Viime aikoina olen useampaan otteeseen joutunut keskelle harrastuskeskustelua. Aihe tuntuu muuttuvan ajankohtaiseksi, kun lapsi on saavuttamassa kolmen vuoden ikää. Vanhemmat pohtivat, onko jälkikasvua siunattu enemmän liikunnallisilla vai musikaalisilla lahjoilla. Vertaillaan erilaisia joukkuelajeja ryhmäliikuntamuotoihin. Puntaroidaan, painoittuvatko lapsen taiteelliset lahjat kuva- vai laulutaiteen piiriin. Harrastus täytyy valita lapsen vahvuudet huomioon ottaen.
Vaikka uskon tuntevani lapseni paremmin kuin kukaan muu, ei minulla ole juurikaan käsitystä siitä, missä hän on lahjakas. Ketteräksi häntä on kehuttu. Pysyy harvoin paikoillaan, mutta samaa voi varmaankin sanoa suurimmasta osasta ikätovereita. Lauleskelee hyvin mielellään, mutta ei pysy nuotissa ollenkaan. Joskus satunnaisesti sattuu saamaan lauluun edes jonkinlaisen melodian. Piirteleekin mielellään, mutta enimmäkseen ihan vain tuherruksia. Aika keskiverto lapsi monella tapaa.
Itse en ollut ajatellut harrastusasioiden tulevan ajankohtaiseksi näin aikaisin. En oikein osaa ajatella, minkä vuoksi 3-vuotiaalla pitäisi olla joku harrastus. Eikä tietenkään mitään ole pakko olla. Lapsi ei tarvitse viulutunteja henkensä pitimiksi, mutta moni vanhempi näkee parhaaksi jonkinlaisen harrastuksen aloittamisen. Yksi kaveriäiti pelkää, että jos lapsi aloittaa harrastuksen liian myöhään, ovat muut ehtineet harrastaa lajia jo paljon pitempään ja lapsi joutuu altavastaajaksi taitavien ikätovereiden joukossa. Eihän sekään olisi hauskaa.
Taidan kuitenkin olla sitä mieltä, että ellei lapsi harrastusta erikseen vaadi, en myöskään ala niitä hänelle tuputtamaan. Lasten harrastukset tuntuvat nykypäivänä muuttuvan hyvin nopeasti totiseksi tahkoamiseksi. Minusta yhdenkään 5-vuotiaan ei täydy olla tosissaan minkään asian, varsinkaan taitoluistelun suhteen.
Mitä teidän lapset harrastavat ja minkä ikäisenä he ovat harrastuksensa aloittaneet?
Teinin ollessa eskarissa tai ekaluokalla, laitoin hänet jalkapallokouluun. Virhe. Se ei ollut lapselle sopiva paikka. Kamalan kilpailuhenkistä ja ahdistavaa. Sekä lapselle että äidille. Siinä vaiheessa, kun lapsi istui keskellä kenttää sen näköisenä, että hänellä ei ollut kivaa, päätin laittaa pelin poikki.
VastaaPoistaPeriaatteena on siitä lähtien ollut, että lapsi voi ja saa harrastaa mitä haluaa (paitsi ei jääkiekkoa!) siitä lähtien, kun itse kykenee harratuksiin kulkemaan. Periaate toimii edelleenkin. Hyvin. :)
Mä tajusin vasta nyt miettineeni harrastusasiaa! Siis olen tässä katsastellut, löytyiskö jostain joku taaperoiden jumppakärpäskerho, jossa sais tehdä kuperkeikkoja ja pomppia trampoliinilla ja juosta itsensä hikeen. Jotenkin olis kiva tehdä jotain sellasta ton isomman kanssa, siis ajattelin, että sellanen vois olla mun ja sen ihan oma juttu. Mut kyllä se vielä tässä iässä on mun mielestä enemmän vanhemman harrastus kuin lapsen! Aikas kaukaiselta tuntuu, että ton ikäiselle pitäis jotain harrastusta ryhtyä oikein miettimällä miettimään. Ja tää munkin ajatus taitaa jäädä vaan suunnittelun asteelle... :)
VastaaPoistaJa niin hei, onnea ja tervetuloa 32-vuotiaiden (?) kotiäitien onnelliseen joukkoon!
