Olen ollut viime aikoina onnellinen. Olen myös huomannut, että minun on vaikeaa kirjoittaa siitä, että olen onnellinen. Teksti tuntuu täyttyvän latteuksista. En oikein osaa kuvata sitä kepeää tunnetta, joka saa hymyilemaan keskellä sitä ihan tavallista arkea. -Että tämä tiedoksi sille taannoiselle kommentaattorille, joka epäili minun olevan masentunut, koska olen niin katkera ja syyttelevä. Hyvin täällä pyyhkii! Kyse on vain vajavaisista kirjallisista taidoistani.
Viime viikkoina olen ollut onnellinen siitä, että avioliittoni ei ole hajoamassa. Olen tuntenut kiitollisuutta, koska kumpikaan minun lapsistani ei ole elinsiirtojonossa. Minä en ole joutunut yllättäen leskeksi ja pienen lapsen yksinhuoltajaksi. Niinkin on tuttavapiirissä sattunut hiljattain. Minulla on ihana koti, jossa minä saan rakastaa ja tulla rakastetuksi useamman ihmisen toimesta. Elämäni suurin ongelma tällä hetkellä on se, miten lasten nukkumisjärjestelyt tulisi jatkossa organisoida. Se ei ole kovin kummoinen ongelma se.
Pinnasängyn paikka
Mutta koska omat ongelmani ovat minulle niitä kaikkein todellisimpia, haluaisin tähän nukkumisasiaankin jonkun ratkaisun. Olisin kiinnostunut kuulemaan, miten kaksi pientä lasta nukkuvat keskenään samassa huoneessa. Meidän ongelmamme on omassa sängyssään vaihtelevalla menestyksellä pysyttelevä isosisko yhdistettynä pienimpäänkin rasahdukseen havahtuvaan pikkusiskoon.
Herättävätkö samassa huoneessa nukkuvat lapset toisiaan, vai rauhoittaako sisaruksen seura nukahtamista ja unta? Olisiko kuitenkin helpompaa sijoittaa lapset omiin makuuhuoneisiinsa? Minkä ikäisinä olette laittaneet lapset samaan huoneeseen nukkumaan? Onko samassa huoneessa nukkuminen hyvä vai huono idea? Auttakaa!
Minä olen taas jäävi vastaamaan tähän, mutta hyvä ystäväni laittoi pikkusisaruksen hieman alle vuoden ikäisenä isomman kanssa samaan huoneeseen. Ja samalla pienempi vieroitettiin pinniksestä. Ymmärtääkseni yöt ovat vaihtelevia mutta lapset tottuvat kyllä ja jos ei ole vaihtoehtoja (kuten meillä) niin sitten on pakko laittaa samaan huoneeseen.
VastaaPoistaHäiritsee, ainakin meillää. Muutossa laitettiin 3v ja 4v samaan ja 8kk kärsimysiltojen jälkeen kesällä erotettiin tehokaksikko.. Ei olla ikinä ennen nukutettu ketään näistä kolmesta paitsi tuon 8kk ajan; nyt kaikki nukkuu taas vaivatta ka ikää 4v, 5v ja 8kk.
VastaaPoistaMeilläkään ei oikein ole vaihtoehtoja, joten muksut nukkuu pareittain. Tuommoset 3-4 vuotiaat on ehkä haastavimpia, isommat ja pienemätkin menee mun kokemuksen mukaan paremmin. Mutta kyllä ne kaikki tottuu..
VastaaPoistaN. vuoden vanhana ollaan siirretty vauvelit sisarusten kans nukkumaan, ja alkuhuutojen jälkeen on nukuttu lähes kokonaisia öitä. Kylläkin pienemmät lapset joka ilta nukuttaen sadun tai laulun kera. Rauhallinen päivärytmi ja kunnon iltarutiinit auttaa ainaki meillä nukkumiseen.
Ja ainakin ite muistan että lapsena oli ihana nukkua siskon kans, oli jotenkin turvallisempaa.. :)
meillä tosiaan ei ole ikinä ollut tarvetta nukuttaa, on omiin sänkyihinsä jääneet ja ihan rauhassa. mutta meillä ei ole pakko samassa nukkua, onneksi. alkoi tuon 8kk jälkeen olla vähän hermot tiukilla itse kullakin..
VastaaPoistaIiris: Meillä on kyllä mahdollista ottaa vauvalle omakin huone käyttöön, mutta jotenkin tuntuisi luonnollisemmalta laittaa yhteen nukkumaan. Nyt kyllä haetaan vain sellaista järjestelyä, joka mahdollisimman todennäköisesti takaisi yhtenäiset yöunet mahdollisimman monelle.
