä huonolla, koska en vaan haluaisi laittaa muksua varahoitoon jatkuvasti esim. tuntemattomaan päiväkotiryhmään. Tuntematonhan se olisi, kun pkryhmäkin elää omaa elämäänsä ne väliajat ja mahdollisesti muuttuu sekä henkilöstö- että lapsirakenteeltaan.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Tota pointtia en tullutkaan ajatelleeksi. Muistan kyllä kun siitä uutisoitiin silloin kun työajat uudistettiin. Sama homma koskee varmaankin myös ryhmäperhepäivähoitoa? Tässä päiväkoti vetää kyllä voiton. Tai sitten se yksityisen hoitajan palkkaaminen. Kiitos tästä muistutuksesta!

      Poista
    2. Ei koske ryhmäperhepäivähoitoa, siellä tehdään 38h ja 15 min työviikkoa. Ja yleensä kaikilla työntekijöillä ei ryhmäperhepäivähoidossa ole vapaita samoina päivinä, eli aina on paikalla joku tuttu hoitaja :)

      Poista
  10. Kiitos valistuksesta. En itse luunappeja jakele, mutta kyllä poikaviikari kymmenen kieltokerran jälkeen kun esim. heittää hiekkaa toisten päälle, lähtee vauhdilla käsivarresta jäähylle (tai kun parkkipaikalla juoksee karkuun auton eteen joka tapahtui just äsken taas) - tunnustan etten ole tarpeeksi pitkäpiimäinen. Luunapeista en itse edes tiennytkään aikaisemmin, mutta eräs naapuri antoi lapselleen kun tämä puri äitiä kerta toisensa jälkeen erittäin lujaa. Pitäisikö tässä tehdä lastensuojeluilmoitus?

    Itse asiasta: Piti vielä noista loma-asioista sanoa, että meillä kyllä saa noita ylimääräisiä vapaita pitää tietääkseni vain loma-aikoina lomien yhteydessä. Tai ainakin meidän hoitaja teki niin. Harmittavaa siinä on se, että oman lapsen lisäksi 3,5 muuta lasta vaikuttaa ylitöiden kertymiseen, että miten heidän vanhemmat tuo ja hakee omat lapsensa. Jossain olen lukenut, että jotkut kunnat vaativat vieläpä, että vanhemmat tuovat ja hakevat lapsensa hoitajan virallisen työajan puitteissa. Kaikki kannattaa selvittää. Meillä on semmoinen kokemus, että kunnan viranomainen ei kerro asioita vaan ne tulee eteen ripotellen jos ei niitä itse hoksaa heti kysyä.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Me pystyttäisiin varmaankin hakemaan ja tuomaan virka-ajan puitteissa, joten olisi aika ikävää sitten muiden kerryttämiä ylityötunteja lomittaa. Hankala systeemi.

      Poista
  11. Iiris, pitäisi ehdottomasti puuttua. Lapsen puremiseen ei puututa väkivallalla vaan muilla keinoin: kieltämällä, jäähyttämällä jne toistuvasti. En ymmärrä, mikä tässä on epäselvää? Lapseen kohdistuva fyysinen väkivalta on rikos. RIKOS. Siihen pitää puuttua. Jos esim. viranomainen tai terveydenhuoltohenkilö näkisi tuollaisen tilanteen, olisi velvollisuus tehdä ilmoitus. Juuri se, ettei aikuiset puutu tällaisiin muka harmittomiin tilanteisiin, on sitä pahinta välinpitämättömyyttä. Moni oikeuttaa itselleen tällaisen "pienen" kurittamisen. Itse muistan luunapin sattuneen paljon ja todella olisin toivonut, että joku muu aikuinen olisi puuttunut ja heti.

    VastaaPoista
  12. Lady Social: ehkä kyse on eri luunapista kuin sinulla, minusta tämä pieni ei edes huomannut koko luunappia ts. en uskonut että se sattui ollenkaan eikä se ainakaan tehonnut mitenkään. Äiti käytti sitä siis siihen kohtaan, millä pieni teki jotain pahaa: kun puri niin poskeen siis.

    Mutta jäin miettimään vielä alkuperäiseen aiheeseen pari kokemusta lisää, kun meillä näitä nyt on.

    Eli jos on suinkin mahdollista ja tiedätte alueen jolta perhepäivähoitajaa haette, niin käykää kiertämässä niitä puistoja, joissa hoitajatkin pyörivät. Saatte ihan hyvää tuntumaa heidän työstään ja siitä, miten toimivat lasten kanssa kun seuraatte heitä itse päivätyössään. Vaikka omamme olikin ihana, niin tässäkin piireissä pyöri eräs vaalea hoitaja joka jatkuvasti puhui todella rumasti lapsilleen, uhkaili ja käytti tosi ilkeitä ilmaisuja (tyyliin, oletko niin tyhmä ettet tajua) ja oli oman hoitajamme "ystävä" ts. pyörivät välillä yhdessä. Juttelin parin muun äitituttavan kanssa ja kaikki olivat huomanneet saman jonka jälkeen teinkin hänestä ilmoituksen esimiehelleen. Valitettavasti ko. hoitaja on edelleen työssään ja nyt varmaan rumat puheet käydään neljän seinän sisällä koska en ole hänen enää nähnyt käyttäytyvän niin rumasti.

    Jos taas ette pääse itse pyörimään puistoja niin esim. perhekahvilassa meillä on käyty oikein muhevia keskusteluja aiheesta paikkakunnan perhepäivähoitajat. Eli joku muu äiti voi taas pyöriä niissä puistoissa.

    On hirveän monenlaisia asioita, joissa voi olla monta mieltä. Meidän hoitaja oli tosi ihana, mutta silti eräs äiti kommentoi pahalla sitä, että hän teki pitkiä kävelylenkkejä (toisinsanoen kävelytti lapsia väsyttäen heidät päiväunia varten). Toiset taas eivät tykkää, että lapset pyörii puistossa vaan haluavat nimenomaan että heidän kanssan kävellään ja kuljetaan paljon. Oman hoitajan kanssa kannattaa keskustella näistä toiveista, mutta silti hoitaja kuitenkin toimii kuten parhaaksi näkee. Minä esikoisen tuoreena äitinä luotin meidän 60+ vuotiaan hoitajan rautaiseen kokemukseen aika luottavaisesti ja onneksi luottamus kannatti.

    VastaaPoista
  13. Iiris, luunappi on luunappi. Tämä ei ole mikään mielipidekysymys, vaan laissa hyvin tarkkaan määritelty asia. Ole hyvä ja tutustu Älä lyö lasta -sivustoon. Siellä on juuri kirjoittamasi kaltaisia mielipiteitä kumottu faktoilla, ei olettamuksilla, joita sinä nyt jakelet täällä. Et varmaankaan kysynyt kyseiseltä luunapin saaneelta lapselta sattuiko häntä ja miten hän tilanteen koki. Uskomaton ja helvetin pelottava asenne ja katsontakanta sinulla. Olen aidosti ja oikeasti hyvin pöyristynyt väkivallan puolustelusta ja vähättelystä. Se tekee sinusta hyvin valitettavasti tässä kohtaa turvattoman äidin. Mene itseesi ja lopeta naurettava vänkääminen päivänselvästä ja vakavasta asiasta.

