Matkalla mökiltä anoppilaan täytyi tehdä pikku pinnanlöysentämispysähdys. Kakkonen on jalostanut autoiluun kohdistuvan protestikiljumisensa täydelliselle korvia vihlovalle taajuudelle ja esikoinen keskittää osaamisensa mullaonkuumajanotylsäämillonmeollaanperilläollaankomejoperillä-mantraamiseen. Muutama munkkirinkilä ja jäätelötötterö vanhan kartanon kesäkahvilassa oli tarpeen ihan kaikille.
Päiväkahveja nauttiessamme katseeni kiinnittyi kartanon puutarhassa karvainen koirareppu selässään tepastelevaan parivuotiaaseen poikaan. Lapsen takana käveli hänen äitinsä pidellen lapsen repusta lähtevää metrin mittaista, koiran hännäksi naamioitua, talutushihnaa. Poika käveli ympäri puutarhaa äiti hihnaa pidellen hänen takanaan. Kun lapsi pysähtyi tutkailemaan kiviä, seisahtui nainen hänen taakseen odottamaan. Vähän tuli sellaisia koiranulkoilutusviboja.
Vaikka uskon vakaasti monien koiran koulutuksen periaatteiden pätevän myös lapsiin, tuntui lapsen ulkoiluttaminen puutarhaympäristössä hihnaan kytkettynä hieman liioitellulta.
Jäin pohtimaan hihnan tarpeellisuutta. Ovatko hihnalapset oma ihmistyyppinsä, jota yksikään perusaktiivisen lapsen vanhempi ei voi ymmärtää, vai ovatko hihnat konttauskypärään verrattava turhake? Onko lapsen talutushihnaan kytkemisen seurauksena koiramaailmasta tuttu tilanne, jossa läähättävä kävelytettävä repii vimmaisesti kävelyttäjäänsä ihan minne sattuu ja tilanteen johtajan asema on siirtynyt hihnan toiseen päähän? Niin, ja mitä tapahtui lapsen kädestä pitämiselle?
Minä olen miettinyt välillä, että taidan tietää miksi noita valjaita on olemassa. Meidän neiti ei oikein suosiolla usko ettei autotielle saa mennä, tai että kaupassa pidetään kädestä. Saa raivarit siitä heti, joten köytän sen sitten välillä väkisin rattaisiin. Toki annan ensin mahdollisuuden kävellä itse, mutta jos se ei onnistu kiltisti tai totellen, niin sitten siirrytään siihen toiseen suunnitelmaan. Joten ymmärrän, että esim. kaupungilla joku käyttäisi valjaita lapsella. Mutta itse suosin siihen niitä rattaita, kantoväleitä ja syliä. Ja jos niissäkin tulee huuto, niin sitten lähdetään pois.
VastaaPoistaKoira meillä kyllä on hihnassa. Ja lapsi osaa laittaa sen hihnan koiran kaulaan. Voisihan sitä kokeilla joskus lapsellekin ;)
Mä köytän väkisin rattaisiin, kun ne on kuitenkin melkein aina mukana, kun en jaksa kantaa laukussa tarvittavia kamoja. Tuntuisi työläältä säätää rattaiden ja yhden hihnalaisen kanssa. Ulkona kävellessä tuo 1-vuotias on sen verran laumasielu, että tulee perässä sinne, minne me muutkin mennään.
PoistaMä käytin esikoisella valjaita esim. lähisiwassa käydessä, kun tyyppi oli noin 1,5-vuotias järjetön säntäilijä ja asuimme lähellä Kurvia Hämeentien varrella: kotiovelta Hämeentielle vietti vielä lyhyt rinne. Kyl mulle joku mumsa sanoi, että "ulkoiluttaa kuin koiraa" ja taisin vastata että parempi valjaissa kuin renkaan alla.
VastaaPoistaNämä 1,5-vuotiaat on varmaan niitä hankalimpia, kun järki ja ymmärrys ei vielä oikein pelaa. Varmaan just jossain kaupungin keskustassa, jos lapsi jo haluaa kävellä itse, voisi valjaista olla hyötyä. Ei tarttis koko ajan olla niin kärppänä.
