Tänään mietin ihmisiä ja ystävällisyyttä. Ajatus alkoi edellisenä iltana matkalla töistä kotiin, kun Sini Saarela käveli minua vastaan metroasemalla. -Sininen toppataki, ei pipoa ja vaaleat kiharat. Sitten kasvot yhdistyivät uutiskuviin.
Laskeutuessani alas metroportaita muistin asian, jonka usein unohdan. Jokainen kantaa mukanaan tarinaa ja taistelua, joka ei näy päälle päin. Tämän tosiasian vuoksi pitäisi muistaa olla kaikille ihmisille ystävällinen. Joku on istunut venäläisessä vankilassa tietämättä tulevasta. Toinen kantaa mukanaan vaikeaa parisuhdetta. Tai menossa saattaa vaan olla todella paskamainen päivä. Metrossa vilkuilin vieressäni istuvaa vanhempaa herraa. Hän tutki monisteita, joissa oli kuvia poikkileikatuista hermosoluista. Hänelläkin on oma tarinansa.
Laskeutuessani alas metroportaita muistin asian, jonka usein unohdan. Jokainen kantaa mukanaan tarinaa ja taistelua, joka ei näy päälle päin. Tämän tosiasian vuoksi pitäisi muistaa olla kaikille ihmisille ystävällinen. Joku on istunut venäläisessä vankilassa tietämättä tulevasta. Toinen kantaa mukanaan vaikeaa parisuhdetta. Tai menossa saattaa vaan olla todella paskamainen päivä. Metrossa vilkuilin vieressäni istuvaa vanhempaa herraa. Hän tutki monisteita, joissa oli kuvia poikkileikatuista hermosoluista. Hänelläkin on oma tarinansa.
Tämän päivän tarinani on ollut yhden yön opintomatkalle lähteminen ja pienten asioiden fiilistely. Sydäntäni ovat tänään lämmittäneet mm. Viikin lukion abien penkkarirekan teksti -I'm up all night to get lakki, Subwayn tonnikalaleipä, raitiovaunun Kaunis peto venemainos, töissä kuulemani Kiitos, kun oot auttanut mua niin paljon, yllättävän mukava vierustoveri opinnoissa, R-kioskilta noutamani Kukko-olut ja Tupla patukka sekä hotellin aulassa istuneet olutta juova isä ja sipsejä naposteleva poika, jotka seurasivat yhdessä jääkiekko-ottelua. Ja siitä vierauden tunteesta nauttiminen, kun on ihan uudessa kaupungissa. Hotellin lakanat. Hyvä päivä siis.
Näin ystävänpäivänä, vaikka emme kaikki ihan ystäviä olekaan, olisi hauskaa kuulla minkälainen on ollut tämän päivän tarinanne. Tai ehkä se tarina, joka ei näy päälle päin.
Perjantaina olin baarissa vain minä. En kenenkään äiti, en kenenkään vaimo. Olin minä, join olutta ja jallua, jauhoin työkavereiden kanssa pelkästään aivottomia juttuja, nauroin niin paljon, etten edes muista milloin viimeksi. Olin niin iloinen koko illan, että tuntui että kävelin pari senttiä ilmassa. Vaikka joku ulkopuolinen olis kysynyt, en olis sanonut synnyttäneeni 7 vkoa sitten.
VastaaPoistaTulin kolmelta kotiin, join litran vettä ja katselin sängyssäni nukkuvia miehiä ja olin vaan tosi iloinen. Ja vaikka ne miehet kyseli aamulla mitä olin tehnyt, en sanonut. Ei ne olis tajunneet kuitenkaan. Ja aamulla nauroin ja urpoilin 2,5-vuotiaan kanssa niin paljon, että en edes muista millon viimeks.
Jos osaisin tehdä sellaisia hienoja sydämiä, laittaisin niitä tähän täyden rivin. <3
PoistaSe kepeä tunne, kun on muutaman tunnin ajan saanut olla se vanha oma itsensä. Ja kun sitten tyytyväisenä ja jotenkin kevyempänä palaa kotiin ja on siihenkin tyytyväinen.
Ihana tarina! Kiitos kun jaoit sen!
:) :) :) arvasin että arvostat!
PoistaOlen monesti ajatellut samaa asiaa alkkisten kohdalla. Vaikka sellaista rähinöintiä ja älämölöä ei arvostakaan ja kyllähän se vanha viina ja lika pahalta ratikassa haisee, on heilläkin tarina joka siihen on johtanut. Niinpä olen usein vastannut hymyllä halveksuvan katseen sijaan.
VastaaPoistaNäin se on. Ja käänteisesti myös niin päin, että ne tyypit, joita saattaa katsella kateellisena ja joilla näyttää pyyhkivän ihan täydellisesti, eivät välttämättä ole kuitenkaan niitä onnellisimpia ihmisiä. Piilossa saattaa olla raskaita juttuja, joista muut eivät tiedä.
Poista