    HUH HUH.

    VastaaPoista
  14. Jaksamatta lukea koko kommenttiketjua läpi ja jaksamatta myöskään ottaa mitään kantaa luunappi-keskusteluun, ajattelin lyhyesti kertoa meidän positiivisen kokemuksen perhepäivähoidosta. Esikoinen aloitti perhepäivähoidosa reilu vuoden ikäisenä, ja ehti olla hoidossa vuoden ennen uutta äitiyslomaani. Meillä kävi tuuri, eikä hoitaja sairastanut kertaakaan vuoden aikana ja poika tykkäsi, ja niin me vanhemmatkin. Varahoitoa tarvittiin siis vain koulutus- ja lomapäiviä varten, ja kun ne olivat etukäteen tiedossa pystyttiin aikuisten töitä järjestelemällä pitämään suurin osa päivistä kotona (mikä tarpeenkin, koska varahoitoon ryhmikseen meneminen oli _vaikeaa_). Täällä ainakin perhepäivähoitajat tekevät viikottain metsäretkiä, käyvät liikuntahallissa temmeltämässä ja ulkoilevat niin, että läsnä on useampi hoitotäti lapsineen (jolloin paremmin ehkä lapsille ikäistä seuraa ellei omassa ryhmässä ole). Kun meidän lapset seuraavaksi menevät hoitoon (iässä 3,5-vuotiaana ja reilu vuoden ikäisenä) haetaan kyllä perhepäivähoitoon uudelleen. Paljon olen (ikävä kyllä) kuullut myös huonoja kokemuksia perhepäivähoidosta, että täytynee pitää itseään onnekkaana ja pelätä pahinta mitä seuraavaan hoitotätiin tulee.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Noi pphoitajien käytännöt ilmeisesti vaihtelee aika paljon. Sellaista juuri toivoisin, että tekisivät paljon toisten ryhmien kanssa yhdessä.

      Poista
  15. Heipä hei, ihan vielä tuohon pph vs. päiväkotikeskusteluun sellainen pointti, että jos lapsi on kovin ääniherkkä niin päiväkoti ei varmaankaan ole oikea ratkaisu. Meillä meni esikoinen 1,5-vuotiaana päiväkotiin ja myöhemmin ollaan taajuttu, että se oli hänelle aika suuri stressi juuri meluisuuden takia. - LeenaK

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Itse vietin joskus 10 vuotta sitten jonkin aikaa päiväkodissa hommissa ja muistan itsekin, kuinka se melu oli välillä tosi stressaavaa. Se on yksi syy, miksi päiväkotihoito mietityttää. Uskon vahvasti, että se stressaa myös lapsia. Mutta kaikkeen varmaankin tottuu. Oli se sitten hyvä tai ei.

      Poista
  16. Hei Liisa!
    Oon lukenut blogiasi jo jonkin aikaa, tää on aivan ihana, kiitos!
    Nyt ekaa kertaa kommentoimassa.

    Oon itse päiväkodissa töissä, joten sinänsä ehkä puolueellinen ottamaan kantaa :)
    mutta itse ajattelen just noin, että 4-vuotiaalle pph tarjoaa vähemmän iloa kuin päiväkoti. Suurin osa 4-vuotiaista nauttii oman ikäisestä seurasta ja siitä toiminnasta, mitä hyvin koulutettu henkilökunta järjestää. (Henkilöstön koulutuksesta on muuten hyötyä varsinkin silloin, jos lapsen kehityksessä on jotain pulmia. Huomaavat asiat yleensä aikaisemmin ja osaavat tarjota oikeanlaista tukea. Perhepäivähoitajilta ei mun käsittääkseni vaadita mitään alan koulutusta - en oo kyllä tästä varma.) Pph:kin on oiva hoitomuoto, en yhtään halua vähätellä sitä, mutta mun mielestä sopii paremmin pienemmille.

    2-vuotiaan vieminen päiväkotiin voi sitten taas arveluttaa, mutta ei sielläkään ne pienten ryhmät mitään mammuttikokoisia ole (yleensä 2 hoitajaa + 8 lasta tai 3 hoitajaa + 12 lasta), ja nykyään monessa paikassa suositaan pienryhmätoimintaa, eli ainakin aamupäivän ajan ollaan omahoitajan kanssa neljän lapsen porukoissa.

    Jos kuitenkin päädyt pph:on, niin rohkaisen: suurin on (varmaan 95%) hoitajista on ihania, jotka tekee työtää suurella sydämellä ja todellakin lapsia kunnioittaen. Mätiä omenia mahtuu jokaiseen ammattikuntaan, mutta mun kokemuksen mukaan niitä on päivähoitoalalla vähän.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Lasten erilaiset tarpeet kyllä tekee tästä hoitovatvomisesta hankalaa. Nyt kun esikoinen on 3,5-vuotias, huomaa selvästi, miten lapsi kaipaa enenevissä määrin oman ikäistään seuraa koko päiväksi ja se ryhmän tarve on ihan erilainen kuin 2-vuotiaalla, joka sitten hyötyisi mahdollisimman pienestä ryhmästä ja kodinomaisuudesta. Ja sitten toisaalta haluaisin lapset sisarusryhmään, koska uskon että isosiskon läsnäolo olisi pienemmälle hyvä turva.

      Alan olla vähän skeptinen sen suhteen, voidaanko me edes saada päiväkotipaikkaa mistään läheltä vuoden vaihteessa. Sen vuoksi täytyy miettiä varasuunnitelmat valmiiksi. Pitäisi ilmeisesti soitella jatkuvasti päiväkodin johtajalle ja korostaa paikan tarvetta, mutta en millään jaksaisi sellaista.

      Poista
  17. Meillä on sellanen tilanne, että vuoden päästä olis laitettava hoitoon sillon 4,5v ja 3v tytöt ja mua on kovasti mietittynyt kanssa se, että mihin pitäis hakea.

    Aikasemmin olin sitä mieltä, että pph olis meille paras ratkasu, mutta ollaan nyt käyty samassa muskarissa, missä noita perhepäivähoitajia käy lapsikatraineen ja oon ollu jotenkin hirveen järkyttyny siitä, että millasia ne hoitajat oikeesti on ja miten ne käyttäytyy lapsia kohtaan. Siellä muskarissa käy arviolta joku 5 hoitajaa lapsineen samaan aikaan. Ne vaan juoruaa keskenään ja kohtelee niitä lapsia sillein, miten en haluais kenenkään omiani kohtelevan.

