torstai 19. heinäkuuta 2012

Tuplana, kiitos

Olemme alkaneet tehdä asioita kahden sarjoissa. Citymarketissa ostoskärryyn poimitaan kaksi lapiota ja kaksi ämpäriä -ettei tulisi riitaa.  Välipalalla lapsille voidellaan samanlaiset voileivät -ettei tulisi riitaa. Lusikoiden täytyy olla samanlaiset -ettei tulisi riitaa. Meillä on ollut vain yhdet nuken vaunut, ja niistä tulee aina riitaa. 

Se, mitä yhdellä lapsella on kädessään, sen toinen haluaa. Se tavara, jonka vihdoin huudon saattelemana itselleen saa, ei enää kiinnostakaan, koska sillä toisella lapsella on taas kädessään jotakin paljon mielenkiintoisempaa. Sisarus on aina liian lähellä ja sen takia häntä pitää läpsiä, potkia, töniä, repiä tai lyödä. Tästä kaikesta muodostuu sekava sarja tapahtumia, jossa vuoroin rauhoitellaan omaa tavaranhallitsemisvuoroaan odottavaa lasta, revitään irti toistensa hiuksissa roikkuvia lapsia, suostutellaan tavaranhaltijaa siirtymään seuraavaan tavaraan ja annetaan lasten soveltaa keskenään viidakon lakeja. 



Koska niistä yksistä nukenvaunuista ja siitä yhdestä nukesta riideltiin aamusta iltaan ja aina, päätimme ostaa kakkoselle omat kärryt ja ensimmäisen oman nuken. Riita alkoi heti, kun rattaat kaivettiin esiin paketista. Ne vanhat rattaat eivät kiinnostaneet enää kumpaakaan, kun käytiin kyynärpäätaistelua uusien rattaiden kuljettajan paikasta. Riita jatkui tuntikausia, nukkumaanmenoon asti. Ja jatkui samaan malliin heti seuraavana aamuna. Teki mieli tuikata molemmat kärryt tuleen ja jättää lapset liekkien äärelle itkemään. Olemme alkaneet pohtia, pitäisikö molemmat rattaat piilottaa lapsilta. Se olisi heille ihan oikein.

20 kommenttia:

  1. Kuulostaa erittäin erittäin tutulta! Meillä pojat 2,5 v ja 1v2kk ja kaikki päivät menee tappeluita selvittäessä...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Koko ajan on riitaa, mutta eivät kuitenkaan malta olla erossa toisistaan.

      Poista
  2. Heh, sympatiani! Minua kylläkin jotenkin nauratti tämä teksti.. Anteeksi ;)

    VastaaPoista
  3. Mie varmaan tekisin niin.. En tuikkais tuleen mutta piilottaisin. No, kyllä siitäki huutoa seurais.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. 1,5-vuotias unohtaisi kärryt varmaan aika nopeasti, mutta 3,5-vuotiaalla on jo piinallisen hyvä muisti. En tiedä, olisiko sen kärttämisen kuunteleminenkaan niin miellyttävää. Mutta opetusmielessä ne rattaat taidetaan kyllä ottaa hetkeksi jäähylle.

      Poista
  4. Huh...meillä tyttö vasta 7 kk ja nyt jo tuntuu et isoveli repii kaiken käsistä:/ Mihin tämä johtaa? Onneksi ovat eri sukupuolta jos vähän edes olis eri lelut...

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Jossakin vaiheessa se nuorempi oppii vaatimaan omaansa takaisin ja siitä se ilo sitten alkaa. Tuntuu siltä, että sillä ei ole juurikaan merkitystä, mitä toisella on. Pääasia on saada se tavara itselleen. Ihmisluonto on ihmeellinen. :)

      Poista
  5. Meillä kahdella vanhimmalla on ikäeroa 1,5 vuotta. Riidat alkoivat siitä hetkestä, kun nuorempi oppi ylipäätään mitään kädessään pitämään jonka vanhempi sitten luonnollisesti yritti häneltä ottaa. Ja siis IHAN MISTÄ TAHANSA tavarasta saadaan riita aikaiseksi. Nykyään ovat 6 ja rapiat 7 ja sama meno jatkuu. Itse nakkaan riitaa aiheuttavan tavaran jemmaan, määrittelemättömäksi ajaksi, eikä sitä kohta kumpikaan enää osaa kaivata.

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ihmiset ovat kyllä luonnostaan aika kamalia toisilleen, kun ei tuossa iässä ole paljon mitään turhia estoja haittaamassa.