PoistaOli muuten ihan näpsäkkää settiä ne valjaat (ei siis pitkällä talutushihnalla vaan ihan lyhyt pätkä valjaista oli "hihnaa"), kun silloisen asunnon talon hissiin ei rattaat mahtuneet kuin kokoontaitettuna ja sinne Siwaan ei päässyt rattailla ollenkaan. Esikoinen oli noilla valjailla muuten myös tuossa iässä kiinni syöttötuolissa, koska pystyi luikertelemaan triptrapissa seisaalleen ja oli syöksymässä päälleen lattialle jo sillä aikaa, kun olin keittokomeron toisessa päässä mikron luona...
PoistaSe liekan pituus niissä valjaissa vaikuttaa kyllä vähän hankalalta. Paljon paremman otteen saisi juuri sellaisella lyhyellä narulla. Ja sitten taluttajan päässä pitäisi olla joku nipsuke, jolla saisi hihnan kiinni vaikka sinne syöttötuoliin.
PoistaJa kun vauhti lisääntyy, voi käyttöön ottaa ns. juoksu/hiihtovyön. Tässä mallissa on osa remmistä korvattu kuminauhalla, joten veto ei tunnu niin ikävälle hihnan kumpaankaan päähän.
VastaaPoistaEn tiiä mikä meillä on mennyt vikaan kun koirille riittää tietty äänenpaino, ja späm molemmat on kadonneet omille lepopaikoilleen. Lapsille ei tunnu riittävän mikään, ilmeisesti palkkio järjestelmässä on jonkin asteista säätövaraa. Toiset tottelee x-tran nakkeja toiset tarvitsee vähintään sisäfilettä.
Taidan tästä lähtien hankkia vain noita nelijalkaisia, vaikka melkoisen työläitä nekin on.
Joo! Sellainen flexi-tyyppinen ratkaisu voisi myös toimia. Voisi lyödä tarpeen vaatiessa niin sanotusti liinat kiinni. Ja sitten toisessa kädessä jätski, jolla voisi yrittää houkutella lasta lähestymään.
PoistaKun on tavannut vilkkaampia lapsokaisia, ymmärtää hyvin valjaat ja kypärät turvallisuussyistä :)!
VastaaPoistaJos ei puhuta fillaroinnista, niin on tuo kypärien kanssa pelaaminen kyllä mun mielestä vähän liikaa. Siperia opettaa.
Poistaei muuten opeta, jos lapsi nousee 6kk:n ikäisenä pystyyn.
PoistaMeidän molemmat lapset nousivat 6 kuisina seisomaan. :D Kävivät Siperiassa ja toipuivat kuhmuistaan.
PoistaMeillä oli todella terävät kulmat olkkarin pöydässä ja pöytä matala siksi siskollani oli jonkin aikaa sellainen konttauskypärä, sellainen kauttaaltaa pehmeä.
PoistaMun mies on ulkoillut hihnassa (lapsena, tosin kai se olisi joskus tarpeen edelleen) - se kun oppi anopin kertoman mukaan ensin juoksemaan ja sitten vasta kävelemään. Välillä olen miettinyt, että meidän muksullekin voisi kokeilla samaa, vilkkaus kun on selvästi periytynyt isän puolelta...
VastaaPoistaKotikadulla en voi kävelyttää Sampoa käytännössä ollenkaan kun se olisi vain salamana autojen alla, ja valjaat olisikin tässä kantakaupungin tuntumassa asuessa kieltämättä kätevät. Jotenkin vaan ne koirankusetusvibat on olleet mielessä täälläkin.. Tosin enpä sitten tiedä, onko köytettynä kävelemässä yhtään sen pahempi kuin köytettynä rattaissakaan. Ehkä ei.
Kun lapsen köyttää rattaisiin, sen voi jättää kaupassa keskelle käytävää, jolloin se ei ylty repimään kamoja alas hyllyistä. Se on kätsää.
PoistaKun asuttiin kantakaupungissa ja vilkkaan tien varrella, blokkasin lapsen juoksun kadulle kävelemällä autotien ja lapsen välissä ja pidin välillä hupusta kiinni. Hupusta kiskottaessa lapsen ohjattavuuskin on ihan toista luokkaa kuin pitkässä hihnassa.