    Joten luultavasti meillä lapset menee kuitenkin päiväkotiin, just sen takia että siellä on enempi niitä hoitajia ja silmäpareja. Mietittiin sellastakin vaihtoehtoa, että esikoinen, joka on reipas ja sosiaalinen laitettais päiväkotiin ja kuopus, joka sit taas on rauhallinen ja viihtyy omissa oloissaankin leikkimässä, menis pph:lle.. Meillä tytöt ainakin kotona tappelee hirveesti, joten en näkis mitenkään mahottomana ideana, että ne oliskin eri ryhmissä/paikoissa, mutta olishan siitä siskosta kuitenkin tosi paljon turvaa sitten uudessa paikassa uusien ihmisten seurassa.

    Vaikeita pohdintoja. Onneks meillä on vielä kevääseen aikaa päättää, sitten pitäis alkaa rustaamaan hakupapereita..

    -jenny

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Juuri tuo välinpitämättömyys lapsia kohtaan tuntuu olevan se huomio, jonka moni on tehnyt perhepäivähoitajia puistossa nähdessään. Luulisi, että ne tädit tajuaisi, että niiden potentiaalinen asiakaskunta näkee leikkipuistoissa, miten ne lasten kanssa on. Mutta ilmeisesti niitä ei haittaa.

      Poista
    2. Mun täytyy vielä tähän vastata, että asioilla on puolensa ja puolensa. Mä kun hain esikoista perhepäivähoitajalta vuoden verran, menin paikallisen "suurpäiväkodin" pihan ohitse ja joka päivä mä ihmettelin sitä akkalaumaa jotka kaikki istuivat penkillä vierekkäin ja juttelivat keskenään. Pienet taaperot touhusivat mitä milloinkin, välillä naama verkkoaidassa keskellä talvea yms. En mä muista, et olisin koskaan nähnyt kenenkään esim. keinuttavan lasta. Et mulle jäi itelle siitä päiväkodista kamalan negatiivinen kuva jotenkin ja kun juttelin meidän pph:n kanssa, niin hänen kommenttinsa aika paljon kyllä vahvisti mun kuvaani. Et kaikella on puolensa. Päiväkoteja, kuten perhepäivähoitajia ja ryhmiksiä, on hyvin erilaisia.

      Poista
  18. Mullakin on valitettavasti näitä silminnäkijän kokemuksia puistoista ja kerhoista ettei ne pph:t kauheasti välitä niistä hoitolapsistaan, ne on vain välttämätön paha. Ja jos julkisesti käyttäydytään noin niin tuskin kotona sen herttaisempia ollaan. Mielestäni mulla on oikeus olla kärttyinen OMALLE lapselleni mutta vieraiden lapsia pitäisi sietää jos siitä kerran palkkaa saa (vaikkakin huonoa). Olen toki muutaman poikkeuksenkin nähnyt, he ovat yleensä vanhempia rouvia joilla on jo ehkä vuosikymmenten kokemus. Nuoret äidit joilla omia lapsia siinä sivussa ovat oman kokemuksen mukaan pahimpia. Viimeksi eilen katselin kun nuori pph toi lapsikatraan puistoon ja alkoi itse syödä karkkia ja räplätä puhelinta oma itkevä nuorimmainen 1v sylissään. Eihän tuo tietysti mikään vakava rike ole mutta kertoo kuinka paljon häntä kiinnostaa ko. työ. Minä sitten viihdytin myös hänen hoitolapsiaan omani ohessa. Lapset oli mielissään et joku huomioi.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Mä alan olla sitä mieltä, että ihminen tarvitsee työmoraaliaan ylläpitämään lähelleen työkavereita. Ja mä luulen myös, että pphoitajien keskinäinen työkulttuuri on helposti sellainen, että kun nähdään toisia hoitajia, sitten ollaan niiden hoitajien kesken ja lapset tekee sitten mitä tekevät. En mä kyllä sellaista halua.

      Poista
    2. Samalla tavallahan ne päiväkodin hoitajat voivat pihalla keskenään olla ja juoruilla.

      Poista
    3. Joo, näinhän se on. Eikä siinä välttämättä ole mitään pahaa. Mutta omasta työkokemuksesta voin todeta sen, että ainakin oma työpanokseni kasvaa, jos työpaikalla on läsnä esimies tai tiimi. :)

      Poista
    4. PPhoitajallahan on usein se 4-5 pikkupomoa ihan siina kaden ulottuvilla ;-) tarkoitan vaan, ettei lastenhoitoa voi mun mielesta voi oikein verrata toimistoduuniin ja sen dynamiikkaan.

      Poista
    5. Joo, ei varmasti voikaan. Mutta toisaalta ajattelen, että kun on työkavereita seuraamassa sitä omaa työntekoa, saa eri tavalla reflektiopintaa omaan toimintaan, kuin jos työskentelisi pääosin yksin.

      Poista
    6. Liisa ollu väärisä hommisa jos tarvinu pomon läsnäolon toimimaan oikein lapsia kohtaan.

      Poista
  19. Itse olen ollut lapsena pph:lla ja hoitaja on edelleen hyva perhetuttumme. Oma kummini oli myos pph ja nyt oma lapsi on toista vuotta aivan ihanalla hoitajalla. Naen siina hyvinkin paljon etuja. Hoitaja tutustuu hyvin lapsiin&perheeseen, ymparisto on kodinomainen ja rauhallinen ja muutenkin joustoa voi jarjestaa molemmin puolin kunhan luottamus on rakennettu. Esim. meidan hoitaja ottaa lapsen vaikka silla vahan nena vuotaa tai yskittaa, ja itse saatan hakea lapsen aiemmin jos hoitajalla on joku meno.

    Namahan ovat mielipideasioita, mutta en itse pida (suurten) paivakotien laitosmaisuudesta, joustamattomuudesta ja tarkkaan ohjelmoiduista paivista. Ajattelen, etta lapsi oppii siihen sitten kylla eskarissa ja koulussa.

    Tarkeaa on, etta ottaa paikan vastaan vain sellaisen hoitajan luota joka tuntuu itsesta hyvalta. Kuuntele siis enemman intuitiota kuin huhuja. Jos kuulet, etta jollakin on huonoja kokemuksia jostakin hoitajasta, niin kysy mita se konkreettisesti tarkoittaa. Monesti nama epaluulot osoittautuvat mutu-tunteeksi, jolloin olet itse parempi arvioimaan kyseisen hoitajan sopivuuden teidan lapsille. Itse emme halunneet hoitajaa, jolla on omia pienia lapsia (sairastelut, mustasukkaisuus jne), mutta kouluikaiset lapset olivat meille ok. Hoitajallamme on 10- ja 12-vuotiaat tytot seka koira, eli meille ihan taydellista!