      Poista
  6. Voisko olla vuoropäivinä toisella ja toisella. Ymmärtäisiköhän nuorempi tällaista.? Ensimmäiset 2 päivää olisi vaikeaa, mutta sen jälkeen??

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Nuorempi ei varmaankaan vielä oikein ymmärtäisi, kun ei ole vielä käsitystä ajasta.

      Ja niissä tilanteissa, kun kärryt on ihan vapaana, voi mun mielestä kumpi tahansa ottaa ne. Siinä mielessä se päiväjärjestely voisi olla hankala.

      Poista
  7. Ei mul muuta ku voisitko olla kirjoittamatta kaikkia mun blogiaiheita mua ennen? Kiitos! Ku just otin kuvan meidän taisteluparin identtisistä nukeista. (Tosin vaunuja on vain yhdet, eikä toisia tule. Meidän 4v on onneksi sen verran isompi, että sitä saa toisinaan kiristettyä argumenteilla: "Sinä olet vanhempi, sinun pitää olla esimerkkinä" tai että "Ei sisko vielä ihan ymmärrä." Mutta nukkeja pitää kyllä olla kaksi.)

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Great minds think alike.

      Mä olen paljon tätä isomman joustamisasiaa pohtinut, kun siihen aina välillä itsekin vetoan. Että onko se sitten reilua, että se pienempi saa tahtonsa useammin läpi vaan siksi, koska on pienempi. Itse olen sisaruksista nuorin, joten omakohtaista traumatisoitumista ei tästä aihepiiristä ole.

      Poista
    2. Joo, tunnistan tuon reiluuspohdinnan, koska näen vaivaa ollakseni "tasapuolinen vanhempi". Olen miettinyt sen niin, että esikoinen saa ikänsä takia monia toisia etuoikeuksia, joita pikkusisarella ei ole (esim. valita ekana kumman nuken/lasin/banaanin haluaa), ja toisaalta pikkusisarus joutuu myös joustamaan argumentilla "Saat otta siskon lelun, jos se suostuu vaihtamaan", jolloin pikkusisko harhautetaan jollain kakkoslelulla ja esikoinen saa haluamansa... Eli eiköhän se tasan mene jollain tasolla.

      Meillä isompi on myös itse ylpeä omasta "isoudestaan" ja korostaa sitä, joten hän saa (tai saisi) mielestäni siksi myös hiukan käyttäytyä sen mukaisesti...

      Poista
    3. Mun mielipiteet tässä asiassa ovat hyvin ailahtelevaisia. Yleensä tavoitteena on vaan saada molemmat tai edes toinen lapsi hiljaiseksi mahdollisimman nopeasti ja tasapuolisuuspohdinnat tulevat sitten rauhallisina hetkinä mieleen. Välillä pohdin, että pitäisikö lapsia jo nyt opettaa sovittelemaan asioita keskenään, kun pienempikin ymmärtää jo puhetta aika hyvin. Välillä ajattelen, että lapset ei päätä mistään, vaan saavat juuri ne mukit ja muut, jotka minä otan kaapista käteeni ja jaan lapsille. Melkoisella fiilispohjalla tässä kai vedetään.

      Poista
  8. Heh, tulee mieleen oma lapsuus. Kai muillakin on sisaruksia ollut? Aina se toinen vei ja toinen vikisi, kunnes oppi pitämään vähän puoliaan ;-) Ja voi ne automatkat - neljä takapenkillä ja aina joku kiusaamassa toista.

    Nimim. omaa jälkikasvua vielä pari kuukautta vatsassa kasvatellen

    VastaaPoista
    Vastaukset
    1. Ja ne kaikki jakotilanteet, kun kaikkien piti saada täsmälleen yhtä paljon. :)

      Poista
    2. Hehhee - jakamisesta puheenollen...itse olen kolmelapsisesta perheestä, mieheni on ainoa lapsi. Tuossa reilu parikymmentä vuotta sitten ostimme ensimmäistä kertaa yhteisen karkkipussin. Luonnollisestikin sittten kun olimme päässeet opiskelija-asuntooni, repäisin sen auki, kaadoin siällön pöydälle ja aloin jakaa karkkeja kahteen identtiseen kasaan. Miehen ilme oli näkemisen arvoinen :-D - LeenaK

      Poista
    3. Mun tekee vieläkin joskus mieli suorittaa kristillinen tasajako miehen kanssa, kun on joku karkki- tai sipsitilanne. Jos se saa enemmän! :D

      Poista