maanantai 21. marraskuuta 2011

Maanantai

Viime viikolla muodostin itselleni fiksaation punaisesta skottiruutuisesta kaulaliinasta. En osannut päättää, onko skottiruutu ihan hirveää vai aivan parasta. Tuo tunne on minulle yleensä merkki siitä, että pohdinnan kohde on hankittava kotiin mahdollisimman pian. Lauantaille osunut nimipäivä oli loistava tekosyy pakkomielteeksi muodostuneen kaulahuivin kotiuttamiseen.

Olen useita vuosia yrittänyt vakuuttaa miehen siitä, että nimipäivää voidaan pitää lahjomisen arvoisena merkkipäivänä. Mies on kuitenkin pihi kusipää, eikä suostu ostamaan minulle nimipäivälahjoja. Hänen mukaansa nimipäivää ei lasketa juhlapäiväksi. Joudun siis joka vuosi ostamaan liisanpäivälahjani itse.

Sitkeiden etsintöjen päätteeksi löysin etsimäni ruutuhuivin vaateliike Halosen miesten osastolta. Jos asustetta ei ole tarjolla muualla kuin Halosen miestenosastolla, ei ratsasteta muotiaallon korkeimmalla kohdalla, mutta se ei näillä ikävuosilla enää haittaa. Aikuiset tulevat harvemmin haukkumaan luuseriksi, jos kaulassa roikkuu vääränlainen huivi.


Tänä maanantaiaamuna uusi kaulaliina oli tuoreen kahvin lisäksi ainoa mieltä ylentävä asia tässä päivässä. Vauva heräsi väsyneenä liian aikaisin, mutta ei suostunut nukahtamaan uudelleen. Huusi ja räyhäsi. Huusi ja räyhäsi ja rauhoittui sitten viimein. Ehti maata sängyssään hiljaa noin 2 minuuttia, kunnes havahtui sängystään ylös ponkaisseen isosiskonsa askeleisiin. Kello näytti 6.30, kurkussa tuntui orastava flunssa ja väsytti. Kampaaja oli leikannut otsahiukset epätasaisesti. Kännykkä oli hukassa. Takin vetoketju jumitti. Puistossa kaikki lapset kiukuttelivat ja tappelivat keskenään. Maanantai.

Kuvassa olen lähdössä lasten kanssa ulkoilemaan. Olen pukeutunut tuulihousuihin ja uuteen kaulahuiviini. Oloa voisi kuvata sanalla kotiäiti. Jalassa minulla on mummokengät. Ne ovat ehkäpä pehmoisimmat kengät maailmassa. Lisätään mummokengät siihen mieltä ylentävien asioiden listaan.

4 kommenttia:

  1. nimipäivä ON lahjomisen ja juhlimisen arvoinen asia, etenkin jos syntymäpäiviin on vielä aikaa eikä mitään muutakaan lahjan saamiseen (köh, antamiseen) oikeuttavaa asiaa ole lähiaikoihin näkyvissä. siis mullahan on samana päivänä nimipäivä, ja todellakin olen tehny selväksi että sitähän juhlitaan. et onnee ny sit vaan!
    ja tosi veemäistä on se epätasaisesti leikattu otsis, leikkaisin aina ite jos osaisin mut kivempi syyttää kampaajaa kuin itseään epäonnistumisesta :D

    VastaaPoista
  2. Niin siis mullahan oli synttärit 2 viikkoa sitten. Ja jouluun on aikaa kuukausi. Todellakin tässä on lahjonnan paikka. On se kumma, kun ei mies tajua.

    Mä olen aloittanut tuon otsiksen omatoimisen teurastamisen tänään. Hiljalleen kun leikkelee suittuja pois, ei kohta ole mitään mistä valittaa.

    VastaaPoista
  3. Tää on niin tätä. Päivän piristys oli kun putkimies kävi. Ei tainut raukka tajuta, että oli mun päivän toistaiseksi ainut aikuis puhekumppani.

    VastaaPoista
  4. Noi putkimieskontaktit on tärkeitä.

    VastaaPoista