    Kun hoitaja on loytynyt, kannattaa pyrkia rakentaa molemminpuolinen luottamus hoitajan kanssa ja jutella aina avoimesti, jottei pikkuasioita ala kertymaan hampaankoloon. Ikaankuin siis pyrkia ystavystymaan hoitajan kanssa. Mielestani se on paras vakuutus, etta hoitaja kokee voivansa kertoa meille myos hankaluuksista avoimesti, ilman etta heti tulee lunta tupaan. Jos hankaluudet ovat ylitsepaasemattomia niin ainahan lapset voivat siirtya paivakotiin myohemminkin. Sinun lapsesi ovat jo niin isoja, etta osaavat kylla takuuvarmasti kertoa jos eivat pphoitajalla viihdy.

    Noihin tyoaikoihin ja varapaikkoihin liittyen sanoisin, etta suhteellista. Kylla paivakodeissakin hoitajat saattavat vaihtua niin tiuhaan, etta on aamuisin vieras naama vastassa. Siihen suhteutettuna satunnainen pphoitajan sairastuminen tai loma aiheuttaa melko pienia muutoksia rutiineihin. Poikkeuksena ehka pphoitaja, jolla on itsella pienia (paljon sairastelevia) lapsia.

    Lopuksia viela, etta huhu-kauhutarinoita en ottaisi kovin vakavasti. Ehka meita positiivisia kokemuksia omaavia vanhempia vaan on harvemmin aanessa.
    Eivat ne hoitajat niin tyhjiossa toita tee. He tietavat kylla, etta vanhemmat puhuvat keskenaan ja etta heita seurataan puistoissa. Useinhan myos samat hoitajat (ne joilla on koulutus) ovat valilla pphoitajina ja valilla paivakodissa. Eli ammatillinen maine on heillekin tarkea. Ja sehan on vain positiivista, etta pphoitajilla on puistossa aikaa jutella keskenaan. Huolestuisin jos hoitajat eivat ehtisi edes kahvitaukoa pitaa, mika paivakodeissa tuntuu olevan jo normi. Itsekaan en kylla puistossa juokse lasten perassa vaan istun penkilla (ja kylla, napraan kannykkaakin…).

    suki

    VastaaPoista
  20. Jatkan viela, kun luin noita aiempia kommentteja. Naissa vastauksissa kay ilmi, etta konkreettisia kokemuksia omaavilla on paaasiassa ihan positiivinen kuva. Nuo negatiiviset kokemukset taas ovat paaasiassa sellaisten, joiden lapset eivat ole olleet pphoitajalla. Tama on melko yleista, sanoisin.

    Kannattaakin ehka kayda parin pphoitajan luona juttelemassa. Vaikka ihan lahestya jossain puistossa. Saisit paremman ja realistisemman kasityksen siita hoitoarjesta ja kaytannoista. Mun mielesta kannattaa selvittaa itselleen kuinka paljon nuo epaluulot perustuvat ihan todellisuuteen ja kuinka paljon nk.kuulopuheisiin ja mutu-tuntumaan.
    suki

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Oikeastaan koko päätöksen pph:sta voikin tehdä juuri vasta sitten, kun tarjotaan jotakin tiettyä hoitajaa ja sitten tapaa sen ihmisen. Luotan vahvasti omaan intuitioon ihmisistä ja se on varmaankin ainoa asia johon voi luottaa, jos haluaa tehdä sellaisen ratkaisun, jonka kanssa voi hyvillä mielin elää.

      Me käydään puistossa, jossa käy viereisen alueen pphoitajia ja mitä heitä olen katsellut, puhuvat jotkut heistä välillä aika ikävästi lapsille ja muutama on aika välinpitämätön. Tulee sellainen tunne, että lapset välillä häiritsevät hoitajia. Mutta kyse on siis vaan muutamasta tyypistä, eivätkä he olisi niitä hoitajia, jotka olisivat meidän lasten mahdollisia hoitajia. En myöskään halua tehdä ihmisistä kovinkaan suuria johtopäätöksiä satunnaisten puistokohtaamisten perusteella.

      Itse tietenkin myös istuskelen penkillä puistossa, enkä jatkuvasti leiki lasten kanssa. 3-vuotiaat eivät enää aikuista kaipaakaan, mutta ainakin mun mielestä pienempi lapsi tarvitsee aikuisen tai vanhemman lapsen apua leikin rakentamiseen. Toivoisin, ettei pienempiä jätettäisi ihan koko päiväksi haahuilemaan yksinään, vaikka välillä sekin on ihan tarpeen. Tämäkään asia ei tietenkään päiväkodissakaan ole mitenkään paremmin, välttämättä.

      Pitäisi varmaan etsiä ne puistot ja paikat, joissa meidän oman alueen hoitajat käy. Mulla kun ei ole tästä oikein käsitystä. Ja sitten stalkkeroisin niiden toimia ja kyselisin nimiä. Näihin päiväkoti ja pph-käsityksiin tuntuu liittyvän niin paljon huhuja ja mutu-juttuja, että en haluaisi ihan purematta niellä kaikkea kuulemaani.

      Poista
    2. Oot ihan oikeessa! Ma halusinkin vain vahan puolustella noita pphoitajia, koska niista on mun mielesta tosi vaaria kasityksia liikkeella. Erityisesti liittyen kontrollin/seurannan puutteeseen, tyonohjaukseen jne.

      Ja toisaalta se duuni jos mika vaatii sitoutumista: paivat pitkat yksin 4-5 taaperon kanssa... Huh. Pk-hoitajat paasee tavallaan henkisesti helpommalla, koska ne ei ehka niin ehdi/paasee (?) kiintymaan ja tutustumaan yksittaisiin lapsiin. Tai ehka tama on mun ennakkoluuloa pk:ja kohtaan...

      Poista
    3. Hankalia juttuja. Sekä päiväkotien hoitajissa että pphoitajissa on niitä tyyppejä, joiden pitäisi vaan tehdä jotakin muuta työkseen. Kunhan vaan ei nyt osuisi sellaista omalle kohdalle.

      Poista
    4. Itse olen toista mielta tosta koulutuksesta. Se, etta on korkea koulutus, ei aina tee hoitajasta parempaa. Joskus jopa ylimielisen ja sita kautta huonomman (kts. Waapon kommentti alussa). Paivakodissa hoitajaa ei voi valita, mutta sen pphoitajan voit valita.

      Lisaksi paivakodeissa, niinkuin kaikilla tyopaikoilla, on se mahdollisuus naihin sisaisiin ristiriitoihin tyontekijoiden valilla mika sitten purkautuu pahimmillaan lapsiin. Itse luotan eniten ehka just siksi noihin jalat-maassa pphoitajiin, vaikka rankkaa duuniahan sekin on.

      Mutta siis, eihan tama mikaan periaatepaatos olekaan vaan ihan taysin tapauskohtainen. Tapauksella tarkoitan yksittaista PPH tai paivakotia...