VastaaPoistaZallaah: Meilläkään ei lapsia sen kummemmin nukuteta. Iltasatu luetaan ja sitten hyvät yöt. En kyllä jaksaisi mitään ylimääräisiä temppuja tämän lisäksi.
miumau: Tämä lähes 3-vuotias on varmaan tässä se isompi ongelma. Melkein joka toinen ilta on jatkuvaa ravaamista janon tai vessahädän takia tai milloin milläkin tekosyyllä, vaikka rutiinit ja päivärytmi suoritetaan saksalaisella tarkkuudella ja lahjontaakin harjoitetaan. Nyt haluaisi ehkä vetää helpomman kautta ilman mitään huutamis/totutteluvaihetta.
Meillä 1 v 2 kk ja tasan 4 v nukkuvat omissa huoneissaan. Alunperin siirrettiin pikkuveli meidän luota siskon huoneeseen pari kuukautta sitten, mutta herättelivät toisiaan vuorovedoin joten poitsu nukkuu sitten työhuoneessa. Isompana ongelmana meilläkin on se vanhempi lapsi, joka naapurihuoneestakin saattaa öisellä huutelulla herättää pikkuveljen.
VastaaPoista-envi.
Kerropa se! Taitaa olla niin lapsesta kiinni: herkkä kuusivuotias nukkuu vielä äidin ja isän kanssa samassa huoneessa (olosuhteiden pakostakin tosi, meillä on kaksio vielä tässä vaiheessa). Omaan huoneeseen muuttaa sitten siskon kanssa, kun "muuten on liian yksinäistä". Rämäpää kaksivuotias nukkuisi varmaankin hyvillään jopa eri kerroksessa!
VastaaPoistaenvi: No tuota minäkin juuri pelkään. En varmaankaan kovin montaa yötä jaksaisi sellaista heräämissäätöä. Meilläkin vauva herää vain lähinnä siihen, kun esikoinen tulee pää punaisena karjumaan meidän sängyn viereen, että on vessahätä. Tekisi sillä hetkellä mieli lukita lapsi yöksi johonkin bunkkeriin karjumaan.
VastaaPoistaplapi: Erilaisia ovat. Tuntuu, että tämä meidän vauva on niin herkkäuninen, että nukkuisi melkein paremmin ihan omassa huoneessaan. Meillä on kolme makuuhuonetta rivissä, joten kauaksi eivät lapset joudu kuitenkaan.
Oltiin vaan jotenkin suunniteltu, että sehän on kätevää, kun kaikki lelut ovat yhdessä huoneessa ja toinen huone on rauhoitettu nukkumiseen. Moni kyllä sanoo, että siitä samassa huoneessa nukkuvasta sisaruksesta on turvaa, mutta useinkaan ei ole muuta vaihtoehtoa kuin nukuttaa samaan huoneeseen. Vaikeaa.
Siis nyt meinasin lopettaa tämän blogin lukemisen ensimmäiseen lauseeseen. No en kuitenkaan tehnyt sitä. Mutta viimeistään toisen kappaleen alussa huudahdin jo ääneen NOOOUUU!!!! Suhun on purrut joku "olen äiti täydellinen ja haluan purkaa ihanaa elämääni netissä" -kärpänen. Kai tää on joku hetkellinen häiriö? :)
VastaaPoistaNo joo, nyt mua voi haukkua siitä et annan tällästä kauheaa palautetta, kun sä oot onnellinen. (En siis koskaan ole epäillyt ettetkö olisi onnellinen) mutta pliis, jatkathan ainakin enimmäkseen sitä toista tyyliä, sillä sä oot tällä hetkellä ainoa, jonka blogia jaksan lukea, koska ne muut on täynnä sitä "ah, elämä on niin ihanaa ja muuten mun lapsi pieras äsken ruusulta tuoksuvan pierun"- paskaa. Sä puhut asiaa ja sun jutuille saa nauraa (tänään ei kyl ollu itku kaukana)
Ja pliis, tosikot älkää jaksako avautua tästä mun palautteesta :)
Liisa hyvä, mulla on sama tekstuaalinen syndrooma. Kärsin siitä kyllä elävässä elämässäkin, mistä sain tänään viimeksi palautetta korrektiksi äidiksi ryhtyneeltä vanhalta opiskelukaverilta. Ymmärrän sua erinomaisesti.
VastaaPoistaNukkumajärjestelyt mietityttää täälläkin, vaikka nukutettavia on vain yksi. Kiinnostava kuulla, miten kahden käävän kanssa sujuu.
Ninnu: No eiks ollukin aika ällöttävää! Mä lopetan heti tollasen paskan levittelyn.
VastaaPoistaHilla : Mä luulen, että mullakin tämä "Eniten vituttaa kaikki" linjani voi hetkittäin näyttäytyä myös ihan siell oikeassakin elämässä.
Hei vieläkö on muistissa kuinka tuo siirto sujui? Täällä kanssa on pakon edessä siirrettävä 3v ja 1,5v samaan huoneeseen kun muutamme. Pienempi on aina herännyt jok'ikiseen rasahdukseen, ja isommalla on tapana laulella ja höpöttää n tunti sängyssään ennenkun nukahtaa.. aaarg.
VastaaPoista