VastaaPoistaOlen suunnitellut, että pojan täyttäessä kolme hän aloittaisi musiikkileikkikoulun (3vee on alaikäraja). Tämä perustuu siihen, että suvussamme on paljon musikaalisuutta ja poika tykkää laulaa sekä tanssia (tämä vahvistettu myös hoidossa). Soitan kotonakin paljon, mutta ei se ole sama kuin kavereiden kanssa musiikkileikkiminen.
VastaaPoistaJoku kiva liikunnallinen juttu vois olla myös, mutta taidan odottaa sen kanssa partioikään (meillä kun harrastetaan myös purjehdusta niin meripartio esim. on hyvä lisuke siihen), ellei isänsä sitä aikaisemmän lätkäfanina halua poikaa luistelukouluun tms. Tehdään metsäretkiä sitten vaan perheen kesken ja kesällä saaristossa.
Mutta en tuon pidemmälle ole ajatellut, nämäkin riippuu ihan siitä että pääseekö poika sinne. Jos ei pääse niin sit jatketaan kotona harrastamista ja kokkaamista.
Viulutunneista tuli mieleen, että työkaverin kaks lasta (molemmat sellistejä) ovat nimenomaan aloittaneet musiikkileikkikoulussa eivätkä suoraan millään tietyn soittimen tunneilla. En tiedä, onko tämä yleinen vai harvinainen ratkaisu?
Me ollaan käyty vauvauinnissa siitä lähtien kun tyttö oli n. 4kk ja hän tykkääkin uimisesta ihan kamalasti. Kyselee koko viikon milloin mennään uimaan :) Kai sitäkin harrastukseksi voi kutsua. Olen pitkään miettinyt, että menen hänen kanssaan taaperosirkukseen (aikuinen-lapsi sirkus-/akrobatiatunneille), alunperin siksi, että itse olen harrastanut akrobatiaa ja vikellystä ja nyt myös sen takia, että tyttö mielellään tekee kuperkeikkoja kotona, roikkuu käsistäni ja kiepsahtelee ympäri, haluaa "lentskariin" jalkojeni päälle, kiipeilee selkääni temppuilemaan yms. Tuo akrobatia on 2 vuotiaasta lähtien.
VastaaPoistaMutta mikäli huomaan, ettei tyttö viihdy niin tietenkin lopetamme kyseisen harrastuksen. Sama koskee pikkuveljeä sitten joskus. Hänen kanssaan olisi myös tarkoitus aloittaa vauvauinti kunhan päästään sisarusuintiryhmään.
Minun lapseni harrastaa rumpujen soittoa. Aloitti nyt syksyllä, ollessaan n. 5v9kk. Poika on ihan innoissaan. Nimenomaan siitä touhu lähti, että itse tykkää rummuttaa. Tuo saattanee jäädäkin ainoaksi harrastukseksi. Joku liikuntajuttu voisi olla ihan kiva, mutta tällä paikkakunnalla jo pienetkin pelaavat verenmaku suussa. Ei kiitos sellaiselle!
VastaaPoistaTi: Nuo joukkueurheilulajit on ehkä niitä pelottavimpia. Tuo omin avuin kulkemisen periaate kuullostaa hyvältä.
VastaaPoistaHups: Monet miettii ihan sellaista harrastusta, johon lapsi jäisi yksinään. Tuollainen yhdessä tekeminen tuntuu jotenkin mukavammalta. Ainakin meillä esikoinen nauttii tosi paljon, kun pääsee tekemään kahdestaan jotain mun tai miehen kanssa.
Tuosta onnellisten 32-vuotiaiden joukkoon liittymisestä seuraa muuten kahden päivän krapula. :(
Iiris: Moni tuntuu miettivän noita harrastuksia juuri noiden perheen yhteisten kiinnostuksenkohteiden kautta. Teillä on ainakin monenlaista harrastusta mistä valita! Itse kävin lapsena ensin muskarissa ja myöhemmin aloitin soittotunnit. En tiedä, kuinka pienenä soittotunnit voi aloittaa.
Cato: Tuo sirkushomma kuullostaa hauskalta. Tuollainen yhdessä tekeminen on varmaan lapsestakin mukavaa.
plapi: Tuo lasten urheilun ammattimaisuus on vaan pelottavaa. Tytöillä on varmaankin vähän rennompi ote esim. jalkapallossa, mutta pelottaa tuo kilpailuhenkisyys silti.