Muutamalla tutulla ollu tommoset valjaat, perustelleet NIIIIN vilkkaalla lapsella... No siis joo, kyllä mä ymmärrän esim. jossain suurkaupungissa tai isolla lentokentällä tms., että tommoset vois olla ihan jees jonkun adhd-tenavan kohdalla. Meilläkin tapeltu kyllä riittävästi vaunuihin sitomista ja kädestä pitämistä vastaan...mutta siinähän on tapellut, en periksikään antanut.
VastaaPoistaKonttauskypärä on turha. Ihan oikeasti. Miten muksu muuten oppii varomaan? Joo, tulee kolhuja ja voi tulla tikkejäkin, ei se muuten opi oman kaalinsa rajoja.
Noi "erityistilanteet" voisi olla ihan sopivia hihnahetkiä isommankin lapsen kanssa. Mutta oon kyllä samaa mieltä, että kaikki lapset säntäilee ja tappelee vastaan. Jotkut ilmeisesti vähän enemmän kuin toiset. ;)
PoistaMä olin aikoinaan lapsenvahtina perheessä, jonka nuorimmalla lapsella oli joku korkean kipukynnyksen syndrooma ja sillä kypärä oli oikeasti tarpeen... Muksu mm. 3-vuotiaana putosi jostain ja sai käsivarteen avomurtuman eikä edes inahtanut. Koska ei tuntenut kipua kunnolla, ei osannut myöskään varoa.
VastaaPoistaJoo, kyllähän joku sairaus tai muu neurologinen häikkä voi olla ihan kypärän veroinen tilanne. Mutta jos puhutaan ihan tavallisista lapsista, voi mun mielestä ajatella, että ihmislaji ei olisi varmaankaan pysynyt kovin pitkään elossa, jos oltaisiin tarvittu kypärä hengissä selviytymiseen.
PoistaMeillä istutaan rattaissa, jossei osata kävellä=ts jokaisen OKtalon pihaan ei mennä, eikä tielle. Varsinkin esikoinen on Vilkas, ihan toimintaterapeutinkin mukaan-suositteli päiväkotiakin 4vlle eikä täyttä kotihoitoa todellakaan.. ;)
VastaaPoistavaljaita ei ole ikinä käytetty ulkona, mutta rattaat/kantoreppu/kantoliina on ahkerassa käytössä.
Aika harvoin niitä valjaita kyllä loppupeleissä näkee, vaikka ilmeisesti moni niiden hankintaa on pohtinut.
PoistaMe asutaan Keski-Eurooppalaisessa pääkaupungissa ja mä reissaan paljon keskenäni lasten kanssa Suomeen, joten hännällinen apinareppu on meidän melkoisen vilkkaalla ja voimakastahtoisella vajaa kaksivuotiaalla melkein viikoittain käytössä. Käytetään kuitenkin vain oikeassa ihmisvilinässä, ei missään puutarhoissa. Ja on kyllä helpottanut varsinkin lentokentillä liikkumista, kun on nelivuotias esikoinenkin huollettavana. Ja kun kysyy, laitetaanko reppu selkään vai pidätkö kädestä kiinni, niin tyyppi pitää välillä kädestäkin kiinni.
VastaaPoista-Nonni
Se puutarhaympäristö siinä valjaiden käytössä itseäkin ihmetytti. Autoja ei ollut lähimaillakaan. Lentokentillä ja suurkaupungeissa se on armasti hyvä apu, jos pitää useampaakin lasta pitää silmällä.
