Aamulla kahlasin lumikinosten läpi sokerirasituskokeeseen Naistenklinikalle. Katselin ajorampilla ilman takkia seisovaa miestä, joka puhui puhelimeen. Miehen hiukset olivat niskasta pystyssä juuri sillä tavalla, kuin hiukset ovat, kun ihminen revitään sängystään ylös keskellä yötä. Jonkun maailma oli mullistunut sinä aamuna. Viimeksi, kun minä avasin Naistenklinikan ovet, olin lähes konttauskunnossa ja roikuin jokaisen vastaantulevan oven kahvassa. Lunta oli silloinkin ihan kamalasti.
Vähän yli vuosi tuon aamuyön jälkeen, vietin tämän aamupäivän äitiyspoliklinikan odotushuoneen sohvalla ja seurasin sisään ja ulos virtaavia naisia mahoineen, pariskuntia ja miehiä, jotka malttoivat polttaa tupakastaan vain puolet. Ihmisvirtaa katsellessani muistin sen valtavan epävarmuuden tunteen, johon joutui raskausaikana tottumaan. Niin moni asia tuntui varoitusten perusteella olevan uhka sikiölle. Milloinkaan ei voinut olla ihan varma. Pohdin aamulla ennen lähtöäni lukemaani blogikommenttia.
Kun kävelimme miehen kanssa kolme vuotta sitten ulos Naistenklinikan ovista, tuoreina esikoisvauvan vanhempina, muistan ajatelleeni, että tajuavatko nuo sairaalan ihmiset oikeasti, kuinka vähän me miehen kanssa osaamme vauvaa hoitaa. Pohdin, antaisivatko he meille vauvan kotiin, jos tietäisivät ihan oikeasti tietotaitomme tason. Kuljetimme vauvan epäuskoisina kotiin. Onneksi on internet. Sillä pääsee vanhemmuudessa jo aika pitkälle. Epävarmuus ei kuitenkaan katoa koskaan.
Kääntöpuolena internetissä on se, että lähes asiaan kuin asiaan voidaan keskusteluun mukaan tempaista tutkimustulos ja lyödä sillä itseään tai toista ihmistä päähän. Käytettyjen lastenkenkien ostaja pilaa lastensa jalat. Unikoululla vauvaansa huudattava vanhempi sabotoi kiintymyssuhteen lopullisesti. Päiväkodin alle 3-vuotiaina aloittaneet lapset kasvavat käytöshäiriöisiksi. Lakua syövän äidin lapsista tulee tyhmiä. Miljoona potentiaalista tapaa kokea epäonnistuvansa vanhempana. Välillä tekee mieli sulkea tietokone ja edetä hetki ihan pelkällä maalaisjärjellä.
Aamen! Joskus kyllä miettii, kuinka helpolla pääsisi ilman nettiä.. Joo, löytyyhän sieltä vastaus kaikkeen ja varsinkin lastenhoito kysymyksiin. Itsekin olen tähän sortunut, etsin vastausta johonkin vallan isoon ongelmaan (varmaan sillä hetkellä jotain tyyliin koska napatynkä irtoaa) vauvan ollessa pieni, mutta yleensä vauva palstoja lukiessa tulee huomattua kuinka kauhea äiti on ja miten sitä tekeekään kaiken väärin ja minkälaiset seuraukset näillä teoilla on. Ihmettelen kyllä miten meistä, joiden vanhemmat eivät ole saaneet vastauksia netistä, on tullut näinkin yhteiskunta kelpoisia ihmisiä ;D
VastaaPoistaEnää en kyllä lue keskustelupalstoja, sen verran sitä on viisastunu ja uskallan myöntää käyttäväni vain maalaisjärkeä :) T: Ninnu
P.S oli muuten mielenkiintoinen kommentti, en kyllä jaksanu lukea sitä loppuun..