      Tsemppia pohditoihin! Toiv naista kommenteista oli apuja!

      suki

      Poista
    5. Ei koulutus ole mikää autuaaksi tekevä asia. Räikeitä väärinkäytöksiä löytyy varmasti korkeakoulutetuistakin työntekijöistä.

      Paljon tämä on kyllä antanut ajattelemista. Jännittää vaan ihan kamalasti, minkälaista paikkaa meille tullaan tarjoamaan.

      Poista
    6. No makin alan jannittaa kohta sun puolesta  Meilla tulee kysymys paivakotipaikan hausta ajankohtaiseksi marraskuussa. Taallapain “kunnallinen” paivahoito on aina paivakoti ja mahdollista vasta 3-vuotiaasta eteenpain. Pitaisi paattaa haetaanko paikkaa vai jatketaanko sen ihanan pphoitajan kanssa, joka on siis yksityinen (=kalliimpi).

      Nyt taytyy myos sanoa, etta sulla on ihan paras blogi. Tykkaan kun on niin hyvat aiheet ja mielenkiintoiset keskustelut, ei alytonta mainontaa&markkinointia, nasevat tekstit ja todella hyvaa pohdintaa, josta puuttuu sellainen tyrkyttaminen ja itseihastelu mika on aika yleista aiti-blogeissa. Olet tosi hyva kirjoittaja ja surenkin jo etukateen, etta saatat lopettaa blogin kun menet toihin.

      Poista
    7. Kiitos sinulle! En mä varmaankaan blogia lopeta. Tämä on aika mukava harrastus. :)

      Poista
  21. En jaksanut nyt lukea kaikkia edeltäviä kommentteja, kerron oman kokemukseni rikaksi rokkaan:
    Meidän tyttö meni kunnalliselle perhepäivähoitajalle ollessaan vähän yli 2-vuotias. Koettiin sopivaksi iäksi mennä hoitoon, että saa sosiaalisia kontakteja samanikäisistä. Haimme läheiseen päiväkotiin, jossa ei haluamaamme aloitusaikaan sattunut olemaan tilaa, ja meille tarjottiin pph-paikkaa. Otimme sen vastaan, koska tarve oli.

    Meillä on ollut onni saada kiva ja lämminhenkinen hoitotäti, joka on jo omat lapsensa kasvattanut aikuisiksi ja joka on tehnyt tuota työtä jo omien lastensakin kanssa, eli jo ainakin 20 vuotta, ylikin! Hoitopaikassa on koko ajan ollut täysmitoitus eli 4 lasta, nyt he ovat iältään 2,5v-3v9kk. Ei mikään hurja ikäero, leikit menee suht hyvin; nyt vieläpä ollut koko ajan sama lapsiporukkakin. Oma tytär on sieltä vanhimmasta päästä toisen samanikäisen kanssa.

    Ainoastaan ekan kuukauden aikana mulla kävi mielessä, että mikähän tämä hoitotäti oikein on naisiaan, kun kerran mennessäni hakemaan lasta he olivat vasta syömässä välipalaa, ja satuin viereisessä huoneessa odottaessani kuulemaan hoitajan puhetta lapselleni: välipalana oli appelsiinia tms. sitrushedelmää, jossa oli ilmeisesti aika paksut ne kalvot niissä lohkoissa. Lapseni oli jauhanut yhtä hedelmälohkoa suussaan jo ties kuinka kauaan, mutta ei pystynyt nielaisemaan sitä kurkusta alas, kun se klöntti tuntui varmaan liian isolta suussa. Lapseni sanoi, ettei halua syödä sitä klönttiä ja alkoi työntää ruokaa suustaan ulos, ja hoitotäti koitti vain väkisin hörpyttää vettä että nielaise nyt vaan... Minä sieltä toisesta huoneesta sitten huikkasin, että ei me olla kotona pakotettu nielaisemaan, jos se suupala tuntuu liian isolta kun usein noissa on niin paksut ne kalvot... Hoitaja sitten myöntyi ja antoi lapseni sylkeä palan pois suustaan mutta korosti tiukkaan äänensävyyn, että hän ei sitten yhtään tykkää tällaisesta ruoan sylkemisestä... (eikä se nyt minun mielestäni mitään sylkemistä ollut...) (eihän aikuinkaan väkisin niele esim. sitkeää lihanpalaa, en minä ainakaan, jos ei ole ihan pakko.)

    (jatkuu...)

    VastaaPoista
  22. (...Yrmeli jatkaa)
    Muutoin ei ole ollut valittamista hoitajasta eikä hänen "kasvatusmetodeistaan". Tokihan pphoitajat ovat kovin paljon kansanomaisempia kuin päiväkodeissa, joissa ollaan pedagogisesti pätevämpiä, kun lto:t ovat korkeakoulutettuja. Mutta voi pphoitajakin olla hyvin koulutettu, ja heitä ainakin kunnallisella puolella koulutetaan säännöllisesti.

    Tosiaan se hoitajien siirtyminen työaikalain piiriin oli ja on hankaloittava juttu. Me ehdittiin aloittaa hoito ennen tuota lakimuutosta. Ei se hirveästi ole meidän arjessa näkynyt, mutta tuleehan niitä viikon lomajaksoja ehkä jokunen useampi kuin aiemmassa mallissa. Tällöin meidän varahoitopaikka on se läheinen pk, johon alunperin haimme hoitopaikkaa. Siellä lapseni on aina alkuun kuin orpo piru, kun menee aikaa totutellessa porukkaan. Kerran jouduin seuraamaan lastani läheiseltä bussipysäkiltä, kun olin ensin aiemmin aamulla vienyt lapsen hoitoon ja lähdin kotoa töihin vähän myöhemmin niin, että päiväkodissa oli jo aamupäiväulkoilu alkanut. Oma lapseni seistä tönötti yksin nojaillen valotolppaan. Kaikki aikuiset kävelivät vain ohi eikä kukaan puhutellut lastani. Muut lapset juoksivat omiin tuttuihin leikkeihinsä niiden omien tuttujen kavereidensa kanssa. Lapseni katseli lähinnä maahan. Sitten kun lapsi haettiin tarhasta, meille kerrottiin, että hänellä oli tullut pissavahinko haalariin ulkoillessa (silloin oli talvi) ja että se huomattiin vasta kun menivät takaisin sisälle. Lapsi ei ollut uskaltanut sanoa asiasta, että on pissahätä eikä sitä, että pissa ehti tulla. Ihmettelin sitä jälkeenpäin, että onko lapsiparka viettänyt koko ulkoiluajan niin, ettei ole leikkinyt kenenkään kanssa tai ettei kukaan tarhan aikuisista ole jutellut lapsen kanssa. Aina sekään, että on useampi hoitaja, ei ole autuuden tekevää. Moni kaverinikin on kertonut, että hakiessaan lasta iltapäivällä päiväkodista, lapsi saattaa seistä ulkona pissat tai kakat housussa.