PoistaMä olen hetkittäin kaivannut valjaita tuolle 2-vuotiaalle. Ei se varmaan mikään poikkeuksellisen vilkas ole, mutta sellainen tyyppi joka ei todellakaan pidä äidin kädestä kauniisti kiinni tai jonka kanssa voisi käydä esim hakemassa kahvilan tiskiltä tarjottimen yhdessä (yhden kaverin lapsi on sellainen "perässähiihtäjä", jota vuoroin kadehdin ja kammoksun). Valjaat olisi toimivat paikoissa, joissa on kiva antaa lapsen kävellä mutta täytyy kuitenkin varoa muuta ympäristöä - lentokentällä, metsäretkellä (kun on jyrkkiä pudotuksia tai vettä tms), jossain suurkaupungin puistossa, eläintarhassa? Ettei mene sinne apinoiden sekaan pöllöilemään. Näin raskaana ei myöskään ole kovin helppoa rynnätä lapsen perään, jos se päättää yhtäkkiä singahtaa vaikka autotielle. Sellainen "nyt pidät äitiä kädestä"-kykkiminen on top 3 -supistelulistalla, joten yritän vältellä semmoista.. Huputkin on yleensä neppareilla kiinni!
VastaaPoistaNo, valjaat on vielä hankkimatta, en sitten tiedä tuleeko niille oikeaa tarvetta kun pikkusisarus syntyy. Välillä kävellään harjoitusmielessä kotoa bussipysäkille ja aika hienosti lapsi pysyy jalkakäytävän reunassa kun sitä jaksaa muistuttaa, mutta en mä missään keskustassa tuota päästäisi vapaaksi vielä. Nyt ollaan myös opittu, että rattaissa valjaat pitää laittaa kiinni HETI eikä sitten kun lapsi on jo noussut seisomaan - en mä ainakaan ihan fyysisesti SAA ilman huijaustaktiikkaa tuota vahvaa jantteria takaisin istumaan, jos se päättää kieltäytyä.
Valjaat puutarhassa kuulostaa kyllä vähän hassulta, ja konttauskypärää en normaalilapsella ymmärrä yhtään.
Mä olen ehkä vähän höveli, mutta annan lasten aika vapaasti hortoilla kahviloissa ja muissa paikoissa. Ihmiset on yleensä ihan iloisia, jos lapsi tulee viereen haahuilemaan. Jos ei ole niin sitten haen pois. Viime päivien kokemusten perusteella myös kotieläinpuiston eläimet ovat hyvin kärsivällisiä 1,5- vuotiaan "paijaamisen" suhteen. Posliiniosastolla mennään köytettynä rattaisiin.
PoistaMä ajattelen niin, että haluan selviytyä lasten kanssa kaupungilla kulkemisesta perusarjessa ilman mitään ylimääräisiä apuvälineitä, koska en kuitenkaan muista ottaa niitä mukaan. Yhden lapsen kanssa revin vaatteista, kahden kanssa opetin esikoisen pitämään kärryjen sivusta kiinni. Siinä pystyy säätelemään myös kävelynopeutta, jos ei ole aikaa ja halua jäädä ihan jokaista keppiä keräämään.
Kyl sen lisävarusteen sitten muistaa ottaa, jos sitä todella tarvii. En unohda rillejä tai rattaita, kuten en valjaitakaan, sen sijaan avaimet ja lompakko jää jo helpommin...
PoistaMinä ja kaksi siskoani ollaan kaikki lopulta kiltisti kävelty vierellä, välillä kädestä pitäen, välillä itsenäisesti. Mun poika ei.
Mä olen maailman hajamielisin. Unohdan omat silmälasit, pyöräilykypärän, vauvan vaipat, avaimet, lompakon. Lapset muistan kuitenkin pitää mukana. :)
PoistaMeillä on semmoinen apinareppu 1,5 veellä. En minä tosiaan sitä koko aikaa pidä enkä ainakaan missään rauhallisessa puistossa, mutta me asutaan semmoisessa paikassa että en luota aina pelkkään hupusta kiinni pitämiseen. (Kun ainakin meidän huppu on neppareilla kiinni.) Kädestä pidetään tietysti, mutta minusta on oikein tuota lasta kohtaan, että se saa juosta kun sitä juoksututtaa meiltä kotoa 500 metrin matkan puistoon. Matka vain menee semmoista jyrkkää rantatörmää, iso pudotus ja alhaalla kiviä, joihin ei tommoisen taaperon ole lainkaan terveellistä pudota. Useimmiten kävelen itse rannan ja lapsen välissä, mutta hirveän paljon rennompaa se on itselle, että tietää saavansa toisen kiinni, jos se tekee jonkun äkkikäännöksen. Ja tietysti minä voisin sitä lasta rattaissa tai kantorepussakin kuljettaa, mutta hauskempihan se on kaikille että toinen saa itse mennä ja käydä tutkimassa kaivonkannet ja puistonpenkit ja muut tärkeät kohteet matkalla.