Meidän vanhemmat on vaan saaneet olla ahdistuneita, kun eivät ole saaneet heti vastausta jokaiseen napatynkäkysymykseensä. :D
PoistaVoi elämä tota lakukommenttia, repeilin sille ihan täysin. Joo ja voi kauhistus, oon tän raskauden aikana syönyt ainakin viisi lakupatukkaa ja flunssassa mun apu hengittämiseen on tiheä salmiakkitankkaus (tosin toi lakun syöntitahti on mulle normaali noin muutenkin ja flunssassa oon ollut viimeksi syyskuussa, mutta voi kamala, olin silloin jo raskaana eli lapsen elo tuli toki pilattua). No, pahisodottajalla on Pandan lakupaketti odottamassa kaapissa (ei tosin raskauden loppumista, vaan sitä että laku kuivuisi oikein ihanaksi sitkeydeksi, vaatii kärsivällisyyttä tää ja luulen että kesän korvilla vasta on valmista ;)
VastaaPoistaMua vähän jo jännittää oma tuleva reissu noista ovista (jos kaikki menee normaalisti niin kutakuinkin kolmen - seitsemän viikon kuluttua). Haavekuvissa silloin on kaunis kevätsää, aurinko paistaa, linnut laulaa ja omin pienin jaloin köpöttelen kotoa miehen kanssa kaikessa rauhassa (matkaa on vain reilut pari sataa metriä), mutta todellisuus voi olla hyvinkin jotain muuta. Hyvin jännää siis kun ei tiedä yhtään mitä on edessä....
Toivottavasti sokerirasitus antaa puhtaat paperit!
Sä oot jo huono äiti, vaikka lapsi ei ole edes syntynyt! :D
PoistaJännät ajat teillä luvassa. Nuo sairaalaan lähdöt on aina ihmisillä niin erilaisia. Paitsi näiden kahden synnytyksen perusteella uskallan melkein sanoa, että jos lähtee sairaalaan silloin, kun tunnelmat on tosi rauhalliset, lähtee todennäköisesti liian aikaisin.
mitä noita ohjeita ja tutkimuksia oikein kunnolla lukisi, niin tuntuu ettei raskausaikana saisi syödä mitään. JOkainen suupala ihan mitä vaan on vaarallista lapsen terveydelle. Onneksi normaalia maalaisjärkeä ei voi käyttää myöskään näissä asioissa, vaan ne salmiakkigrammatkin pitää laskea grammalleen.
VastaaPoistaItse muistan, kun tein kesällä nokkospiirakan. Eihän sitä nyt missään nimessä olisi saanut syödä, koska imetin. Jatkan siis vain silmien pyörittelyä tuon salmiakkikommentinkin kanssa :D
Onko imettäessä jotakin ruokavaliorajoituksia? Mä en ole tiennyt tästä. Mennyt tutkimukset tästäkin asiasta ihan ohi.
PoistaJos toi laku/salmiakki -kommentti olikin ironista huumoria! Olihan?
VastaaPoista...olihan?
T. Kolmen lapsen äiti
Pakko olla. Se oli aivan varmasti sitä ironiahuumoria. Kyllä.
PoistaSe tunne, kun lähti esikoisen kanssa laitokselta oli kyllä juuri tuo. Tai, kun neuvola-ajat alkoivat harveta, teki mieli kysyä, että "ettekö tosiaan halua välillä vähän tsekata, että me tajuamme tehdä edes osan oikein?".
VastaaPoistaMinä taas ihmettelen välillä minne se minun maalaisjärkeni häviää. Epäilen, että se häviää lähinnä toisten äitien yksittäisten tapausten perusteella tehtyihin suositteluihin ja äitien välisiin hiekkalaatikkovertailuihin.
Terveydenhuoltojärjestelmän välinpitämättömyyden perusteella voisi todeta, että kyllä ihmiset yleensä osaa hoitaa omat lapsensa ihan riittävän hyvin. :) Ja sitten vielä suodattaa muitten ohjeet sopivan seulan läpi.
PoistaMutta joskus kyllä mietin, että miten voi olla mahdollista, että äidiksi ja isäksi, niin vastuulliseen tehtävään, pääsee kuka tahansa ihminen :)
VastaaPoistaJoo, näinhän se on. Ja välillä miettii, että miksi jotkut ihmiset ylipäänsä hankkii lapsia, kun ei niistä halua tai pysty huolehtimaan.
PoistaMun mielestä toi kuvassa näkyvä lumilippa on vaarallisempia raskaana oleville kuin pussi lakua.
VastaaPoistaJosta puheen ollen, olen jäänyt koukkuun halvan wanhan ajan lakuun. Kun kanssa alhaisesta verenpaineesta kärsin niin käytän sitä oivana tekosyynä mussuttaa lakua.
Ja imettäville on oma ruokavalio. Siinä mm. ystävämme alkoholi kielletty. Kuten muistaakseni jotkut kalat. Olin niin tyytyväinen raskauden jälkeiseen ei ruokavalio rajoitettuun elämään, että neuvolasta saatu lappu katosi kun kiirehdin alkon kautta sushia hakemaan. Kohtalon ironiaa.
Ne käyttöohjeet olisivat kyllä olleet kakkosen kanssa tarpeen. Ei sitä kerrasta opi.
Kirjoittaja on poistanut tämän kommentin.
PoistaSiis vaarallisempi ei vaarallisempia. jep tämä väsymys.
PoistaMä en oo ollenkaan lakuihmisiä, mutta lupaan nyt käydä ostamassa kokeeksi noita halvan lakuja.
PoistaMultakin on varmaan hävinnyt ne ruokavalio-ohjeet. Jotenkin noilla neuvolan ohjelappusilla on taipumus kadota jonnekin. Olen varmaan niin kännissä koko ajan, että en muista, että mihin ne oon laittanut.
Mä kieltäydyn myös lukemasta käyttöohjeita. Aina. Ja nyt nukkumaan.
Ehkä pian ne alkaa neuvolassa puhalluttamaan. Jää tällaiset kännikalat rysän päältä kiinni.
PoistaOpettelin tänään youtuben avulla sitomaan kantoliinan. Aika siistiä. Olen 6kk välttänyt sen käyttöohjeen lukemista kun en pysty hahmottomaan miten helkutissa ne liinan osat taittuu. No nyt tiedän.Sekä englanniksi että ranskaksi. Aika jees.Varmaan todella hyödyllistä.
Youtubessa voi myös opetella lausumaan ranskalaisten viinien nimiä. http://www.youtube.com/watch?v=3DSgsON3u8E
PoistaIhan paras. Rakastan spelling bee kokeita mutta tämä ääntäminen on vielä siistimpää. Näköjään myös 223 658:n muunkin mielestä.
PoistaSilloin kun sain esikoisen meillä ei ollut kotona nettiyhteyttä (silloin täällä meidän kotimaassa ei juuri missään "syrjäseuduilla" ollut vielä nettiä) joten olin autuaan tietämätön siitä, kuinka vähän ymmärsin vauvanhoidosta. :D Luin kyllä siinä pari kirjaa ja vauvakin selvisi hengissä. Kuopuksen kohdalla oli sitten jo nettikin mutta onneksi myös jo hiukan harjoitusta takana.
VastaaPoistaMä olisin KUALLU! Mä vietin melkein kaikki hereilläolotuntini ensiviikkoina internetissä katsomassa videoita ja havainnollistavia kuvia siitä, miten vauvaa imetetään. Ja olisin varmaan kyörännyt vauvan lääkäriin, koska kuka voisi muka uskoa, että on normaalia että vauvan kakka on neonvihreää.
Poistablogwalking
VastaaPoistahappy to visit your site
http://lunatic.skynetblogs.be
Erehdyin juuri lukemaan ihan vanhan ajan lehdestä kaksosia koskevan artikkelin. Neljä sivua psykologin analyysia siitä miten vanhemmat voi aiheuttaa kaksoslapsille jonkinlaisen identiteettikriisin toiminnallaan. Ja sukulaisiakin pitäisi osata opastaa.
VastaaPoistaMä päätin taaplata ihan omalla tavallani ja roudaan loputkin lukemattomat vauvalehdet lehtiroskikseen kunhan jaksan/ehdin/pystyn.
Huh. On se kamalaa, kun lapset joutuvat kasvamaan tietämättömien vanhempiensa kanssa.
PoistaMulla nousee niin pahat kierrokset noista alan lehdistä, että jätän ne suosiolla lukematta.