Minulla on ongelma. Tämän ongelman kanssa joudun tekemisiin lähes päivittäin, koska ongelma halutaan ottaa kanssani esiin. Ongelma on se, että minulla on vauva, joka syö hiekkaa. Hän tunkee suuhunsa kaiken, mitä edestään löytää. Se on vauvalle luontaista, mutta joillekin ihmisille ongelma.
Konttaava vauva ei jaksa istua kovinkaan kauaa paikoillaan rattaissa ulkoillessamme leikkipuistossa. Kakkonen siis ulkoilee kanssamme ja nuolee siinä sivussa innokkaasti myös maata. Minulle tullaan päivittäin, joskus useita kertoja päivässä, huomauttamaan että tuolla se teidän tytär syö taas hiekkaa.
Minä en jaksa kovinkaan usein maan maisteluun puuttua, koska vauvalle ei niin sanotusti sana kuulu. Minun täytyisi pitää liikkumisintoista vauvaa leikkipuistossa sylissäni, jotta hänen suunsa pysyisi ulkoillessamme puhtaana. Uskon myös, että ihmislapset tekevät vaistomaisesti sellaisia asioita, joista on heille hyötyä. Minun kysymykseni kuuluukin nyt: Miksi sen suun pitäisi pysyä puhtaana?
Äidinmaidon ja korvikkeen paremmuussuhteesta voi käydä jankuttavaa ja pitkästyttävää väittelyä loputtomiin, mutta eikö tämä hygieenisyysasia ole melko tyhjentävästi tutkittu asia. Onko muka joku edelleen sitä mieltä, että elinolojemme pitäisi olla puhtaampia, jotta lapset sairastaisivat vähemmän?
Olisin kiitollinen siitä tiedosta, mitä pahaa lapselle voi tapahtua, jos hän todellakin syö hiekkaa, multaa ja pikkukiviä.
Kysymykseesi en osaa vastata, mutta pakko kertoa sattumus. Alkuviikosta olin ympäristömerkin tilaisuudessa kuulemassa turvallisesta kosmetiikasta esimerkiksi vauvoille. Hauskuutti, että kuinka paljon sitä voi intoilla turvallisesta kosmetiikasta samalla kun mukana oleva vauva nuoli ties millä aineilla kyllästettyä muovilattiaa pr-toimiston tiloissa.
VastaaPoistameillä ne kauhistelija on isovanhemmat. Samaan syssyyn he jaksavat muistuttaa, kuinka minäkin olen rannalla istunut suu täynnä kiviä. Mutta samalla kun he kertovat tätä stooria, he kaivavat kauhuissaan kaiken hiekan pois taaperon suusta. Joskus olen sitä mieltä, että ne on ne isovanhemmat, jotka lietsovat sitä hysteriaa. Ei niinkään ne toiset äidit.
VastaaPoistaMeillä syödään hiekkaa ulkona. Ja sammalta, pudonneita lehtiä, kuusen neulasia ja vähän pilaantunutta ruohoa tai jopa sieniäkin. Jos joku on ollut pahaa, niin eipä ole tarvinnut toista kertaa suuhun tunkea. Esim. jäkälä ei ole enää kovinkaan suosiossa.
Mun lapsi alkoi oksennella syötyään parvekelaatikoissa ollutta multaa alle vuoden vanhana. Epäilen, että mukana meni linnunkakkaa tai muuta, joka sai mahan sekaisin. Siksi yritän lastani estää syömästä multaa. Pelkään siis mahdollisia ulosteita ja muuta vaarallista, joka hiekan mukana voi suuhun mennä.
VastaaPoistaUlkona konttailevasta vauvasta puheenollen kysyn asian vierestä. Mitä teidän konttaavilla vaan ei vielä kävelevillä on jalassa tähän aikaan vuodesta pihalla? Toppatöppöset sutii nurmella aika lailla, mutta en toisaalta näe mitään itua myöskään kenkien ostossa, kun ei toi tyyppi kerro, aikooko se kävellä huomenna vai neljän kuukauden päästä. Kumppareita en saa väännettyä sille jalkaan.
VastaaPoistaPsykologian opettajani aikoinaan lukiossa sanoi, että jokainen ihminen on vauvana nuolaissut lattiaa todetankseen, että tätä ei kannata syödä. Tähän nojaten olen sinun kanssasi samaa mieltä ;-)
VastaaPoistaOi mutsi: En edes halua ajatella sitä kemikaalimäärää, minkä vauva on ehtinyt kaikenlaisista kyllästetyistä puu- ja lattiapinnoista imeä.