    Perhepäivähoidosta itsellänikin oli todella ikävät ennakko-odotukset, ja olin kuullut tosi tympeitä juttuja. Mutta onneksi omalla kohdalla ennakkokäsitykset vaihtuivat hyviksi kokemuksiksi. Päiväkotikin on ihan jees paikka, nyt lapsi on himppusen isompi, kun sinne varahoitoonkin aina välillä täytyy mennä.

    Yksi asia, mikä toki on pk:n etu, on se, että siellä aikuiset ovat kokonaan lapsia varten, kun ruokahuollossa on oma henkilökuntansa. Pk:ssa on mahdollisuus askarteluun yms. enemmän kuin pphoidossa. Lapseni pphoitaja askarteluttaa hoitolapsiaan vuorotelleen, niin että jos on joku teema, esim. jouluaskartelu, hän ottaa kunkin lapsen vuorotellen peräkkäisinä päivinä tekemään sitä askartelua. Jotain hekin siis tekevät, mutta tietysti huomattavasti pienemmässä mittakaavassa kuin tarhassa. Meidän alueella pphoitajat pitävät yhteisiä joulujuhlia ja muita pieniä tapahtumia.

    Jos mietin itse yksityisen ja kunnallisen pphoitajan eroa, niin näkisin kyllä niin, että kunnalliset pphoitajat ovat tietyllä lailla seurannan piirissä. Heitä koulutetaan, heillä on oman alueensa tukiverkosto muista pphoitajista ja heillä on jonkinlaista työnohjausta. Kunnalliset pphoitajat myös voivat vierailla läheisissä päiväkodeissa ja saavat sieltäkin tukea tarvittaessa. Mitä vastaavaa on sitten yksityisellä pphoitajalla? Toivottavasti on jotain tukea ja verkostoa olemassa.

    Tämmönen kokemus ja näkökulma minulla :)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Vaikka mikään koulutustausta ei automaattisesti tee ihmistä paremmaksi työntekijäksi, kallistun kuitenkin sille suunnalle, että korkeampi koulutus on parempi. Siinä mielessä päiväkotihoito olisi ehkä "ammatillisempaa". Esikoinen nauttii jo todella paljon kaikenlaisesta ohjatusta ryhmätoiminnasta, joten päiväkodissa olisi siinä mielessä mukavaa.

      Kamalalta kuullostavat nuo teidän pienen kokemukset sijaishoidosta päiväkodissa. Tulee niin surulliseksi lapsen puolesta.

      Poista
  23. Ja vielä, kuten tuossa edellä "Suki" kirjoitti: "Noihin tyoaikoihin ja varapaikkoihin liittyen sanoisin, etta suhteellista. Kylla paivakodeissakin hoitajat saattavat vaihtua niin tiuhaan, etta on aamuisin vieras naama vastassa." Sepä onkin pphoidon etu, että sama hoitaja on aina siellä odottamassa. Luulisin, että jos jollain pphoitajalla alkaa olla suhteessa liian paljon sairasteluja, pitäisi lapsi sitten siirtää toiselle hoitajalle tai pk:iin. Silloin, kun meidän lapsi menee varahoitoon lähipk:iin, on tosiaan aina arvuuttelua, kuka hoitotäti siellä mahtaakaan olla odottamassa. Ja kun siellä käydään harvoin, voi ollakin tilanne, ettei siellä omana aloitusaamuna olekaan ketään edes "puolituttua" hoitajaa paikalla :(

    VastaaPoista
  24. Heippa. Pakko kommentoida. Naapurissani asuu perhepäivähoitaja, kyseinen ihminen vaikuttaa ulkopuolisesta katsottuna aika "erakoituneelta", hyvä että edes tervehtii meitä naapureita. Hoitovapaalla kun olen niin olen hyvinkin läheltä saanut seurata hänen touhujaan. Kertaakaan en ole nähnyt hänen ulkoilevan lasten kanssa (vaikka oven edessä on kyllä vaunut ja iso määrä leluja) ja asunnon sälekaihtimet on aina visusti kiinni. Oman lapseni olisin saanut kyseiselle ihmisille hoitoon mutta ehei, vien päiväkotiin.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Meidän kunnassa perhepäivähoitajat ovat velvollisia tekemään ns. vuosisuunnitelman ja selvittämään sen vanhemmillekin. Jos ei nyt vuosisuunnitelmaa niin ainakin hyvän kuvauksen olemme saaneet siitä, miten meidän lasten hoitopaikassa toimitaan ja millä tavoin lapsen kasvamista ja kehittymistä tuetaan normaalin arkipäivän touhujen lisäksi (saavat monipuolista, ravitsevaa ruokaa, ulkoilevat ja liikkuvat, käyvät kerhoissa, puistoissa yms. isommissa ryhmissä leikkimässä, harjoittelevat kädentaitoja ja käytöstapojakin). Tähän olemme olleet erittäin tyytyväisiä. Lisäksi olen käsittänyt, että yhteistyö toisten hoitajien sekä heidän ohjaajiensa kanssa on tiivistä. Tuo kuulostaa tosi kamalalta, että lapset eivät pääsisi päivittäin ulos?! Mitä muuta vaille he jäävät... Kai tälläkin hoitajalla on joku "esimies, -nainen", jonka tehtävänä on valvoa, että hoitolapsen etu täyttyy ja hoito ja kasvatus varhaiskasvatussuunnitelman mukaista, vaikka hoitomuoto onkin perhepäivähoito ja hoitaja työskenteleekin "itsenäisesti". Mutta totta se on, että kaikenlaista kuulee tapahtuvan. Eikä aina niin hyviäkään juttuja. Mutta sama juttu se on päiväkodeissakin. Vaikka valvovia silmiä olisikin enemmän niin kaikkeahan ei välttämättä raportoida eteenpäin... :-/

      Poista
  25. mulla taas o kauheesti ennakkoluuloja tarhoja kohtaan.mä niin haluisin meijän lapset perhepvhoitoon ku oon itekki koko hoitourani ollu pph:lla.täs meidän alueella on ainaki superkivat hoitajat jotka käyttävät lapsia joka pv puistossa ym et on monen ikästä kaveria ja paljon toimitaa.viime talvena hoitajat toivat lapset puiston luistelukouluunkin:) mun oma hoitaja oli ihan mahtava!kävi aina synttäreillä ym..harmi ku meillä on molemmilla vuorotyö ni ei o ees mahollista...silloin muinoin kun ite olin hoidossa ni olin ainut lapsi joka oli myös iltoja sielä.eipä ollu mitää työtunti rajotteita toisin ku nykyään..

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Joo, kyllä päiväkodeistakin liikkuu aika älyttömiä juttuja. Tuntuu siltä, että tässä pitää valita kahden huonon vaihtoehdon välillä.

