Flunssan kestettyä kymmenen päivää, heräsin aamulla edelleen nuhaisena. Nenä oli tukossa, mutta päällimmäisenä oli tunne siitä, että tämä tauti loppuu kohta. Raivasin tiskikoneeseen likaisten astioiden vuoren, joka oli kertynyt sairaspäivien aikana tiskipöydälle ja lavuaariin. Imuroin ruoantähteet ruokapöydän alta. Vaihdoin pöydälle puhtaan pöytäliinan.
Puistoon lähtiessämme tajusin, että ulkona paistaa aurinko. Kaivoin esiin aurinkolasit, ensimmäistä kertaa sitten viime kesän. Tuntui juhlalliselta. Jääkentällä jaksoin kannustaa luistinten kanssa kompuroivaa lastani hieman tavallista pidempään. Mielessäni toistelin, että oppisit jo, tämä on ihan liian turhauttavaa. Olin tyytyväinen, kun lapsi valitti pian kipeitä jalkojaan.
Luistimia riisuessani kuuntelin kahden äidin keskustelua siitä, kuinka isät jostakin syystä sairastuessaan muuttuvat kyvyttömiksi hoitamaan lapsia. Kuume on isillä aina kovempi ja flunssa sänkyyn kaatavaa lajia. Minulle tuli epäuskoinen tunne. Onkohan minua huijattu? Minä olin aina luullut, että meillä mies vaan saa kaikki taudit minun versioitani kovempina.
Lounas maistui tänään jo vähän joltakin. Siitä tuli hyvä mieli. Lasten syödessä ruokapöydän ääressä välipalavoileipiä, minä maistelin keittiössä, miltä riisikakku maistuu maapähkinävoin kanssa. Täytyi ottaa toinenkin, kun en ihan maistanut yhdestä tarpeeksi. Pohdin edelleenkin luistinkopissa kuulemaani keskustelua. Ovatko äidit isiä tunnollisempia hoitamaan lapsia itse sairaana ollessaan?
No sitähän mä just meinasin! Vai oletko kuullut mutsista, joka kuumeen takia jää sairauslomalle äitiydestä? Mies kun on kippeenä, niin on vaan yksi lapsi enemmän hoidettavana..
VastaaPoistaMä luulin, että se on ihan OIKEESTI kipeempi kuin mä. AINA!
PoistaSille on oma termikin:manflu. Pikkuisen lämpöä ja pää kipeä niin ei voi enää kävellä tai mitään muutakaan. Ja mitä tekee äiti jolla räkä valuu solkenaan ja kuumetta on kunnolla: vie lapset kouluun/kerhoon/puistoon, laittaa ruuat, pesee pyykit ja hoitaa lapset. Ei äidit sairasta. Kannattaa saada vatsatauti, silloin saa ihan oikeasti maata vessanlattialla muutaman tunnin. Tosin vain jos sattuu viikonlopuksi tai miehen työnantaja antaa miehen tulla kotiin auttamaan. Muuten rumba jatkuu, tulipa tavaraa mistä päästä.
VastaaPoistaManflu! Sehän se on ja minä haluan sen myös! Tässä on jotain niiiin pielessä tässä kuviossa.
PoistaMeillä miehellä kyllä pitää olla pää kainalossa että vauhti hidastu tässä kotona! Minä olen se joka valittaa ja hautautuu sängynpohjalle vaikkakin tässä äitiydessä se on lähestulkoon mahdotonta.. Mies on kaiketi tottunut isolapsisessa perheessä että vähästä ei valiteta, enpä tiedä. Ei hän sitä marttyyriasenteella tee, hän vain jotenkin kestää hirvittävän paljon. Itse olen nyt jonkun kamalan influenssan kourissa ja pelkään että mieskin tämän saa. Sitten saa kyllä luvan levätä ;)
VastaaPoistaHän on poikkeus, joka vahvistaa säännön. Tällaisia miehiä tarvitaan lisää.
PoistaMä kerroin just miehelleni mikä on "man flu". Se mulkaisi mua ja sanoi "jaaha". Mahtoi ehkä johtua siitä, että se imuroi tossa parhaillaan ja mä roikun koneella. Vaan on se kyllä totta, miehistä tulee usein ihan väipelöitä nuhaisina, raportoivat oireitaan itsesäälisen näköisinä ja maata retkottavat vaikkei oo ees kuumetta.
VastaaPoistaJoo. Toi oireiden liiallinen raportointi kuuluu kyllä keskeisesti man flun taudinkuvaan. :D
PoistaMä muistan kyllä ikuisesti meidän viimeisimmän flunssakierteen. Mies 38 asteen kuumeessa makas kotona sängyn alla. Mä 38 asteen kuumeessa en tajunnut edes olevani kuumeessa vaan touhusin, siivosin, vein kamaa kirpparille ja tietenkin hoidin lapset. Manflu kuullostaa hyvältä. Totuus varmaan on kuitenkin se, että miehet oikeasti kokevat sen sairaanaolemisen raskaampana. Joissain asioissa miehet on vahvempia, ehkä naiset on sitten tässä sairauden sietokyvyssä...?
VastaaPoistaMä luulen, että naiset on vaan yleensä miehiä tunnollisempia ja kiltimpiä. Ja niin ei täytyisi olla.
Poista