Meillä esikko harrastaa muskaria(ilman vanhempia;), josta nauttii ihan Hurjasti. Kerran viikossa pinnistän itsestäni sen verran että ollaan jo 09 liikenteessä suhaamassa pyörällä kohti kirkonkylää ;)
VastaaPoistaKuopus taas on raahattu väkisin vuosi sitten isoveikan peräsimessä sinne samaiseen muskariin ja tällä hetkellä käy siis vielä vanhempi-aikuinen (lue isi-ja hän) muskarissa ja siellä kohokohta on soittimien palauttaminen ohjaajalle ja penkille kiipeily. Joten kuopuksen kohdalla taidamme jättää nämä jodlailut ja ilmoitan ne isin kanssa kevääksi vaikka johonkin "jumppakärpäshommaan"...
Perheen kanssa pyritään kerran viikossa käymään uimahallissa (tämä ei aina tosin toteudu). Olemme aikaan käyneet vauvauinnit ja vesipeuhuilut, ja nyt on ne Niin nähty että kellutaan sitten ihan vaan edullisemmin omanväen kesken :)
Muutoin tällä hetkellä näille pian 3v. ja 1,5v:lle (ja vanhemmille) riittä tämä arjen rullailu kaikkine potkupyörineen ja sählymailoineen pitämään lääkärikuluvakuutuksen kannattavana.
Äh, tietysti tästä unohtui se uimahalli:) Meilläkin käytiin vauvauinnissa ja nyt iskä käy pojan kanssa kerran viikossa uimahallissa. Vauvauinnissa poju mielestäni oppi "uimaan" jo kellukkeiden kanssa, mutta nyt uimahallissa käyminen on lähinnä lastenaltaassa lotraamista. Ohjattu olisi kyllä uimataidon kannalta parempi juttu.
VastaaPoistaMusiikkileikkikoulu on kai semmoinen, että lapsi "jätetään" sinne mutta luulen että 3-vuotiaalla kyse on tosi lyhyestä ajasta.
Partiohommaan luulen, että lähden itsekin sitten aikuisena mukaan koska olen kuullut, että siellä on huutava pula aikuisista ohjaajista ja vetäjistä. Ja siihen on tosiaan ainakin 4 vuotta vielä aikaa:D
RouvaTrikoo: Tuo muskariharrastus on varmaankin sieltä leikkisimmästä päästä lasten harrastuksia. Siellä on aika hankalaa suhtautua kilpailuhenkisesti rytmimunan soittoon. Se on itselle se ikävin mielikuva, että pitäisi lasta suostutella lähtemään sinne harrastukseen, kun lukukausimaksut on maksettu. Lapset on niin ailahtelevaisia ja saavat ollakin.
VastaaPoistaIiris: Uimahallit on hyviä. Yksi kaveri selitti noista 3-vuotiaiden muskareista, että niissä ei yleensä ole enää vanhempia, kun lapset jotenkin häiriintyy ja vaivaantuu vanhempien läsnäolosta. Niin ne lapset kasvaa. :)
Meillä vastaus siihen kysymykseen, miksi 3-vuotiaalla pitäisi olla joku harrastus on se, että sillä on siellä niin hauskaa! Siis meiän arka, rauhallinen ja vähän varautunut tyttö on aivan irti muskarissa! :D Hyppii, tanssii, laulaa eikä tosiaankaan muista ujostella, kerrankin! Ja mä en tosiaankaan lähtis noin pienen kanssa mihinkään harrastukseen perjantai-iltana klo 18.30 minkään muun syyn takia, kuin että kotihoidossa vauvan kanssa tylsistelevä lapsiparka (?!?) on niin iloinen aamusta lähtien, kun kuulee että tänään on SE päivä. Eli mielestäni 3-vuotiaat ei tarvi harrastusta, mutta aika paljon boonusta ja extrakivaa se voi jo 3-vuotiaan elämään tuoda. Mekin koitettiin vauvauintia heti 4-kuisena, mutta kun tyypin lempijuttu siellä oli polskuttaa äitin kainalossa suoraan eteenpäin, niin vaihdettiin vauvauintipaikka uimahallin sarjakorttiin...