VastaaPoistaYlipäätään yritän että tuo saa vapaasti mennä, meillä se reppu nimenomaan edistää sitä. Kahviloissa jne voi tietysti mennä ihan vapaasti, lähinnä tuo on käytössä jos lähellä on jotain oikeasti vaarallista. Ja meidän kodin lähellä on paljon vaarallisia paikkoja: iso autotie, pari siltaa joissa niin harvat kaiteet että lapsi mahtuu sujuvasti putoamaan välistä, se pyörätien viereinen rantatörmä, vettä vähän monella suunnalla jne. Jos vaihtoehto on että lapsi on aina rattaissa, on minulle valinta ihan selvä.
Mää sanoisin, että on tilanteita joissa nuo on erittäin jees. Yksi lastentarvike siinä missä muutkin. Koiranulkoilutusvibat on ihan katsojan silmässä.
Vaarallisissa paikoissa se remmi on varmasti hyvä, ettei tarvitse koko ajan jännittää lapsen puolesta.
PoistaKoiranulkoilutusvibat tuli tuossa kuvaamassani tilanteessa ehkä siitä, kun äiti kulki lapsen perässä siellä rauhallisessa puutarhassa juuri sillä moodilla, kuin pitkästynyt koirankusettaja.
Kiva blogi sulla, jään lukijaksi :)
VastaaPoistaMeillä on tuollainen söpöksi eläinrepuksi naamioitu talutushihna. Hihitystä aiheuttanut meissä vanhemmissa, mutta Tokion vilkkailla kaduilla ja isoilla lentokentillä oli tuikitarpeellinen (varsinkin kun kädet oli täynnä matkatavaraa...) Talutettavana ollut reippaasti keskimääräistä vilkkaampi ja rohkeampi 1,5vuotias, joka juoksee 200m päähän äidistä ja katsoo sitten tuleeko joku perässä...
Kotikulmilla tosin ei olla tarvittu, täällä ei ehkä katoa ihmisvilinään. Kädestä pitäminen on horroria, josta hyvästä kannattaa heittäytyä maahan parkumaan niin että käsi irtoaa.
Mä luulen, että mä haluaisin sellaisen perhetalutushihnan, jossa voitaisiin olla kaikki kiinni toisissamme, jos mesntäisiin Tokioon. Tai sitten sellainen päiväkodissa käytetty parijonoköysi.
PoistaMä olen itse aikoinaan kulkenut viisivuotiaaksi asti "hihnassa". Juu-u, viisivuotiaaksi. Lähikaupan kauppias oli kauniisti sanonut äidilleni: tulette joko ilman lasta kauppaan, tai sitten tuo kauhukakara tulee valjaissa. Äiti valitsi jälkimmäisen vaihtoehdon. Enkä yhtään pelkää ottaa moista käyttöön, jos tuo tyttäremme sellaista tuntuu tulevaisuudessa tarvitsevan.
VastaaPoistaJoo, eihän niissä valjaissa mitään vikaa ole, jos ovat tarpeen.
PoistaMeilläkin tuollainen koiraksi naamioitu vaaleanpunainen turvareppu. Tosin sitä ei ole Suomessa taidettu käyttää muualla kuin lentokentällä. Aivan ehdoton muualla maailmalla liikkuessa. Lapsi ei tahdo koko ajan pitää kädestä kiinni ja siinä saa "vapaasti" kävellä. Ja saahan sen hihnan pois nopeasti napsautettua kun tarve vaatii ja sitten on vaan hieno reppu selässä. Meillä ainakin tuo reppu on ihanuus myös kolmevuotiaan mielestä.
VastaaPoistaJos se on vaaleanpunainen ja karvainen, se on varmasti 3-vuotiaan mielestä ihana. Se on rakkauden väri, sanoo meidän 3-vuotias. :D
Poista