VastaaPoistaverski: Mä luulen, että meistä jokainen on syönyt oman osansa kiviä ja selvinnyt siitä ihan jopa hengissä.
Nuumi: Tuollaisen jälkeen sitä varmaan on enemmän varuillaan.
Hilla: Meillä on toppatöppösten päällä sellaiset Popin vettä hylkivät fleecetöppöset. Niissä on sellainen kumipohja. Talveksi on siskon vanhat nahkanilkkurit, mutta en halua vauvalle pukea kenkiä ennen kuin se oikeasti kävelee. Kenkiä on myös maailman ärsyttävintä pukea vauvan jalkaan. Tässä olen vähän pohtinut, että pitäisi joku vielä lämpimämpi jalkaversio keksiä, kun nyt jo jalat tuntuu vähän viileiltä ajoittain. Hyviä ehdotuksia ja vinkkejä otan siis myös minä vastaan.
plapi: Mä uskon myös siihen, että ihminen osaa vaistonvaraisesti välttää asioita; jotka eivät ole hyväksi. Muuten laji ei pysyisi hengissä.
Meillä kuopus laittaa suuhun ihan kaikkea, eikä tosiaan ainakaan vielä ole ymmärtänyt mikä on syötäväksi kelpaavaa ja mikä ei. Kysymykseesi mulla ei ole vastausta. Jersinia-bakteerin pelossa pesen multaiset porkkanat ennen kuin laitan niistä ruokaa. Muutama vuosi sitten sukulainen joutui jersinian aiheuttaman ripulin vuoksi tiputukseen.
VastaaPoistaMä olen laittanut kuopukselle hiekkalaatikolle sellaiset tumput käteen, ettei se saa niillä otettua hiekkaa *sadistinen nauru*. Me ei myöskään kauheasti olla oltu hiekkalaatikolla, koska mä en oo jaksanut pukea noita enää ulos.
Ei tää meidänkään vauva tajua, mikä kelpaa syötäväksi. Kuvassa se on kaivanut roskiksesta kahvinporoja ja syö niitä. Mutta mä uskon, että kokeilemalla oppii ja tuolla suuhun tunkemisella on osaltaan tarkoitus juuri altistua kaiken maailman mikrobeille. Tuosta jersiniasta en ole kuulutkaan. Tieto varmaan kyllä lisää tuskaa.
VastaaPoistaMeilläkin on tumput ja suussa tutti tulppana, mutta tämä sylkee tutin pois ja iskee naamansa kiinni maahan. Ei auta oikein mikään.
Mä olin jotenkin iloinen torstaina, kun oli niin kylmä että täytyi vetää päälle toppapuvut lapsille. Ei enää niitä saakelin välikerroksia.
Meidän pojalla on ollut "oraalivaihe" (?) about syntymästä tähän päivään. Juurikin tuo kontaten ulkoilu oli sitä pahinta vaihetta, suuhun meni ihan kaikki mahdollinen. Kivenmurikoiden kohdalla pelkäsin tukehtumista (ja ne siis kaivelin suusta pois), muuten en osaa kammota pöpöjä tai saastaa. Lapsi on kirjaimellisesti nuollut kengänpohjia eteisessä, pysyypähän bakteerikanta kohdillaan. Kerran se kyllä söi puistossa kokonaisen voikukanlehden, ja oksensi sitten mun housuilleni. Siitä jäi vähän ikävä maku suuhun, heh.
VastaaPoistaMäkin luulin johonkin asti että kaikki vauvat tunkee kaiken suuhunsa ja kaikkien mielestä se on ihan okei, mutta näin ei siis ole. Eräs puistoäiti päivitteli, kuinka kuulemma jotkut lapset laittavat ihan pieniä kiviäkin suuhun, hui! Juu, jotkut.. Ja toinen pyyhki koko ajan lapsensa käsiä, kun se oli koskenut johonkin.
Musta tuntuu että meillä on tämä hygienia-ajatus vaan muuttunut leväperäisemmäksi lapsen syntymän myötä. Pienet pissat lakanoissa ei haittaa nukkumista, poika maistelee kauhat ja kattilat läpi ja ne vaan tungetaan takaisin laatikoihin ja niin edelleen. Ollaanko me ainoita saastailijoita, vai löytyykö muitakin?