      Poista
  26. Tarhoista olen kuullut VAIN huonoa niissä työskennelleiltä sukulaisiltani. Varsinkin isojen ryhmistä. Lapsia ei osata pitää kurissa, heille huudetaan, moititaan turhasta, karjutaan vähän lisää... 21 päinen kakaralauma on kolmelle hoitajalle aika iso pala! Ja huonoja työntekijöitä löytyy joka paikkaan...

    Meidän lähellä asuu ainakin yksi vanhempi PPH, joka ulkoiluttaa lapsia joka päivä tunnollisesti, juttelee asiallisesti äitien kanssa, on asiallinen lapsille: ote on jämpti mutta lempeä. Syli löytyy aina. Varmaan tosi tuurista kiinni mitä löytyy, onneksi pääsee aina tutustumaan etukäteen :)

    Tsemppiä valintaan!

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuo päiväkotien ryhmäkoot kyllä mietityttävät, kun lähemmäs 30 lasta voi olla samassa ryhmässä. Se on ihan todella paljon ihmisiä samassa tilassa.

      Poista
  27. Viela taalta myohassa kommentti kun nyt vasta loysin tanne :) Itse olin koko lapsuuden pphoidossa, ikavuosina 2-9 oli kolme eri hoitotatia ja joka paikassa viihdyin tosi paljon. Kaksi tadeista asui meidan kotikadulla, ja molemmilla oli samanikaisia lapsia kun mina, joista tuli ihania kavereita kun kotona oli ainoana lapsena aika tylsaa. Yhden luona olin vissiin pari kertaa yotakin kun aiti oli vuorotyossa ja isa raikulilla, eli pphoitaja tarjosi silloin turvan kun omat vanhemmat ei ollut saatavilla. Haluan siis talla kommentilla TODELLA puolustaa pphoitajia, joilla kylla omasta mielestani tulee vakisinkin paljon persoonallisempi suhde lapsiin. Ja niin kuin aikaisempi kommentoijakin on sanonut, ei ne aiditkaan siella puistossa aina lasten seassa ole vaan istuu penkilla.

    Nykyaan asun ulkomailla ja oma kohta kolmevuotias poikani on perhepaivahoitajalla, joka vie lapsia puistoon, museoihin, hevosia syottamaan, maalaa, tekee saippuaa, harrastaa joogaa ja juoksee niiden kaikkien lasten kanssa ulos latakoihin kun sataa oikeen kunnolla :) On pakko sanoa etten kylla itse pystyisi moiseen ja arvostan hoitotatia hirmusti! Taalla ei ole kunnallista paivahoitoa, joten kaikki on yksityisia, joten valinnan varaa on, mika saattaa tietysti olla erona Suomen tilanteeseen. Ja kuulostaa silta etta siella on vaikka mita saantoja, mutta kai silla pphoitajallakin tyopaiva pitaa joskus loppua? Ja olla loma? Mutta en usko etta kukaan potkisi lasta ulos talostaan jos joku kerta ei kerkeekaan toimistoaikaan hakemaan.

    Todellakin luota omaan vaistoosi kun tapaat tulevan hoitajan ja kuuntele tietysti myos lapsiasi, ei niita hoitopaikkoja tarvii betoniin valaa. Taa vanhemmuus nyt on muutenkin niin soutamista ja huopaamista etta ei kai sita oikeeta ratkasua missaan asiassa ihan heti ekalla yrittamalla loydy :) Oman lapsen jattaminen jonnekin nipistaa kylla mahasta, mutta yleensa ne kylla yllattaa positiivisesti ja sopeutuu ja viihtyy monenlaisissa eri tilanteissa! Tsemppia tulevaan taalta rapakon takaa!

    -Henkka

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. No just tollanen moderni Maija Poppanen sen hoitotädin (tai sedän!!!!) täytyisi olla. I-ha-na!

      Mä ehdottomasti kannatan työehtoja pphoitajille, mutta ilmeisesti myös ammattikunnan sisällä uudet säädökset koetaan osin rajoittaviksi. Mutta kyllä nuo lomahommat varmaankin järjestyisivät.

      Poista
    2. Inhaa tosiaan jos saadokset rajottaa sita mika maalaisjarjella olisi parasta! Toivon etta sielta loytyy myos Maija Poppanen ja eikohan kyseisen hoitajan kanssa juttelemalla loydy sitten sopivin ratkaisu kaikille :)

      Poista
  28. Hei! Olen ollut pph neljä vuotta. Olen lähihoitaja ja joskus haluaisin opiskella lisää. Ryhdyin perhepäivähoitajaksi koska tykkään tehdä työtä lasten parissa. Oma lapseni oli alussa myös ryhmässä,lapsia minulla on kolme, vanhimmat koulussa, nuorin aloitti eskarin. Joten minulla nyt neljä vierasta lasta ryhmässä. Meillä kunnan hoitajilla on paljon yhteistä toimintaa, on teemapäivät, jumppaa yhdessä, satutunnit jne. Se on tärkeää, koska työ olisi muuten yksinäistä, teemat antavat myös ideoita askarteluun, musiikkihetkiin jne. Teen työtä koko sydämelläni ja näen ympärillä hoitajia jotka tekevät samoin, monta kertaa ilman kiitosta. Minulla on aivan mahtavia lapsia hoidossa, toki työ on raskasta mutta lapsiin ei väsymystä saa koskaan purkaa.silloin onkin tärkeää saada purkaa esim työkaverilleen tai ohjaajalle. "Huono palaute kuuluu aina kauas, hyvä ei" tämän meille sanoi ohjaajamme, eli pph:n vastuulla on työnsä tehdä niin että se hyvä näkyisi ulospäin, vaikka siitä ei sitten välttämättä palautetta saa. Minun iloni on se että näen lasten olevan onnellisia meillä, sekä vanhemmat ovat tyytyväisiä. Omat lapseni pitävät hoitolapsista ja heidän pitää kohdella näitä myös hyvin. Lapset ovatkin kuin sisaruksia keskenään, hyvin läheisiä:). Teen työtä siten kuin toivoisin että omianikin hoidettaisiin, olen suuressa vastuussa ja se on muistettava kun tätä työtä teen. Puistossa aamupäivällä on ainut hetki kun näen työkavereitani, joten juttelemme usein yhdessä, toki lapsia silmällä pitäen. Tämä juttutuokio on tärkeää, jotta jaksan taas pitkän iltapäivän touhuta lasten kanssa yksin. Jos näkee vain tämän hetken voi työstä tulla väärä kuva. Lapsille ei puhuta rumasti ja toki touhutaan myös ulkona heidän kanssaan, mutta aikuisseura on myös tarpeen ja lapset temmeltävät puistossa. Ohjaaja myös kehottanut että hoitajat vaihtaisivat ajatuksia puistossa ja lapset leikkisivät siinä samalla yhdessä. Tämä on tärkeää vertaistukea.
    Työni on arvokasta ja tätä ei saa tehdä jos motivaatio loppuu tai väsyy liikaa. Päivät ovat pitkiä ja vievät mehut, mutta lasten ilo ja kaikki se positiivinen mitä tähän kuuluu, auttaa jaksamaan. Valitettavasti me pph:t sairastumme myös välillä samoin oma perheemme, tälle asialle ei voi mitään, jos haluaa hoitajan joka ei sairastu voi olla aika vaikeaa. Tietysti toiset sairastelee vähemmän ja on niitä jotka hoitavat lapsia sairaana jne. En tiedä onko sekään järkevää. Itse olen kolme kertaa ollut sairauslomalla ja aina se harmittaa jos niin kipeä on että lapset joutuvat varahoitoon, mutta kuumeisena tai vatsataudissa en halua töitä tehdä, enkä koe siihen pystyväni. Uskoisin että kotini on oikein hyvä paikka lasten olla ja heidän tyytyväisyys on mittari. kannattaa tutustua alueesi perhepäivähoitoon, vasuun (mikä yleensä löytyy netistäkin), kysellä myös pph ohjaajalta asiasta. Suosittelen lämpimästi. T: onnellinen pph;)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Moi! Ja kiitos paljon viestistäsi. Mukavaa kuulla työntekijänkin näkemys aiheesta. Tuntuu, että olet todella omistautunut työllesi. Toivottavasti osuisi meidänkin kohdalle samanlainen tyyppi.