VastaaPoistaVauvamuskarissa ollaan vanhempi-lapsi-kokoonpanolla 3-vuotiaaksi asti, sen jälkeen lapset yleensä jätetään muskaritädin tai -sedän huomaan. Soittotunnit VOI aloittaa useimmissa paikoissa 5-vuotiaana, mutta 7 lienee tavallisempi aloitusikä. Meidän kaikki lapset ovat käyneet vauvauinnissa ja muskarissa ihan pienestä asti. Kaikki ovat tykänneet valtavasti sekä polskimisesta että musisoinnista, ja ne ovat olleet kivoja yhteisiä ajanviettotapoja myös vanhemmille. Muut harrastukset ovat astuneet mukaan kuvaan sitten, kun lapsi itse on halunnut. Esikoinen oli tosi aktiivinen ja seuranhakuinen lapsi ja halusi aloittaa jo 5-vuotiaana soittotunnit ja futiksen, jotka molemmat olivat onneksi leikinomaisia ja rentoja. Keskimmäinen ei ole vielä ilmaissut minkäänlaisia muita harrastushaluja muskarin lisäksi, mutta ollaan kyllä vähän ajateltu, että joku liikuntaharrastus voisi olla hänelle hyvä. Pienin on 1,5 ja on muskarissa ihan fiiliksissä, laulaa, tanssii ja soittaa.
VastaaPoistaSaara: Tämä syy harrastukselle kelpuutetaan! :) Mekin vaihdettiin vauvauinti jossain vaiheessa uimahalliin, kun ei enää tajuttu, että mistä siinä oikein maksetaan.
VastaaPoistaKukkis: Itseäni jännittää ehkä eniten sellaisen harrastuksen aloittaminen lapselle, jossa ei olisi vanhempi mukana. Nyt tuntuu siltä, että haluaisin odottaa siihen, että lapsi itse ilmoittaa että mitä haluaa harrastaa.
Pakko nyt vielä kommentoida tähän, eli meillä lapsia kohta 13v poika, 9v tyttö ja kohta 5v poika. Esikko aloitti harrastamisen 5-vuotiaana satujumpalla (oli muuten kivaa!) ja 6-vuotiaana innostui tolkuttomasta jalkapallosta. Äitiyteni tähtihetkiä on kun kysyin silloin pojalta josko haluaisi pelata jalkapalloa ihan joukkueessa 'äiti, voisinko mä?' ja silmiin syttyi tähdet. Ja edelleen intohimoinen futari, lisäksi käsipalloa. Treenit joka päivä ja se on jee-juttu hänestä.
VastaaPoistaKeskimmäinen sitten oppi 3-vuotiaana hienosti luistelemaan ja puiston äitien ehdotuksesta vein 4-vuotiaana luistelukouluun, taitoluisteluun. Kivaa oli sielläkin, mutta kovaa painostusta 4-5- vuotiaana valmennusryhmiin. Käytiiin katsomassa, ei kivaa. 5-vuotiaana vaihtoi ringetteen, sitä pelaa edelleen ja on kivaa. Jalkapallokin ilmaantui kuvioihin kun suuri osa kavereistakin pelaa, sielläkin viihtyy. Viidet treenit viikossa (vähän liikaa minusta).
Nuorimmainen tietty intona pelaamaan kaikkea kun isommatkin, käy nyt satunnaisesti jalkapallo- ja käsipallotreeneissä.
Ja historiikin jälkeen muuta kommenttia. Aina olin ajatellut wttä alle kouluikäinen ei tarvii harrastuksia, mutta tässäkin tulee vähän vauhtisokeaksi. Meillä tässä harrastusrumbassa auttaa se, että en ole työelämässä ja ajattelen että lapsilla on sellaista rauhaisaa aikaa koulun jälkeen kuitenkin äidin kanssa. Ja lajivalinnasta vielä, että kyllä nuo joukkueurheilut on kuitenkin suht iisejä lajeja (tytöillä varsinkin) verrattuna just taitoluisteluun tai taitovoimisteluun, jotka saattaa olla hyvinkin rankkoja fyysisesti kuin myös henkisesti.
Liisa: Mä alan nyt päätyä siihen, että kaikki harrastukset, joiden nimessä on sanat "satu" tai "leikki" on hyviä. Olen myös kuullut vähän samanlaisia kokemuksia noista taitoluisteluhommista. Heti ensimmäisellä kerralla oli vanhemmille painotettu, että millä markettipaskaluistimilla ei todellakaan pärjää.
VastaaPoistaMutta on tuo kyllä hurjaa, miten monet harjoitukset jo ihan pienillä urheilijoilla on. Itse olen käynyt vain soittotunneilla ja ne oli kerran viikossa ja musiikin teoriatunti siihen päälle. Urheiluharrastuksessa on melkoisesti tuomista ja viemistä, jos lapsi ei pääse itse kulkemaan. Ja sitten vielä viikonloppuisin pelit ja turnaukset päälle. Kokopäivähommaa.