Ajankohtaisesti tänään juuri hesarissa taas oltiin sitä mieltä että hiekan syöminen on vain terveellistä, allergioita ehkäisevää. Meidän keskimmäinen söi hiekkaa niin paljon että vaipastakin sitä löytyi. On kyllä allerginen, mutta ehkä olisi vielä pahemmin jos ei oisi syönyt? ;) (en välttis usko tähän) Neiti oli myös tyyppiä 'jos panet hanskat käteen niin menen sitten tähän mahalleni ahmimaan herkkuhiekkaa'.
VastaaPoistaONIA: Mä luulen, että meidän lapset on myös noita vakavamman asteen suuhuntunkijoita. Meillä on nuoltu rattaiden renkaat ja kengänpohjat melko tehokkaasti ja ihan terveitä lapsia ovat molemmat olleet. En vaan pysty eläytymään siihen ajatustapaan, että koko ajan pitäisi lapsella olla puhtaat kädet ja käsidesi taskussa. Lapsuus menee vähän ohi liasta stressatessa.
VastaaPoistaMe ollaan varmaan sieltä leväperäisemmästä päästä näissä siisteysasioissa. Pissat jää todellakin lakanaan ruoka laitetaan kuolaisilla kauhoilla, enkä jaksa välttämättä vaihtaa vauvalle uutta bodyakaan, jos joku reuna menee pikkuisen kakkaan. Niin ällöttävä minä olen.
Anonyymi: No mä luin just saman jutun ja nyökyttelin tyytyväisenä tälle professorin "Ei ole haitaksi jos lapsi syö hiekkaa" lausunnolle. Mutta uskon myös, että osa lapsista tulee allergisiksi, vaikka eläisivät missä olosuhteissa ja miten altistettaisiin. Kyllähän siellä artikkelissa viitatussa Karjalassakin niitä allergikkoja on, vaikka huomattavasti vähemmän. Geenit on joillakin vaan siihen taipuvaiset.
Ihan Huippu kuva :D
VastaaPoistaMeillä kans menee suuhun vaikka ja mitä. Ja vielä kun koira löytyy talosta, niin täälä sisälläkin syödään koiran mukana tulleita lehtiä, hiekanjyviä ja koiran karvojakin välillä... Ite en niin välitä, kunhan nyt ei tukehdu, mut tuo meidän isäntä... hohhoijaa.. se jaksaa murehtia jos muksulla on jotain suussa. Oma kummipoika kans veteli käsi kaupalla hiekkaa yms ja vaipassa välillä rahisi vähä ennemmänki :) Ihan terve kaveri siitäki on tullu. Ainut mitä ite vähän yritän katsoa on tuo multa pihalla. Yks kaveri sai myyrä kuumeen, kun oli paljain käsin tonkinu kukkapenkkiä ja sit oli huolimattomasti pessy kätensä.. Sitä en muksulle halua!
Niin meilläkin toki koira kantaa kaiken sisälle. Ja vaunujen renkaat on nuoltu moneen kertaan. Jos laitan ulos tumput käteen, niin sitten sitä tosiaan maataan maassa ja maistellaan siten.
VastaaPoistaMutta itsekään en ole ratkaissut tuota ulkoilukenkien ongelmaa. Olin kuvitellut, että saisin ostettua toppakengät vasta joulun jälkeisistä alennusmyynneistä, mutta näköjään jotkut kengät pitäisi ostaa jo nyt. Olen halunnut niistä Stonzeja, mutta niitä ei ole tullut ipanaisten verkkokauppaan ties milloin uuutta erää. Pitää ehkä kohta puoliin tilata ne jo jenkiestä.
Huippuvauvoista tulee huippukuvia! Vissiin tuo koirakin on allergioiden tuorjumisen kannalta tutkimusten mukaan hyvä, kun tuovat sisälle niitä mikrobeja sun muita. Se on kyllä mielenkiintoista, miten erilainen suhtautuminen ihmisillä on näihin lika-asioihin. Meillä onneksi mies on samoilla linjoilla oman kantani kanssa. Lähinnä tuo meidän vauva vetelee naamariin hiekkaa. Mullassa tuntuu näiden kommenttien perusteella olevan enemmän riskejä.
VastaaPoistaverski: Noi Stonzithan voisi olla hyvät. Olen etsiskellyt sellaista ihan vedenpitävää toppatossua ja noihan varmaan olisi just sellaiset. Kiitos vinkistä!