Eikö tämä talvi jo loppuisi? Tammikuun loppuun asti kylmä vuodenaika sujahti ohi melkein kivuttomasti, mutta tämä helmikuu tuntuu jatkuvan loputtomiin. Loskasäässä rämpivä sieluni kaipaa jo paljaita nilkkoja ja kevät tossuja. Muutamana kevättä ounastelevana päivänä fiilistelin kuivaa asfalttia ja sitä pehmeää alkukevään tuoksua, joka nousee pölyävästä tien pinnasta. Urbaania romantiikkaa. Ja sitten seuraavana päivänä tuli taas lisää lunta. Aargh!!!
Viikonloppuna ihailin 3-vuotiaan elämänasennetta. Matkasimme läheisen ostoskeskuksen kahvilaan viettämään kahdenkeskeistä laatuaikaa suklaakakun merkeissä. Hän pakkasi reissulle mukaan kultaiset balleriinansa ja vaihtoi kahvilan pöytään päästyään sisäkengät jalkaan. Ehkä minä teen huomenna saman töissä. Otan sukat pois, vedän paljaisiin jalkoihin tennarit ja käärin vähän farkun lahkeita.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti