Äiti ja tytär viettävät kahdenkeskeistä laatuaikaa lauantaipäivänä ostoskeskuksessa. He istuvat lounaalla hampurilaisketjun ravintolassa.
- Äiti, miski sulla on kahvia?
- Tää ei oo kahvia, tää on kokista.
- Mä en tykkää kokista, tykkään kesputista.
- Joo.
- Onko tossa vessa?
- Ei taida olla. Ovessa lukee, että se on siivouskomero.
- Onko siellä joku?
- En usko, siivouskamppeita varmaan vaan.
- Miski?
- Siellä on niiden paikka.
-Miski?
Lapsi kääntyy viereisessä pöydässä istuvan intialaisperheen puoleen.
-Tässä on mun äiti. Tässä on mun äiti. Tässä on mun äiti.
Intialaisen perheen äiti hymyilee ja lapsi palaa lounaansa pariin.
- Äiti, veturi menee tosi kovaa.
- Joo, niin meneekin.
- Veturi menee tosi kovaa. Mikä toi on?
- Se on seinä.
- Miski?
-Taloissa on seinät.
- Niinku meidän kotona.
- Joo. Syötkö vielä ranskalaisia?
- En tykkää ranskalaisista. Minä tykkään ranskalaisista.
Lapsi kauhoo ketsuppikipon tyhjäksi ranskanperuna lusikkanaan.
.JPG)
Lapsi riisuu leikkipaikalla kenkänsä ja juoksee liukumäkeen. Äiti istuu penkillä ja vilkuttaa. Lapsi laskee mäkeä alas ja juoksee äidin luo. Äiti ottaa lapsen syliin.
- Haluatko laskea vielä?
- Joo.
Lapsi istuu äidin sylissä ja katselee leikkipaikkaa. Välillä lapsi jouksee liukumäen portaisiin, mutta kääntyy aina viime hetkellä takaisin ja palaa äitinsä luokse.
- Mennäänkö syömään jätskit?
- Joo, haluun jäskiä.
Lapsi valitsee vaniljapehmiksen ja äiti salmiakkipallon.
- Äiti miski sinä istut siinä?
- En tiedä, tämä tuoli oli tässä lähimpänä.
- Miski sinä et istu tossa oranssissa tuolissa?
- Mä istun nyt tässä?
- Äiti toi on sateenvarjo.
- Se on oikeastaan päivänvarjo.
- Ai mikä?
- Päivänvarjo, se on vähän niinkuin iso sateenvarjo, joka suojaa auringolta.
- Äiti mikä toi on?
- Päivänvarjo.
- Ai varjo vai?
- Joo.
- Äiti onko toi varjo?
- Joo. Sitten kun oot syönyt jätskin, lähetään kotiin.
- Haluun mennä leikkipaikalle.
- Mehän oltiin siellä jo.
- Haluun mennä leikkipaikalle.
Äiti ja lapsi siirtyvät leikkipaikalle. Lapsi riisuu kenkänsä ja menee melkein liukumäkeen, mutta siirtyy sitten istumaan äidin syliin. Tovin sylissä istuttuaan hän kiipeää liukumäkeen.
- Äiti, mä en halua vielä lähteä.
- Joo, leiki vielä vaan.
- Mä haluun jo lähteä.
- Aha, ootko varma, että nyt mennään.
- Joo.
- Noniin, sitten mennään kotiin.
- Eeeiiii.
- No minne sä haluaisit sitten?
- Pankkiin.
- Pankki on kuule tänään kiinni.
- Miski?
- Pankki ei ole auki lauantaisin,siellä on ovet lukossa. Sinne ei voi mennä.
- Miski?
-Poliisi tulee paikalle, jos sinne yrittää tänään mennä sisälle.
- Miski autot ovat parkkipaikalla?
- Tänne voi jättää auton, kun tulee kauppaan.
- Joo.
Luettuna aika liikuttavaa, koettuna ei ehkä ihan joka hetki ;)
VastaaPoistaSe on liikuttavaa. Pienen ihmisen ajatusmaailmaan on vielä niin suora yhteys, kun kaikki, mitä päässä liikkuu sanotaan ääneen. Ihanaa jutella tuollaisen pätkän kanssa. Paitsi noista miski-hommista on välillä liikutus kaukana. :D
PoistaMun täytyy myöntää, että tuo jatkuva miskeily saa mulla pinnan palamaan välillä ihan kohtuuttoman nopeasti. Mun aikuiseen ajatusmaailmaan ei vaan sovi että joku kysyy että "miksi tämä on tuoli". On ärsyttävää miettiä vastauksia sellaisiin kysymyksiin.
VastaaPoistaMutta tämä postaus muistutti taas siitä miten erilainen pää pienellä on, joten ehkä nyt jaksaa taas ymmärtää vähän pidempään. :)
Aivan varmasti palaa pinna. Välillä tuntuu, että lapsi kyselee ihan vaan lämpimikseen, että ei olisi hiljaista. Onneksi tämäkin vaihe menee ohi.
PoistaMulta on kysytty viime päivinä mm., onko joku ihminen tehnyt äidille tommosen käden, ja onko nukkuminen lepäämistä. Heppu on myös koko ajan matkalla Lanskaan tai Monttelaaliin (Montrealiin, mistä lie senkin kuullut). Ja tietty myös: Miks?
VastaaPoistaVenni