      Poista
  29. Kommenttina tälle perhepäivähoitajalle: kirjoitit, että teet "työtä siten kuin toivoisin että omianikin hoidettaisiin, olen suuressa vastuussa ja se on muistettava kun tätä työtä teen". Eräs tuttavani irtisanoutui eräästä yksityisestä päiväkodista, jossa oli töissä pienten osastolla, YKSIN. Pomotasolta vain voivoteltiin, että nyt ei ole apuja ja lisäkäsiä tulossa, vaikka tuttuni sitä useaan otteeseen kyseli. Hän myös teki työtään isolla sydämellä ja avoimella sylillä, mutta väsyi, kun ei muut pk:n työntekijät auttaneet koskaan eivätkä arvostaneet toisen työtä. Hänet leimattiin valittajaksi, vain siksi, että hän pyysi pieniä apuja toisinaan, yksin kun joutui työtään tekemään, niin että hyvä kun ehti itse pissalla käydä päivän aikana, kahvin juonnista nyt puhumattakaan. Ryhmässä oli lapsia ylipaikoillakin, eli ei ihan laillistakaan. Tuttuni teki oman ratkaisunsa ja lähti pois, koska ei halunnut tehdä töitä tuollaisessa ilmapiirissä ja tavallaan laittomuuden rajalla, vaikka se kovasti kirpaisikin, että joutui jättämään ihanat lapset taakseen. Millainen päiväkoti se tuollainen on, jossa ei oteta vakavasti työntekijän hätähuutoa, sanotaan vain että sun on pakko myöntyä tähän tilanteeseen... Sielläkin tulisi vallita tuo sama periaate, että hoidetaan lapsia samoin kuin ne olisivat omia.

    Minäkin ajattelin alunperin, että lapsi pitää saada pedagogisesti valveutuneeseen päiväkotiin, koska käsitys oli, ettei pph voi tehdä mitään pedagogisesti kehittävää. Olin osittain väärässä, sillä lapseni hoitaja ehtii tehdä jokaisen lapsen kanssa jotain pientä aika välillä, toki se on rajallista, mitä ehtii, mutta ei siellä ihan totaalisen umpiossakaan joudu kasvamaan. Ja lopulta, meneehän se lapsi sitten eskariin ja ehtii imeä pedagogisesti kaikenlaista oppia päähänsä ihan tarpeeksi :)

    VastaaPoista
  30. Heips, löysin blogisi vahingossa. Oli kiva lukea tämän postauksen, vaikkei se ole teille enää ajankohtainen asia. Toivon, että olisin lukenut sen viime syksynä, toitte hienosti pph hyviä ja huonoja puolia esille.

    Me muutimme hyvin pienelle paikkakunnalle ja hoitovaihtoehdoksi tarjottiin pph, eikä valinnanvaraa ollut.

    Meidän kohdalla kauhutarinasta tuli totta: täti ilman koulutusta (siivousura loppui, uusi ura alkoi...) ja käytöstapoja, tyhjät päivät ilman valvontaa, ketään esimiestä ei ole, lapset vailla tekemistä, ilman yhtään mitään. Pph mielestä se voi tehdä tai olla tekemättä mitä haluaa silloin kuin siltä tuntuu (= ulkoilu, syöminen) koska hänestä on nyt tullut 'hoitoalan ammattilainen'.

    Pienellä paikkakunnalla sellaisesta ammattilaisesta on todella vaikeata päästä eroon.

    Olen täysin varma, että on olemassa hyviä pph, mutten enää ikinä laita lapseni kellekään pph:lle sillä tämä kokemus on ollut ikimuistoinen. :(

    VastaaPoista
  31. itsellä on ollut nyt 4v lapsi yhden kauden perhepäivähoitajalla enkä olisi voinut saada parempaa hoitopaikkaa :) kuuluu hyvin tiiviiseen tiimiryhmään ja ovat ulkoillessa päivittäin yhdessä,joten ryhmäkoko isompi ja lapsi oppii myös olemaan isommassa ryhmässä vaikka on "vaan" pph:lla..Tekee lasten kanssa vaikka ja mitä,liikkuvat paljon metsäretkillä ja puistoissa ja varahotopaikkana on viereinen ryhmis,joka on lapsen mielestä " ihan paras paikka" eli sen puoelstakaan ei ole tarvinnut murehtia.Hoitajalla on seinällä viikottain lappu,johon kirjoittaa joka päivä mitä ovat puuhanneet päivän aikana ja nämä laput kokoaa monisteiksi kotiin n.3kk välein,joista on kiva lukea kaikkea,kun ei kaikkia tule aina puhuttua hakutilanteissa. vertauksena päiväkotiin niin pph on lasten kanssa enemmän liikkeessä eli ulkoilu ei sijoutu vaan aidatulle pihalle vaan liiikkumatilaa pienellä ryhmällä on paljon..tänään juuri olin juttelemassa hoitajien pomon kanssa kuulumisia ja yksi aihe mistä puhuttiin oli juuri mörkö,joka liittyy perhepäivähoitoon eli tietämättömyys ja ennakkoluulot ja täytyy sanoa,että monet saisivat ottaa asioista selvää eikä pitää yllä kuvielmia millaista se perhepäivähoito on tänä päivänä. Kerran kuussa käyvät seurakunnan tuokiossa ja kerran viikossa koulun liikkasalissa jumpassa..Olen itse ollut töissä ryhmiksessä ja päiväkodissa ja ne suuret ryhmäkoot kyllä on aiheesta iso puheenaihe lapsen yksilöllisyyden kannalta.Minulle seuraava vaihtoehto olisi ollut ryhmis pph:n jälkeen.

    VastaaPoista